Lue keskustelun säännöt.
2- ja 4-vuotiaat pojat tappavat kohta toisensa..tai minä heidät huutamisella :/
25.07.2008 |
Argh! En vaan jaksa enää! Onneksi on enää 3 päivää ja sitten pojat aloittavat päiväkodissa puolikkaina (3 pvää viikossa). Viime viikot ovat olleet aivat hirveitä. Olen jaksanut jotenkuten, mutta tänään en..olen huutanut kurkkuni kipeäksi, laittanut vanhemman pojan pihalle, selittänyt ja taas huutanut...
Pojat ovat tosi kilttejä ja leikkivät hyvin - yksin. Jos kumpikin on kotona, on olo jatkuvaa riehumista. Vanhempi oikein nauttii, kun nuorempi viskoo palloa kukkiin ja levittää multaa. Nauraa ja riemuitsee vieressä ja riehuu mukana. Ulkona pihalla repivät istutuksia tai riehuvat muuten. Kumpikaan ei yhdessä ollessaan enää osaa leikkiä yksin rauhassa, kuten aiemmin. Kun tänään laitoin vanhemman pojan hetkeksi ulos jäähylle (olin hänelle niin vihainen, että oli pakko pistää pihalle etten olisi huutanut häntä kuuroksi), alkoi nuorempi välittömästi leikkimään yksin autoilla rauhassa. Vanhempi poika taas ei oikein tunnu jaksavan enää keskittyä yksin leikkiinkään, muttei toisaalta tahdo ikäistään seuraa naapurin lapsista, vaan haluaa mielummin leikkiä pikkuveljensä kanssa. Ja voi hitto myös sitä hölönpölön huutamista ja jankkaamista veljesten kesken! Hermot menee siihenkin kakka-lakka-pakka, situsatusotu - höpöttelyyn ja räkätykseen, joka voisi jatkua varmaan tuntitolkulla ilman asiaan puuttumista.
Huoh, kiitos kun sain avautua.
Kommentit (5)
Meilläkin 2- ja 4-vuotiaat, nuorempi tosin tyttö. Ja meno hyvin samanlaista. Yksin molemmat ovat oikein kilttejä, isompi varsinkin, pienemmällä aika kova uhmaikä kyllä päällä juuri nyt. Mutta yhdessä saavat käsittämättömästi tuhoa ja melua aikaan ja oikein lietsovat toisiaan sellaiseen päättömään riekkumiseen. Ja elleivät yhteistuumin melua/riehu/sotke, tappelevat keskenään niin että välillä tuntuu siltä, että telovat toisensa hengiltä.. huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojat ovat tosin 3v ja kohta 2v. Mutta isompi kiusaa jok apäivä ja yrittää potkia jos pienempi yrittää tulla mukaan. Uhmaikää... Normaalia, mutta ärsyttävää. Ja tähän kun lisätään vielä miehen dysfaattinen poika ja toinen keskittymishäiriöinen, niin ON välillä pinna tosi kireällä. Mutta täytyy vaan jaksaa. Onekksi on välillä omaa aikaakin.
Jaksamista sinulle!
Meillä 2- ja 4-vuotiaiden lisäksi myös vauva sekä 6-vuotias isosisko ylimpänä sopanhämmentäjänä.
Välillä onnistuu yhteiset leikit tosi hienosti, etenkin 6-vuotiaan ja 2-vuotiaan välillä, mutta muillakin kokoonpanoilla kyllä.
Välillä taas koko ajan joku on toisen kimpussa, matkii, komentaa, yllyttää tai joskus jopa lyö. Kaikki ovat kovaäänisiä, ja minä sitten hermojen mennessä kaikkein kovaäänisin. :(
2-vuotias (joulukuussa 3 v) on nyt muutaman viikon ajan uhmannut ihan tosissaan, eli rissaa joka asiasta ihan periaatteen vuoksi. Lisäksi on keksinyt kivan tavan puolustaa mielipiteitään niin sisaruksiaan kuin vanhempiaankin vastaan: kiljuminen, suorastaan kirkuminen. Monta kertaa päivässä istun pitkän aikaa jäähypenkin vieressä palauttamassa karkailevaa ja kiljuvaa 2-vuotiasta takaisin, vauvan konttaillessa vieressä tissiä odotellen, 6-vuotiaan pyytäessä apua askarteluun, 4-vuotiaan huudellessa vessassa äitiä pyyhkimään ja ruuan kiehuskellessa hellalle. Ei voi mitään... Välillä onnistun olemaan rauhallinen ja toimimaan johdonmukaisesti, mutta välillä valitettavasti käämi palaa ja tulee karjuttua.
Myös tuo höpönlöpöttely on meillä tuttua, välillä sekin menee huumorilla, mutta välillä tulee oikein hyvän äidin tavoin vaan ärjäistyä, että lopettakaa jo...
Tämmöistä täällä. Nyt laitan tuon 2-vuotiaan päiväunille ja toivon vauvan jatkavan uniaan sen aikaa, että pääsen suihkuun käymään. Isommat kyllä kaksin osaavat sen aikaa lueskella tai vaikka katsoa dvd:tä, että äiti saa illan kyläreissua varten vähän itseään siistiä. :-) Onneksi miehellä alkaa tänään kesäloma!
Ai niin, jaksamista kaikille!
ja tuohon päälle vielä vauva ja mies joka ei osallistu kodin eikä lasten hoitoon!