Mikä on ollut elämäsi suurin elämys?

Miksi ne on ihmisillä useimmiten huumeet? Eikö elämä ilman huumeita liikuta? Miltä tuntuu olla huumeissa? Parempaa kuin humala?

Hitailla hopiksen kanssa! kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tanssiminen yhden ihmisen kanssa kauan sitten. Sen saman haluaisin kokea uudestaan.

Hopeakettu? I want to know what love is!

Eipä tainnut olla Hopis, enkä siis minäkään.

Suurimmat elämykset taitavat liittyä rakastumiseen. Parasta on ollut, kun on vaikuttanut siltä että tunne on molemminpuolinen. Ja pahinta on ollut, kun olen saanut sen käsityksen että rakastamani ihminen inhoaa minua. Eri asia on, onko arvioni tilanteesta ollut aina realistinen.

Mikään ei tunnu enää miltään. Nuorempana se tunne kun lähti etelänlomalle, kone laskeutui ja mentiin ulos, se lämmin ilma, jostain syystä yhdistän tähän pimeän tai illan. Se ilmastonvaihdos ym. se oli makee tunne, siis joskus parikymppisenä 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Kaiken hienon koki nuorena aina potenssiin sata. Siksi olen onnellinen että ELIN ja matkustin ja otin riskejä, nautin. Nytkään en ole vanha (30+) mutta superhienotkaan asiat ei enää pysty räjäyttämään tajuntaa :)

Hassua, minä en kokenut asioita voimakkaammin nuorena. Melkein sanoisin, että tunnekuohut ovat tulleet voimakkaammiksi iän myötä. Eivät ole ainakaan lieventyneet.

Sukeltelu Egyptissä ja niiden ihanien värikkäiden kalojen kuvaaminen. Nuorempana käytiin joka vuosi perheen kanssa Egyptissä kunnes siellä alkoivat levottomuudet.

Toinen elämys oli varmasti synnytys ja myös sen haluan ehdottomasti kokea uudelleen ja saada taas pienen vastasyntyneen vauvan rinnalleni.

Se sekuntti ennen suudelmaa uuden ihastuksen kanssa. Juuri silloin, kun tajuaa, että tuo toinenkin pitää minusta.

Haluaisin vielä joskus rakastua (niin, että toinenkin rakastuisi minuun).

Reilausreissu, matka lofooteilla, Ed Sheeranin ja Twenty one pilotsin keikat, ekat yöt ihastuksen kanssa

Ymmärtää, todella ymmärtää, että elämäni on ainoastaan minun elämäni.

Nussiminen.

Nuoruus. Silloin olin vielä innostunut asioista, halusin mennä ja kokea, ja niin myös tein. Samalla tietyt asiat oli niin perseestä, että en kyllä haluaisi kokea koko nuoruutta uudelleen. 

Nykyään neljän seinän sisällä 23/7, melkeinpä erakoituneena. Koen kaikki asiat netin kautta, musiikki on edelleen parasta. Aika iso kontrasti siihen nuoruuteen verrattuna, mutta ihan sama.

Matkustelu. Mieheni tapaaminen ja rakastuminen. Koirien omistaminen.

Synnytys on ollut paras elämys ja haluan kokea sen jatkossakin. Ihana voimaannuttava kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Rakastuminen. Olen teistä ehkä tylsä, mutta en häpeä. 🙂

Sama täällä. Suurin elämys niin hyvässä kuin pahassakin.

Tämä on ihan hirveän tylsä vastaus mutta sanon silti että lapseni syntymä. Pelkäsin niin kovasti että kaikki menee pieleen: minä ja/tai lapsi vahingoittuu pahasti ja en osaa rakastaa uutta tulokasta. Ja ainakin tunnen itseni valaaksi ja kaikkialle sattuu.

Mutta kaikki menikin hyvin ja lapsi oli minulle ensisekunnista rakkainta maailmassa. En olisi vielä pari päivää aiemmin voinut mitenkään kuvitella että elämäni ihanimpana hetkenä hikoilisin rumassa sairaalateltassa kovissa kivuissa... mutta se kaikki oli täysin toissijaista koska se helpotus ja rakkaus oli jotain niin uskomatonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastuminen. Olen teistä ehkä tylsä, mutta en häpeä. 🙂

Sama täällä. Suurin elämys niin hyvässä kuin pahassakin.

Niin, ja haluaisin vielä kokea saman uudelleen, yhtä voimakkaasti. Mutta pelkässä hyvässä.

Toivottavasti se elämäni suurin elämys on vielä kokematta.

On niin paljon kaikkea.., tuntuukin siltä että on jo parinkin elämän edestä kokemusta. Tosin olenkin hakeutunut varsin erilaisiin porukkoihin ja elänyt sitä elämää jonkin lyhyen tai pidemmänkin ajan. Joten jos vaikka hienoin ois keskiyö uinti ihan pikkusena rantamökillä, toinen ois kartanon pöydän jalkaan piiloon meneminen. Tai salalokeroiden etsiminen ja löytäminen huonekaluista. Tai blinit ku viimein keksin mikä menee parhaiten niiden kanssa eli maksamakkara pippurilla.

Kaikki noi porukat ei ollu ihan kaikkien lakien mukaisia... mutta elämä on. En jääny mistään kiinni. Mutta suhteita on osoittautunut on että edelleen on ihan laidasta laitaan. Kyl tän verran omituista typpiä ilmeisesti muistetaan hyvälläkin vuosikymmenienkin takaa.

Vieläkin niin että nää porukat ei oikein siedä toisiaan, mutta ei se mitään.En mä kertonut että ois noita toisenlaisiakin kavereita.

Lopputulema kai aika laaja ja syvä henkinen pääoma.

Lukemaan oppiminen. Jostain syystä se oli mulle todella suuri elämys tuolloin, kun koko asia selvisi kerralla ja tiesin, että mulle aukesi juuri valtava uusi maailma. Olin tosi tiedonjanoinen ja tarinoita rakastava lapsi.

Mikään kokemus tuon jälkeen ei ole ollut lähelläkään tuota.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne on ihmisillä useimmiten huumeet? Eikö elämä ilman huumeita liikuta? Miltä tuntuu olla huumeissa? Parempaa kuin humala?

Kannabissavuissa on omasta mielestä sata kertaa mielyttävämpää kuin kännissä.