Lue keskustelun säännöt.
Saako kukaan tyydytystä siitä että ärsyttävä huonostikäyttäytyvä lapsi itkee?
Weirdo
12.10.2019 |
Ja ei, en usko olevani sadisti. Rakastan lapsia, mutta joskus sekunnin ajan tunnen tyydytystä kun ärsyttävälle ja toisille pahaa tekevälle lapselle tulee paha mieli. Olenko hullu?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Sellainen siitäs sait-fiilis.
Minä en saa minkäänlaista tyydytystä jos näen lapsia ylipäätään, joten olet hullu.
Kurinpito on valtataistelua. On aivan luonnollista, että vanhempi kokee tyydytystä, kun hän voittaa valtataistelun, eli uhmakkaasta ylimielisestä lapsesta tulee itkuinen ja vanhemman tahtoon alistuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo. Yksi tuollainen kiusasi koiraani toistuvasti ja ei uskonut vaikka moneen kertaan puutuin asiaan.
Sitten kerran koira ärähti sille. Ei onneksi purrut tai tapahtunut pahempaa, mutta säikäytti lapsen. Ja onhan ärähtävä kookas koira pelottava.
Hirveä volinahan siitä tuli ja nyt edelleen lapsi arastelee koiraani. Ja joo, tunnustan että tykkään siitä, että koira näytti penskalle kaapin paikan. Eka tuli säikähdys ja huoli (ettei lapsi saanut osumaa), mut kun selvisi vammoitta, seuraava tunne oli kyllä nautinto.
Totta kai! Aivan normaalia.
Esim. lapseni pyörän oli kaatanut kumoon tahallaan joku etova kolmivuotias vammainen.
Otin niskasta kiinni niin että kuristuminen oli lähellä. Pakotin pyytämään anteeksi ja se sieltä tulikin kuiskauksena.
KOVEMPAA! sanoin ja tuli sitten vähän kovempaa.
Kyllä kunnon fyysinen väkivalta tekee jotenkin hyvän olon. Varsinkin kun on vahvempi ja tietää olevansa oikeassa.
Toimintaleffojen perusidea tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, luulin olevani ainoa ja jotenkin sairas ja kieroutunut. En siis missään nimessä puolustele fyysistä tai henkistä väkivaltaa, mielestäni lapsia ei koskaan saisi kohdella siten, mutta joskus on kyllä tullut sekunnin ajan sellainen ”ihan oikein sulle” -olo, kun lapsi on jatkuvasti ärsyttänyt ja tehnyt pahaa. Ja poden tästä kyllä huonoa omatuntoa.
Ei. Itkevä lapsi saa minussa pahan ja syyllisen olon. Siis jos olen aiheuttanut lapselle itkun sillä, että olen ollut häntä kohtaan henkisesti ankara tai liian vaativa. En myöskään koe tyydyttävänä sitä, että "lapsi saa palkkansa huonosta käytöksestä". Lapsi on lapsi ja aikuisen tehtävä on pysyä aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh, luulin olevani ainoa ja jotenkin sairas ja kieroutunut. En siis missään nimessä puolustele fyysistä tai henkistä väkivaltaa, mielestäni lapsia ei koskaan saisi kohdella siten, mutta joskus on kyllä tullut sekunnin ajan sellainen ”ihan oikein sulle” -olo, kun lapsi on jatkuvasti ärsyttänyt ja tehnyt pahaa. Ja poden tästä kyllä huonoa omatuntoa.
Sinulla on outo käsitys siitä, että mikä on väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Itkevä lapsi saa minussa pahan ja syyllisen olon. Siis jos olen aiheuttanut lapselle itkun sillä, että olen ollut häntä kohtaan henkisesti ankara tai liian vaativa. En myöskään koe tyydyttävänä sitä, että "lapsi saa palkkansa huonosta käytöksestä". Lapsi on lapsi ja aikuisen tehtävä on pysyä aikuisena.
Oletko koskaan miettinyt, että lapsi saattaa manipuloida sinua itkemällä? Entä mikä on syy lapselle luopua omasta edustaan jos kielletystä käytöksestä ei joudu kärsimään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myönnän. Lapseni päiväkodissa on yksi lapsi jolla on kroonisesti sellainen $#@tumainen virnistys naamalla ja joka kiusaa ja pahoinpitelee "kavereitaan", myös omaa lastani. Myönnän että tunnen pientä tyydytystä kun joku muu pistää hanttiin ja sen tuloksena tähän lapseen vähän sattuu ja itkettää. Oikeasti ymmärrän, että kyseessä on oireileva nepsyerityinen joka varmasti kärsii toiminattomista kaverisuhteista ja jatkuvasta epäonnistumisen tunteesta itse eniten. Mutta silti, jollain primitiivitasolla tulee sellainen "siitäs sait, josko joku päivä tajuat miltä muista tuntuu".
Vierailija kirjoitti:
No joo. Yksi tuollainen kiusasi koiraani toistuvasti ja ei uskonut vaikka moneen kertaan puutuin asiaan.
Sitten kerran koira ärähti sille. Ei onneksi purrut tai tapahtunut pahempaa, mutta säikäytti lapsen. Ja onhan ärähtävä kookas koira pelottava.
Hirveä volinahan siitä tuli ja nyt edelleen lapsi arastelee koiraani. Ja joo, tunnustan että tykkään siitä, että koira näytti penskalle kaapin paikan. Eka tuli säikähdys ja huoli (ettei lapsi saanut osumaa), mut kun selvisi vammoitta, seuraava tunne oli kyllä nautinto.
Minkä ikäinen lapsi ja mikä on suhteesi lapseen? Mikä hän on sinulle? Naapuri, sukulainen, ystävän lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, luulin olevani ainoa ja jotenkin sairas ja kieroutunut. En siis missään nimessä puolustele fyysistä tai henkistä väkivaltaa, mielestäni lapsia ei koskaan saisi kohdella siten, mutta joskus on kyllä tullut sekunnin ajan sellainen ”ihan oikein sulle” -olo, kun lapsi on jatkuvasti ärsyttänyt ja tehnyt pahaa. Ja poden tästä kyllä huonoa omatuntoa.
Sinulla on outo käsitys siitä, että mikä on väkivaltaa.
Mitä tarkoitat tällä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo. Yksi tuollainen kiusasi koiraani toistuvasti ja ei uskonut vaikka moneen kertaan puutuin asiaan.
Sitten kerran koira ärähti sille. Ei onneksi purrut tai tapahtunut pahempaa, mutta säikäytti lapsen. Ja onhan ärähtävä kookas koira pelottava.
Hirveä volinahan siitä tuli ja nyt edelleen lapsi arastelee koiraani. Ja joo, tunnustan että tykkään siitä, että koira näytti penskalle kaapin paikan. Eka tuli säikähdys ja huoli (ettei lapsi saanut osumaa), mut kun selvisi vammoitta, seuraava tunne oli kyllä nautinto.
Minkä ikäinen lapsi ja mikä on suhteesi lapseen? Mikä hän on sinulle? Naapuri, sukulainen, ystävän lapsi?
Yritätkö urkkia tietoja siitä, oliko kyseessä sinun lapsesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo. Yksi tuollainen kiusasi koiraani toistuvasti ja ei uskonut vaikka moneen kertaan puutuin asiaan.
Sitten kerran koira ärähti sille. Ei onneksi purrut tai tapahtunut pahempaa, mutta säikäytti lapsen. Ja onhan ärähtävä kookas koira pelottava.
Hirveä volinahan siitä tuli ja nyt edelleen lapsi arastelee koiraani. Ja joo, tunnustan että tykkään siitä, että koira näytti penskalle kaapin paikan. Eka tuli säikähdys ja huoli (ettei lapsi saanut osumaa), mut kun selvisi vammoitta, seuraava tunne oli kyllä nautinto.
Minkä ikäinen lapsi ja mikä on suhteesi lapseen? Mikä hän on sinulle? Naapuri, sukulainen, ystävän lapsi?
Yritätkö urkkia tietoja siitä, oliko kyseessä sinun lapsesi?
Ei. Haluan tietää vaan tuosta taustoja paremmin. Mitä tapahtui?
Kyllä sillä on väliä on kyseessä 2 v. vai 10 v. Tai esim omaa sukulaista helpompi käskyttää itse kuin jotain randomia
Kyllä.
Kun omaa 2v lastani kiusannut ja keinusta pudottamista yrittänyt noin 6v tuiskahtaa itse turvalleen ja satuttaa itsensä, niin en tee elettäkään auttaakseni. Ajattelen, että elämä on tuollaista, joskus onnistuu ja joskus ei.
Onneksi useimmilla ihmisillä vielä pelaa terve järki tämän suhteen, vaikka julkisesti pitääkin teeskennellä suurta tunteiden sanoittajaa.
Kylässä ollessamme, oli erään toisen kyläilyperheen viimeisen päälle pilalle hemmoteltu prinsessa. Riehui, riekkui, vinkui ja valitti. Pyysi kokoajan jotakin ja sai aina tahtonsa läpi. Ei totellut ei niin mitään.
Täytyy sanoa, kun lopulta putosi turvalleen sohvalta( jota piti tramboliinina) ja isäntäväki kieltänyt monta kertaa ja alkoi huutamaan kuin hinaaja. Että VOI MIKÄ NAUTINTO. NAM NAM.
En tietenkään tee asialle mitään ja pyrin lohduttamaan lasta parhaani mukaan, mutta ehkä tulee sellainen fiilis että lapsi ”sai ansionsa mukaan”. Lapsellista ehkä?