Millaista on teidän arki adhd lapsen kanssa?

Olemme tutkimuksissa vielä, mutta kiinnostaisi kuulla teidän arjesta. Ollaan saatu kuvakortit helpottamaan arkea, en oikein tiedä onko niistäkään hyötyä. Myös tarrakalenteria kokeiltu tuloksetta. Haluaisin kuulla millaista teidän arki on, helpotti ko se yhtään dg saatua?

Tuntuu, että mitä enemmän lapsi kasvaa vain vaikeutuu kaikki. Lähteminen on tuskan takana, usein myöhästytään joka paikasta vaikka lähtöön varataan aikaa. Kotona testataan rajoja jatkuvasti, tuntuu että joka päivä on samojen asioiden toistamista.

Lapsen on hankala halliti kiukkua, voi käydä päälle. Myös uniongelmia on, vaikka 6 herätään. Päiväunet lopetti taaperoiässä. Lapsella on 2 liikunta harrastusta ja myös näkee kavereita paljon vapaa-ajalla yms, mutta mikään ei tunnu väsyttävän lasta. Saattaa riukkua 11-12 joka yö koska ei väsytä ja uni tule.

Olen myös aivan poikki lapsen unohtelu kanssa. Se ehkä kuulostaa pikku asialta, mutta väsyttävää kun jatkuvasti hanskat jää kavereille, tavarat lojumaan ulos. Lapsella on tosi huono muisti, ei muista mitä tehtiin eskarissa päivällä, aina tavarat hukassa.

Ei tykkää mistään ruuasta, ei pysy pöydässä paikoillaan vaan såntäilee pitkin poikin tänne ja tuonne. Vaikka saa huomiota ja puuhaillaan yhdessä, jatkuvasti tarvitsee härnätä toisia ja sisarusta.

Kavereiden kanssa onneksi tulee juttuun ja on tosi tykätty, paljon saanut uusia kavereita. Eskarissa mennyt hyvin, mitä nyt palautetta tullut että lapsella meinaa mennä hermot jos ei osaa jotakin tai hahmota esim kuvioita kunnolla.

Meidän arjesta on tullut sellainen negatiivinen noidankehä. Joka ilta tsemppaan itseäni seuraavaan päivään, etten hermostu ja jaksaisin hoitaa tilanteet. Mutta oon vaan niin turhautunut ja väsynyt, lapsi aina jankkaa vastaan, ei kuuntele vaan puhuu päälle,ei jaksa odottaa omaa vuoroa. 100x saa perustella saman asian, miksi ei sanoa kun toinen jankkaa että haluan haluan miksi en saa miksi en saa.

Kyllä paikoissa usein on nätisti, mutta esim isovanhempien luona usein alkaa myös riehuminen, kiusaaminen. Hyppii sohvalla, tai päättää alkaa härnätä jotain aikuista. Yhdessä vaiheessa en edes jaksanut enää kyläillä, koska jo vaikea lähteminen, huono käytös kylässä harmitti niin paljon.

Kun sisarus syntyi en uupunut vauva-ajasta vaan isomman lapsen käytöksestä, uuvuin niin pahasti että nyt itse joudun käymään juttelemassa ammattilaisen kanssa.

On lapsessa paljon ihania ja hyviä puolia. Yritän aina muistaa ne, sekä kieltämisen sijaan kehottaa tekemään jotain mutta tuntuu usein että se kaikki jää jatkuvan temppuilun, raivoamisen yms alle. En jaksaisi nyt mitään huono kasvatus kommentteja, kaikkea ollaan yritetty ja oltu johdonmukaisia, myös ammattilaisilta saatu palautetta että hienosti ollaan toimittu muttei nyt vaan normaali kasvatus keinot enää riitä.