Lue keskustelun säännöt.
Onko kännykkä tuhonnut ihmissuhteitanne
09.10.2019 |
Tekstiviestein on niin helppo lähettää pahoja sanoja toiselle. Itsellä on käynyt niin, että viesteillä lähetetään suutuksissaan ilkeyksiä ja niitä ei kuitenkaan sanota ikinä kasvotusten.
Sitten viesteistä etsitään piilomerkityksiä että joku sana vaikka tarkoittaa v..lua . Inhottaa, että tuli tällainen kapistus maailmaan, missä sitä käytetään väärin viestinnässä.
Ei tarvitse kuin lähettää viesti, että palaan myöhemmin, jos joku soittanut, kun soittaja saa raivarit , kun ei heti vastata, onhan oletus, että kännykkäkansa vastaa auton ratissa, lentokoneessa, uima-altaalta,
ja viestit saavat sen merkityksen, että soittajan kanssa ei haluta puhua, kun kerrotaan, että palataan myöhemmin.
Tämä on ihan loputon ahdistuksen lähde, vanhemmat jallittavat jatkuvasti puhelimella ja viesteillä ja tivaavat, mikä on kun ei vastata.
Tekisi mieli heittää koko puhelin jorpakkoon-ja palata lankapuhelinaikaan.
Kommentit (3)
Ei - kyllä niiden tekstareiden lähettämiseen ihminen tarvitaan. Eli kyllä ainakin minun parisuhteeni ovat lopettaneet (onko se sitten tuhoamista vai mitä) ihmiset, eivät mitkään laitteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Sen saa kiinni/lentotilaan/vietya eri huoneeseen.
Ja jos mulle joku vastaa etta palaa myohemmin, oletan etta se myos palaa myohemmin, enka ala etsia jotain piilomerkityksia. Ja ellei palaakaan edes myohemmin niin elama jatkuu.
N44
Hyvä ja ajankohtainen aloitus.
Kyllä on.
En ole enää mikään nuori (50 vuoden rajapyykki ohitettu). Lapsuudenystävän kanssa katkesivat välit juuri tuohon viestien piilomerkitysten etsimiseen. Hän oli paljon taitavampi digitaalisesti (ja kiinnostuneempi myös), ja minä kun en käyttänyt hymiöitä viesteissäni, ymmärsi hän minut jatkuvasti väärin. Asiasta keskusteltiin, mutta lopputulos oli, että minä katkaisin välit, kun en jaksanut sitä tenttaamista ja tivaamista viestieni piilomerkityksistä. Olisin hoitanut asiat mieluummin puhumalla, mutta hän halusi viestitellä.
Kännykkä (älypuhelin) tuli myös avioliittoni kolmanneksi pyöräksi. Minun seurani ei enää kiinnosta, kun taskussa kulkevalla laitteella pääsee koko maailman pariin parissa sekunnissa muutamalla napinpainalluksella. Syvälliset keskustelut jäivät, kun toinen on nenä kiinni luurissaan koko ajan. Iltaiset halimiset jäivät, kun puhelin tulee sänkyyn mukaan. Koen, että olen laiminlyöty, samoin kuin avioliittoni. Puhuminen ei auta, kun on miehenä sellainen todellinen pässinpää.
Itse voisin luopua koko puhelimesta. Pärjäisin ilman nettiäkin mainiosti. Olen vanhanaikainen, ja tykkään hoitaa asiat kasvokkain. Myös ne virastoasiat.