Lapseton yli 25v nainen: Mikä sinua estää lapsen hankkimisessa lähitulevaisuudessa?

Ja kyllä kyllä, lapsia saadaan eikä hankita, tiedetään!

T. ap

Kaikki nuo itse asiassa.. Lisäksi epävarmuus, haluanko lapsia ylipäätään.

Se, etten tykkää lapsista.

Katotaan 10 vuoden päästä.

N28

Työttömyys. Vastasin taloudellinen tilanne, koska työttömänä jo itsensä hengissä pitäminen on laskemista ja luopumista hankinnoista. En usko että tulen lapsia saamaan koskaan. Turvaton talous ja siihen lisäksi äidinroolin tiukat vaatimukset muiden taholta, joihin ei ole rahalla ostettavissa helpotusta... ja en ehdi edes harkita, vaikka lapsia ennen halusinkin, olen jo 35 vuotta.

Kaikki noi ja myös se, etten tiedä onko perhe-elämä minua varten ja synnytyspelko myös.

Vastasin taloudellisen tilanteen. Elämme epävarmoja aikoja taloudellisesti.

Lisäksi ahdistaa maailman tilanne. Tuntuisi epäreilulta tuoda tänne lapsi, kun ei tiedä, miten persiillään maailma makaa esim. 20 vuoden kuluttua. Nyt jo alkaa olla ihan maailmanlopun meininkiä...

Vierailija kirjoitti:

Se, etten tykkää lapsista.

Siis haluat lapsia, muttet tee niitä nyt, koska et tykkää niistä? Ajattelitko, että mieli vielä muuttuu?

Vai etkö vain lukenut aloitusta?

- Ei ap

Vierailija kirjoitti:

Ja kyllä kyllä, lapsia saadaan eikä hankita, tiedetään!

T. ap

Ei vaan kyllå niitå lapsia tehdään. Suurin osa pareista saa lapsen alkuun tuosta vaan kun alkavat yrittåä.

Terveydentilanne ja käytännössä olisin yksin vastuussa kaikesta

Mies ei ole varma haluaako lapsia, enkä itsekään ole asiasta täysin varma. Välillä ajatus kutkuttelee hieman, mutta yleensä olen vastahakoisella kannalla.

Minä haluaisin olla äiti. Oma lapsi on aina ollut unelmani. Tahtoisin neljä tai viisi lasta.

Toiveeni tuskin kuitenkaan toteutuu, koska en ole löytänyt miestä.

En halua lapsia useasta eri syystä.

N27

Taloudellinen tilanne. Turhauttaa, että koulut on käyty ja mieskin on töissä, mutta rahaa ei olisi riittävästi siihen, että saisi lapselle mukavan lapsuuden harrastuksineen ja lomamatkoineen.

Tietyllä tavalla oma lapsuus kalvaa ja se, että haluaisin itse antaa parempaa: inhosin ahtaassa kerrostalokolmiossa asumista, sitä kun ei ollut varaa koskaan mihinkään ja sitä kun asuimme ns. huonolla alueella pikkukaupungissa. Opiskelijana muutin Helsinkiin ja viihdyn täällä hyvin.

Jos nyt saisin lapsen, meillä ei olisi varaa parempaan kuin mitä lapsena sain (jos asuisimme siis Helsingissä). Voisi ostaa sen kerrostalokolmion jostain Jakomäestä (en sano, että Jakomäki on huonoa aluetta), mutta haaveilen omakotitalosta omenapuulla, sellaisesta perus keskiluokkaisesta elämästä mitä lapsena näki kavereiden luona. Haluaisinko muuttaa pois pk-seudulta lapsen syntymän jälkeen ja saada sen omakotitaloni? Enpä tiedä. Kauempana 2500e/kk tulot riittäisivät siihen. Hankalaa, kun ei tiedä, mitä haluaa.

Muu, yhteen muutimme vasta reilu puoli vuotta sitten ja häät on sitten seuraava askel. Tulevaisuus vaikuttaa kyllä lupaavalta, mies haluaisi edetä vähän nopeammin vielä, mutta minä haluan olla täysin vakuuttunut. Oikeastaan haluaisin itsekin edetä vähän nopeammin, mutta toisaalta tuntuu helpommalta ajatukselta edetä samaa tahtia kuin muutkin niin pikkulapsiajasta ehkä nauttii enemmän kun kaverit ja tutut ovat samassa elämäntilanteessa yhtä aikaa. Toisaalta lapsi olisi tervetullut piankin.

Haluaisin löytää ensin hänet joka olsi mahd. hyvä isä lapselle, ja samanaikaisesti kumppanin itselleni. 

Liian tuore suhde, ja valmistuminenkin häämöttää vasta vuoden päässä. Vakituinen työpaikka olisi myös hyvä olla.

Haluan matkustella, tuntuu ettei ole vielä ehtinyt nähdä maailmaa tarpeeksi. Joo, aion matkustaa myös lasten kanssa, mutta ei se vaan ole sama asia. Pakko mennä junalla vielä reissaamaan reppu selässä ainakin yhden kerran ennen lapsia.

Ei pääse vielä julkiselle puolelle lahjasoluilla tehtävään hedelmöityshoitoon. Yksityiselle ei varaa.

ei lapsia tähä maailmaa enää kannata hankia