Mitä toivot päiväkodin toiminnalta? Onko monipuolinen taidekasvatus tärkeää, entä kielellisten taitojen ja ajattelun taitojen edistäminen? Mikä muu?

Minuakin kiinnostaa. Terveisin lto.

Turvallisuutta, ruokaa, leikkiä ja lepoa.

Hyvää perushoitoa, terveellistä ruokaa, tarpeeksi huomiota ja syliä sekä pysyvän omahoitajan, johon lapsi voi kiintyä. Aktiviteetit on ihan toissijaisia.

Aktiviteetit ovat tärkeitä. Sitä rakkautta ja syliä ja hoivaa tunteella saa kotona.

Mutta työssäkäyvät vanhemmat eivät ehdi eivätkä jaksa opettaa pieniä juuri mihinkään aktiviteetteihin.

Päiväkodeissa siihen on mahdollisuus koulutettujen ihmisten kanssa.

Esimerkiksi joissakin nuorissa perheissä ei huomioida enää vuodenaikoja eikä niiden juhlistamisia mitenkään.

Nämäkin tavat opitaan päiväkodeissa. Samoin monissa kodeissa ei enää hiihdetä ollenkaan, jos sitä ei päiväkodissa opetettaisi, lapset eivät edes tietäisi mitkä ovat sukset.

Myös taidekasvatus, kirjat,draama ovat tärkeitä.

Helliä voi lasta kotona mielin määrin.

Omahoitajakäytäntö on siitä huono, ettei omahoitaja ole kuin sen työaikansa päiväkodissa, mikä on usein lyhyempi aika kuin lapsen viettämä aika päiväkodissa. Ja sitten kun se omahoitaja on poissa, lapsen voi olla vaikea turvautua itselleen vieraampiin aikuisiin, ellei ole tutustunut kaikkiin ryhmän aikuisiin. Kiintyminen on tärkeää, mutta on tärkeää myös kiintyä useaan aikuiseen. 

Odotan että hoitajamitoituksia ei ole vedetty tappiin ja aikuisilla on ryhmänsä lapsille aikaa.

Lisähöystöt ja erikoistoiminnot toissijaisia.

No aika monessa paikkaa hoitajamitoitus on tapissa ja ylikin, ylipaikoilla lapsia. 

Mulle riittää, että ryhmät ovat sopivan kokoisia ja hoitajia tarpeeksi. Koen, että laadukas ruoka ja liikunnallisuus ovat tärkeitä peruselementtejä hoivatyössä. Välillä askartelua, lauluja, leikkejä. Monikulttuurisessa päiväkodissa olisi hauskaa, jos opetettaisiin niistä muistakin kulttuureista asioita, kun ryhmässä on jo valmiiksi "asiantuntijoita". Syliä, läheisyyttä, rauhoittumista vaikka lukupiirissä päiväunien lisäksi. Tämmöstä se on meillä kotona tällä hetkellä. Pieniä retkiä metsään ja torille, pieniä, mutta isoja juttuja lapsille.

Omahoitajuus ei ole tätä päivää. Ei kukaan ole aina töissä silloin kun jokin lapsi hoidossa. Meillä ihana päiväkoti. Hoitajia ehkä n. 15, kolme ryhmää. Vuoropäiväkoti tosin. Koskaan ei voi varmasti sanoa kuka on vastassa, mutta aina jää poika mielellään. Eri ryhmien hoitajat vaihtelevat riippuen siitä, meneekö lapsi aamulla vai illalla.

Omassa perus ryhmässä pääosin samat aikuiset, mutta koska ovat vkl töissä, niin välillä ovat viikkovapailla. Ei kestänyt kauaa lapsella oppia eri aikuisiin. Ehkä auttaa se, että on luottavainen ja iloinen, pian 2v. Ihana hoitopaikka. Olemme olleet kaikkeen tyytyväisiä😊 Eniten arvostamme sitä, että lapsi on turvassa ja hyvässä hoidossa. Ehkä isompana enemmän arvostaa toimintaa yms. Nyt vain olemme kiitollisia että lapsella mukava paikka missä olla kun olemme töissä🤗

Mielestäni omaan hoitajaan/opettajaan kiintymisen, riittävän pienten ryhmien, sylin ja läheisyyden tulee olla sellaisia itsestäänselvyyksiä, joita ei täytyisi edes mainita. Jos ja kun nämä toteutuvat, niin toivoisin lapselleni:

-Musiikkituokioita, saduttamista ja loruttelua

-Retkiä ja ulkoilua, ympäristötiedon ikätasoista opettamista

-Lukemaan ja laskemaan opettamista, kun lapsi siihen osoittaa mielenkiintoa

-Viikonpäivien ja kuukausien opettamista

-Jos lapsellani olisi jokin kehitysviive tmv niin jonkin tason erityispedagogista osaamista

-Seurantaa ja arviointia kehittyykö oma lapsi ikätasoisesti

-Lasten vahvuuksien tunnistamista ja positiivista otetta lapsiin

-Lasten sosiaalisten taitojen tukemista ja sosiaalisten suhteiden vahvistamista. Kiusaamiseen puuttumista.

Ihan siitä syystä, että kun olemme koko perhe kotona klo 17 ja nukkumaan lapset menevät klo 20, niin eipä siinä muuta ehdi kuin olla lähekkäin, syödä hyvin ja jutella kuulumiset. Keskitytään silloin läheisyyteen ja yhdessäoloon.

En halua viedä lasta mihinkään lastensäilytyspaikkaan. Haluan että lapsi saa hyvää vuorovaikutusta, opetusta ja kasvatusta. Mielestäni muutos koulutustason vaatimuksiin on positiivinen, sillä ison lapsiryhmän esim. lasten yksilöllisten vahvuuksien tukeminen, opettaminen, kasvatus jne. eivät todellakaan ole helppoja asioita joita tulisi tehdä sinne päin tai mututuntumalla.

Sanonpa kyllä vielä senkin, että oman lapseni päivähoidossa nuo edellämainitut toteutuvat ja olen äärimmäisen kiitollinen. On aivan ihanaa jättää lapsi hoitoon, kun hän on selvästi sinne kiintynyt, kokee olonsa turvalliseksi ja arvokkaaksi sekä oikeasti oppii hurjasti asioita.

Vierailija kirjoitti:

Omahoitajakäytäntö on siitä huono, ettei omahoitaja ole kuin sen työaikansa päiväkodissa, mikä on usein lyhyempi aika kuin lapsen viettämä aika päiväkodissa. Ja sitten kun se omahoitaja on poissa, lapsen voi olla vaikea turvautua itselleen vieraampiin aikuisiin, ellei ole tutustunut kaikkiin ryhmän aikuisiin. Kiintyminen on tärkeää, mutta on tärkeää myös kiintyä useaan aikuiseen. 

Olen täysin eri mieltä. Kun on kyse alle 5-vuotiaista lapsista isossa ryhmässä, niin on äärimmäisen tärkeää että 1) lapsi kokee jonkin aikuisen omakseen 2) Joku aikuisista tietää lapsen asiat kokonaisvaltaisesti, se että kaikki kolme aikuista tietävät kaikkien lasten asiat on epärealistista. Tällaisessa tilanteessa myös väistämättä osa lapsista jää vaille tarvittavaa seurantaa esim. mielialojen ja sosiaalisten suhteiden suhteen.

Yksi merkittävimpiä tekijöitä lapsen turvallisuudentunteelle päivähoidossa on, että hän kokee yhden aikuisen siellä olevan yli muiden ja yksi aikuinen on ottanut nimenomaan hänen asiat omakseen. Tästä on niin paljon tutkimustietoakin, että et voisi enemmän väärässä olla. Se että lapsi vierastaa omahoitajuuden vuoksi ryhmän kahta muuta aikuista on todella epätodennäköistä. Jos kaikki kolme ovat pysyviä ryhmässä, niin lapsi kyllä sopeutuu heidänkin hoitoonsa, sillä he ovat myös lapselle tuttuja.

T.yksi lto

Tämä on lapsettoman ihmisen näkemys, joten sen voi jättää omaan arvoonsa, mutta olen seurannut lähipiirin kokemuksia päiväkodin kanssa ja sen perusteella olen muodostanut omankin mielipiteen:

-Ei syyllistämistä siitä että Kerttuli tuodaan aina ensimmäisenä ja haetaan viimeisenä. Ei kaikilla ole mahdollista asua ja työskennellä saman kadun varrella.

-Onko kaiken vanhempien ja päiväkodin välisen vuorovaikutuksen tapahduttava päiväaikaan? Esim päiväkodin juhlat, vatikeskustelut ja mitä näitä nyt on... kavereillani on ainakin tosi vaikea päästä noihin.

-Väkivaltaiset lapset tuntuvat terrorisoivan koko ryhmää ja mätkivät muut lapset mustelmille. Henkilökunta taitaa olla näiden kanssa voimaton ja kuhmuja ja naarmuja vähätellään. Ei kiva. Voisiko normaaleille lapsille taata kuitenkin turvallisen päivähoidon?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on lapsettoman ihmisen näkemys, joten sen voi jättää omaan arvoonsa, mutta olen seurannut lähipiirin kokemuksia päiväkodin kanssa ja sen perusteella olen muodostanut omankin mielipiteen:

-Ei syyllistämistä siitä että Kerttuli tuodaan aina ensimmäisenä ja haetaan viimeisenä. Ei kaikilla ole mahdollista asua ja työskennellä saman kadun varrella.

-Onko kaiken vanhempien ja päiväkodin välisen vuorovaikutuksen tapahduttava päiväaikaan? Esim päiväkodin juhlat, vatikeskustelut ja mitä näitä nyt on... kavereillani on ainakin tosi vaikea päästä noihin.

-Väkivaltaiset lapset tuntuvat terrorisoivan koko ryhmää ja mätkivät muut lapset mustelmille. Henkilökunta taitaa olla näiden kanssa voimaton ja kuhmuja ja naarmuja vähätellään. Ei kiva. Voisiko normaaleille lapsille taata kuitenkin turvallisen päivähoidon?

Tämä. T. 2:n äiti

Ei rivien välistä syyllistämistä siitä että miten 1 v on niiiiin pieni!! Siis päiväkotiin.

Tärkeintä on riittävän paljon ammattitaitoisia, lapsen tunteita ja tarpeita ymmärtäviä ja niihin mahdollisimman hyvin vastaavia opettajia ja hoitajia.

Kasvatuspuolelta sosiaalisten taitojen tukeminen ja kehittäminen on tärkeintä. Olisi tärkeää keksiä keinoja joilla jokainen lapsi pääsee tutustumaan muihin ja mukaan leikkiin. Esimerkiksi se että jaetaan lapset pareina leikkimään tiettyyn paikkaan (tietty vapaan leikin lisäksi) tuntuu toimivan. Omien tunteiden käsittelykeinojen opettaminen ja kaveritaitojen opettaminen on ollut myös hyvä.

Taiteet, tieteet ym. Olen ollut tosi tyytyväinen siihen, mitä omien pk:ssa on ollut. Tutkittu esim. omaa sukua, avaruutta ja ihmiskehoa, tehty askarteluprojekteja näihin liittyen. Lapset ovat saaneet vetää aamupiirejä halutessaan. Retket museoihin ja teattereihin ihan mahtavia. Jumppaa ja joukkuelajeja säännöllisesti, myös hieno juttu.

Olen kaiken kaikkiaan tosi tyytyväinen päiväkoteihin, joissa omat ovat olleet. Ikävintä on ollut henkilökunnan nopea vaihtuminen. Omani ovat menneet vasta 3v hoitoon, eli pienten ryhmistä minulla ei ole kokemusta.

Ihan normaali hoito turvallisuus. Riittävän pieni ryhmä jossa ei olisi aina kova meteli ja kiire.

Valitettvasti suunta näyttää olevan nämä suuret päiväkodit jossa lapsilla ei edes vissiin omia paikkoja eikä ryhmiä. Pelkkää laumaa.

Nyt taitaa olla koko ketju jonkun "laadukasta varhaiskasvatusta" mainostavan trollin joka myös vastailee itse itselleen ..hah

No omassa päiväkodissa suututtaa kun valitetaan aina siitä etten vie lasta sinne heti klo 8 vaikka menen töihin klo 11. Vien siis usein klo 10 jälkeen. Lapsi 3v. Jotenkin ottaa päähän että miksen voi viedä omaa lasta hoitoon silloin kun sitä hoitoa tarvitsemme. En usko että lapseni jää mistään paitsi tässä iässä jos ei ole siellä päiväkodissa niitä aamupäivän hetkiä. Me kyllä kotona askartelemme, laulamme ja leikimme.

Halutaan myös pitää päivät lyhyinä kun mies voi hakea sitten aikaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on riittävän paljon ammattitaitoisia, lapsen tunteita ja tarpeita ymmärtäviä ja niihin mahdollisimman hyvin vastaavia opettajia ja hoitajia.

Kasvatuspuolelta sosiaalisten taitojen tukeminen ja kehittäminen on tärkeintä. Olisi tärkeää keksiä keinoja joilla jokainen lapsi pääsee tutustumaan muihin ja mukaan leikkiin. Esimerkiksi se että jaetaan lapset pareina leikkimään tiettyyn paikkaan (tietty vapaan leikin lisäksi) tuntuu toimivan. Omien tunteiden käsittelykeinojen opettaminen ja kaveritaitojen opettaminen on ollut myös hyvä.

Lisään

Taiteet, tieteet ym. Olen ollut tosi tyytyväinen siihen, mitä omien pk:ssa on ollut. Tutkittu esim. omaa sukua, avaruutta ja ihmiskehoa, tehty askarteluprojekteja näihin liittyen. Lapset ovat saaneet vetää aamupiirejä halutessaan. Retket museoihin ja teattereihin ihan mahtavia. Jumppaa ja joukkuelajeja säännöllisesti, myös hieno juttu.

Olen kaiken kaikkiaan tosi tyytyväinen päiväkoteihin, joissa omat ovat olleet. Ikävintä on ollut henkilökunnan nopea vaihtuminen. Omani ovat menneet vasta 3v hoitoon, eli pienten ryhmistä minulla ei ole kokemusta.

Lisään, että musiikki ja kirjallisuus myös tosi tärkeitä. Lapset ovat saaneet itse keksiä satuja mikä on ollut huippu juttu. Ja minä olen ainakin äiti enkä trolli. Sanoinkin että ehdottomasti tärkeintä on pieni ryhmä, turvallisuus, hyvä perushoiva ja hoitajien pysyvyys. Mutta pk:n aktiviteetit ovat olleet mun lapsille kiva ja kehittävä juttu ja toivon myös niitä.

Turvallisuutta. Lupaa olla lapsi. Aikuisen huomiota ja syliä, se 2v on vielä aika lailla pieni siihen, että opetettaisiin lukemaan! Aikaa ihmettelylle.

Haluan, että lapsi saa leikkiä pitkään ja hartaasti eikä hoitopäivä olisi tuokiosta toiseen juoksemista. On aamupiiri, laulupiiri, lorutuspiiri, ulkoilua, käsienpesua, syömistä, nukkumista jne. ja leikkiä päivässä voi olla vain 15 minuuttia. Koko ajan pitää olla osa ryhmää, oltava opetuksen kohteena vailla lupaa käyttää mielikuvitustaan.

Tai ainakin tältä se näytti, kun olin lapsen kanssa noin viikon mukana päiväkodissa. Siellä varhaiskasvatettiin niin tosissaan, että lapsen minuus tuntui jäävän jalkoihin.