Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huijarisyndrooma ja työpaikka"kiusaus" pomojen taholta.
Impostor kompostor
07.10.2019 |
Kärsin huijarisyndroomasta minkä vuoksi pidän yllä rautaista itsekuria töissä ja salaan kaikki negatiiviset fiilikseni. Nyt olen siinä kohtaa elämässäni, jossa olen perustamassa omaa toimintaa ja kaikki syndroomaan liittyvät fiilikset iskevät päälle. Aiempi työkokemukseni joka on koko osaamiseni vahvin perusta, on murskannut luottamukseni ammattitaitoni. En tiedä onko sattuman summaa vai kenties itsessäni oleva piirre, mutta poikkeuksetta kaikki työnantajani ovat alkaneet käyttäytyä arveluttavasti minua kohtaan. Ensimmäinen antoi liian tiukkoja deadlineja tahallaan (hän itse myönsi) ja kun en selviytynyt niistä, moitti minua hitaaksi. Kun lopulta itkin toimistossa stressiäni ulos hän vain totesi yrittäneensä nopeuttaa prosessejani - että ei kukaan niistä olisi selvinnyt hänen antamassa ajassa. Toinen pomo taas mahtavan alun jälkeen alkoi jättämään törky deadlinella projekteja viikonlopuksi pöydälle ilman viikonloppukorvauksia. Toisinsanoen työ saapui pöydälleni perjantaina kello 15 ja sen tuli olla valmis maananai aamuna klo 10. Projekteihin menee noin 2-3 työpäivään, joten jouduin työskentemään viikonloppuisin extraa. Kun aloin kieltäytyä näistä viikonlopun extratöistä ilmaiseksi, hän alkoi suorastaan vihata minua. Saattoi laukoa sellaisia kommentteja ihan suoraan kaikkien kuullen, että tekemäni kuvat on aina niin tylsiä ja merkityksettömiä. Olen siis taidealalla, jossa työni jälki on kokoajan toisten arvosteltavissa. Kolmas työnantaja vasta lottovoitto olikin, yritti alentaa palkkaani vedoten siihen että minulla on heidän toimistoonsa nähden liian vähän insinööriyttä vaikka työni tärkein peruspilari oikeasti on taiteellinen näkemys ja kompositointi. Yhteistyömme päätyi eroon, koska en nähnyt mitään syytä jatkaa firmassa jonka pomon mielestä työnohjaus on vain työntekijän kritisointia siitä mitä ominaisuuksia hänestä puuttuu luomatta mitään suunnitelmia siitä miten tukea työntekijää.
Työni on saanut paljon positiivista palautetta asiakkailta ja kollegoilta, mutta pomojen uskomaton käytös on mitätöinyt kaiken. Minun on vaikea uskoa itseeni ja mitä syvemmällä oman firman perustamisprosessia olen, sitä huijarimmaksi itseni tunnen. Mietin myös jatkuvasti sitä, että miksi ihmiset joilla on ollut valtaa minuun, ovat poikkeuksetta halunneet käyttää sitä alistaakseen minua. Jo lapsena äiti joutui siirtämäân minut pois perhepäivähoitajalta tarhaan, koska paljastui että perhepvhoitaja ei antanut minun päivän aikana juoda tai käydä vessassa. Tarhassakin minut eristettiin muistaruoka-aikaan koska olin niin sosiaalinen, ettæ vedin muiden lasten huomion pois ruokailusta. Myös ala-asteen opettaja otti minut silmätikuksi. Kaveritkin aina ihmettelivät mikä energia saa jotkut ihmiset minua vastaan. He näkivät kaiken omin silmin. Olin iloinen ja sosiaalinen lapsi ja minulla oli todella paljon kavereita. Muut tulivat luokseni leikkimään ja teininä kokoonnuimme monesti isolla porukalla meille ennenkuin lähdimme kaupungille poikia katselemaan. Jos joku osaisi kertoa minulle miten vallankäytön uhri valitaan, voisin ehkä pystyä tarkastelemaan näitä huijarifiiliksiä ulkoapäin. En sovi mielestäni tavallisimmin kiusatun ihmisen profiiliin, en ole ujo, kiusattu kavereiden toimesta, hiljainen tai kykenemätön puolustamaan itseäni. Siitä huolimatta muutamassa vuodessa huomaan olevani napit vastakkain lähiesimiehen vaatimusten kanssa. Heitä tuntuu suututtavan se, että en anna hyväksikäyttää itseäni. Muiden ihmisten oikeus olla tulematta hväksikäytetyksi työympyröissä on itsestäänselvää, mutta en ymmärrä miksi minä joudun aina puolustamaan omaa oikeuttani tulla kohdelluksi tasavertaisesti heidän kanssaan.
Kommentit (23)
En tiedä vastausta, mutta tunnistan itseni ainakin osittain tuosta. Omalla kohdallani olen ajatellut, että se johtuu äitini sairaasta ja narsistisesta (väki)vallan käytöstä, jonka kohde olin koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Predaattorit jotenkin haistavat sen ketä on ennenkin raadeltu ja käyvät kimppuun?
En ymmärrä kylläkään mikä on huijarisyndrooma mistä puhut, miten se liittyy tähän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 2 jatkaa vieä: en suostu ruman vallankäytön kohteeksi vaan otan puheeksi. En ottaisi perjantai iltapäivänä viikonlopputöitä vastaan jne. Sitä en tiedä miksei nämä predaattorit osaa lukea sitä jatko-osaa, että vaikka lapsuudessa jäin jyrän alle niin en enää jää?
Aa, huijarisyndrooma siis on tämä: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/05/09/yle-puhe-huijarisyndroomasta-k…
Vierailija kirjoitti:
Nro 2 jatkaa vieä: en suostu ruman vallankäytön kohteeksi vaan otan puheeksi. En ottaisi perjantai iltapäivänä viikonlopputöitä vastaan jne. Sitä en tiedä miksei nämä predaattorit osaa lukea sitä jatko-osaa, että vaikka lapsuudessa jäin jyrän alle niin en enää jää?
Sanopa muuta. Yrittävät kuitenkin ja suuttuvat kun ei onnistu.
Minäkin olen ns. kiltti tyttö, mutta mulla on ollut suht. koht normaali lapsuus, mitä nyt minut kerran on 5 vuotiaana hylätty tien poskeen pelottelumielessä (oma isä). Tuosta jäänyt jæljelle syvä epäluottamus jopa itselleni läheisiä ihmisiä kohtaan. En pyydä apua, näytä heikkouksiani vaan selviän yksin.
Olet kuin minä. Luulen, että kyseessä on jokin syvempi tunne. Niitä kadettaa oikeasti hyväitsetuntoinen, mukava, muille aidosti reilu, positiivinen ihminen. Niillä on paha olla ja haluavat levittää myrkkyään iloisen ihmisen päälle. Ei saisi näyttää onneaan, se lietsoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet kuin minä. Luulen, että kyseessä on jokin syvempi tunne. Niitä kadettaa oikeasti hyväitsetuntoinen, mukava, muille aidosti reilu, positiivinen ihminen. Niillä on paha olla ja haluavat levittää myrkkyään iloisen ihmisen päälle. Ei saisi näyttää onneaan, se lietsoo.
Kun mietin niin käytös on alkanut muuttua todella myrkylliseksi siinä vaiheessa vasta kun alan puolustamaan oikeuksiani. Vaikka asiasta yritin nätisti keskustella, että mun työajat ei ole okei. Jos vetosin muiden työaikoihin niin vakiovastaus oli että on vaarallista verrata omaa työtään muiden töihin 😂 Onneksi sekin tyyppi sai lopulta kenkää...
Sä et ole tarpeeksi mulkku ihminen. Esim. meikäläiseenkin kyllä on työelämässä YRITETTY tuollaisia temppuja kuin sinä kuvaat, mutta ei niin mitään toivoakaan että olisin suostunut. Ja siitä minä en välitä paskaakaan jos joku pikkupomon-nilkki kiukuttelee minua arvostelemalla, kun olen kieltäytynyt kohtuuttomasta vaatimuksesta esim. ilmaiseen viikonloppuylityöhön. Mikään validi irtisanomisperustehan se ei tosiaan ole ettei suostu tuollaiseen, ja kyllä se pomo sen itsekin tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä et ole tarpeeksi mulkku ihminen. Esim. meikäläiseenkin kyllä on työelämässä YRITETTY tuollaisia temppuja kuin sinä kuvaat, mutta ei niin mitään toivoakaan että olisin suostunut. Ja siitä minä en välitä paskaakaan jos joku pikkupomon-nilkki kiukuttelee minua arvostelemalla, kun olen kieltäytynyt kohtuuttomasta vaatimuksesta esim. ilmaiseen viikonloppuylityöhön. Mikään validi irtisanomisperustehan se ei tosiaan ole ettei suostu tuollaiseen, ja kyllä se pomo sen itsekin tietää.
Kyllä, mä olen joustanut paljon, ja kun se joustoon loppunut olen joutunut mustalle listalle mikä on vähän outoakun kumminkaan ne toiset kieltäytyjät eivät sinne koskaan päätyneet. Pakko olla jotain henkilökohtaista. Ehkä mun suorat argumentoinnit siitä, että tällainen on hyväksikayttöä ovat osuneet liiaksi totuuteen....
Ihmiset suuttuvat kun joku ei käyttäydy niinkuin he olettavat. Jos joku on "mulkku" jo alusta asti, on se paljon paremmin sidettyä kuin jonkun aiemmin kynnysmattona toimineen paljon pienempi mulkkuus. Eli sun "virhe" on se että olet ensin "kiltti", jolloin ihmiset alkavat olettaa että olet jatkossakin hyväksikäytettävä - ja kun et olekaan, heitä ärsyttää kun ovat jo olettaneet että sua voi pompotella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli alainen joka teki kaiken ihan liioitellun perusteellisesti ja juurta jaksain. Hän ei yhtään kuunnellut ja ymmärtänyt, kun sanoin aina ettei noin perusteellisesti ja laajasti tarvitse sitä työtä tehdä.
Yritin sitten sitä kautta, että annoin tiukemman deadlinen, jotta hän tehostaisi ja jättäisi ylimääräisen viilailun ja hifistelyn pois. Kauhukseni hän oli sitten alkanut tehdä iltoja ja viikonloppuja normityön lisäksi. Tietenkään sellaisesta ei voi palkita, kun käyttää tehtävään liikaa aikaa. Sitten hän vielä ilmoitti että ei ehdi deaslineen. Se oli tärkeä deadline, silloin pitäisi ymmärtää karsia epäolennainen ja pitää kiinni deadlinesta.
Kun ei pysty priorisoimaan, ja kuvittelee että enemmän on parempi. Tämäkin työntekijä on tosi taitava, mutta kun ei kuuntele vaan on mielestään oikeassa, ei sosiaalista lukutaitoa eikä suhteellisuudentajua.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli alainen joka teki kaiken ihan liioitellun perusteellisesti ja juurta jaksain. Hän ei yhtään kuunnellut ja ymmärtänyt, kun sanoin aina ettei noin perusteellisesti ja laajasti tarvitse sitä työtä tehdä.
Yritin sitten sitä kautta, että annoin tiukemman deadlinen, jotta hän tehostaisi ja jättäisi ylimääräisen viilailun ja hifistelyn pois. Kauhukseni hän oli sitten alkanut tehdä iltoja ja viikonloppuja normityön lisäksi. Tietenkään sellaisesta ei voi palkita, kun käyttää tehtävään liikaa aikaa. Sitten hän vielä ilmoitti että ei ehdi deaslineen. Se oli tärkeä deadline, silloin pitäisi ymmärtää karsia epäolennainen ja pitää kiinni deadlinesta.Kun ei pysty priorisoimaan, ja kuvittelee että enemmän on parempi. Tämäkin työntekijä on tosi taitava, mutta kun ei kuuntele vaan on mielestään oikeassa, ei sosiaalista lukutaitoa eikä suhteellisuudentajua.
Annoin tiukan deadlinen koska se oli tärkeä deadline. LOL
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt en ymmärrä viestiäsi. Sanot, ettet anna hyväksikäyttää itseäsi ja se ärsyttää pomoja ja silti pakersit liian tiukkojen deadlinien kanssa huijarisyndrooma niskassa?
Täh?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli alainen joka teki kaiken ihan liioitellun perusteellisesti ja juurta jaksain. Hän ei yhtään kuunnellut ja ymmärtänyt, kun sanoin aina ettei noin perusteellisesti ja laajasti tarvitse sitä työtä tehdä.
Yritin sitten sitä kautta, että annoin tiukemman deadlinen, jotta hän tehostaisi ja jättäisi ylimääräisen viilailun ja hifistelyn pois. Kauhukseni hän oli sitten alkanut tehdä iltoja ja viikonloppuja normityön lisäksi. Tietenkään sellaisesta ei voi palkita, kun käyttää tehtävään liikaa aikaa. Sitten hän vielä ilmoitti että ei ehdi deaslineen. Se oli tärkeä deadline, silloin pitäisi ymmärtää karsia epäolennainen ja pitää kiinni deadlinesta.Kun ei pysty priorisoimaan, ja kuvittelee että enemmän on parempi. Tämäkin työntekijä on tosi taitava, mutta kun ei kuuntele vaan on mielestään oikeassa, ei sosiaalista lukutaitoa eikä suhteellisuudentajua.
Annoin tiukan deadlinen koska se oli tärkeä deadline. LOL
No sanotaanko näin. Ylhäältä tuli määräys saada asia mahdollisimman pian tehtyä. Alainen sanoi että on tiukka, ei siinä ajassa saa kaikkea tehtyä. Tiesin että voisin yrittää ottaa viivästyksen omalle vastuulleni ja selitellä sitä ylöspäin, ettei vaan ollut mahdollista. En kuitenkaan halunnut, vaan olin sitä mieltä, että sen saisi kyllä tehtyä kun priorisoisi kerrankin, eikä yrittäisi joka työstä tehdä väitöskirjaa. Koko osaamistaan ei ole pakko laittaa joka rutiinityöhön. Että näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli alainen joka teki kaiken ihan liioitellun perusteellisesti ja juurta jaksain. Hän ei yhtään kuunnellut ja ymmärtänyt, kun sanoin aina ettei noin perusteellisesti ja laajasti tarvitse sitä työtä tehdä.
Yritin sitten sitä kautta, että annoin tiukemman deadlinen, jotta hän tehostaisi ja jättäisi ylimääräisen viilailun ja hifistelyn pois. Kauhukseni hän oli sitten alkanut tehdä iltoja ja viikonloppuja normityön lisäksi. Tietenkään sellaisesta ei voi palkita, kun käyttää tehtävään liikaa aikaa. Sitten hän vielä ilmoitti että ei ehdi deaslineen. Se oli tärkeä deadline, silloin pitäisi ymmärtää karsia epäolennainen ja pitää kiinni deadlinesta.Kun ei pysty priorisoimaan, ja kuvittelee että enemmän on parempi. Tämäkin työntekijä on tosi taitava, mutta kun ei kuuntele vaan on mielestään oikeassa, ei sosiaalista lukutaitoa eikä suhteellisuudentajua.
Annoin tiukan deadlinen koska se oli tärkeä deadline. LOL
No sanotaanko näin. Ylhäältä tuli määräys saada asia mahdollisimman pian tehtyä. Alainen sanoi että on tiukka, ei siinä ajassa saa kaikkea tehtyä. Tiesin että voisin yrittää ottaa viivästyksen omalle vastuulleni ja selitellä sitä ylöspäin, ettei vaan ollut mahdollista. En kuitenkaan halunnut, vaan olin sitä mieltä, että sen saisi kyllä tehtyä kun priorisoisi kerrankin, eikä yrittäisi joka työstä tehdä väitöskirjaa. Koko osaamistaan ei ole pakko laittaa joka rutiinityöhön. Että näin.
Aha että sellainen pulju. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli alainen joka teki kaiken ihan liioitellun perusteellisesti ja juurta jaksain. Hän ei yhtään kuunnellut ja ymmärtänyt, kun sanoin aina ettei noin perusteellisesti ja laajasti tarvitse sitä työtä tehdä.
Yritin sitten sitä kautta, että annoin tiukemman deadlinen, jotta hän tehostaisi ja jättäisi ylimääräisen viilailun ja hifistelyn pois. Kauhukseni hän oli sitten alkanut tehdä iltoja ja viikonloppuja normityön lisäksi. Tietenkään sellaisesta ei voi palkita, kun käyttää tehtävään liikaa aikaa. Sitten hän vielä ilmoitti että ei ehdi deaslineen. Se oli tärkeä deadline, silloin pitäisi ymmärtää karsia epäolennainen ja pitää kiinni deadlinesta.Kun ei pysty priorisoimaan, ja kuvittelee että enemmän on parempi. Tämäkin työntekijä on tosi taitava, mutta kun ei kuuntele vaan on mielestään oikeassa, ei sosiaalista lukutaitoa eikä suhteellisuudentajua.
Annoin tiukan deadlinen koska se oli tärkeä deadline. LOL
No sanotaanko näin. Ylhäältä tuli määräys saada asia mahdollisimman pian tehtyä. Alainen sanoi että on tiukka, ei siinä ajassa saa kaikkea tehtyä. Tiesin että voisin yrittää ottaa viivästyksen omalle vastuulleni ja selitellä sitä ylöspäin, ettei vaan ollut mahdollista. En kuitenkaan halunnut, vaan olin sitä mieltä, että sen saisi kyllä tehtyä kun priorisoisi kerrankin, eikä yrittäisi joka työstä tehdä väitöskirjaa. Koko osaamistaan ei ole pakko laittaa joka rutiinityöhön. Että näin.
Täytyy nyt kysyä, että annoitko missään vaiheessa konkreettisia neuvoja priorisointiin?
Tunnollisena ihmisenä itselle se on todella vaikeaa, joten ymmärrän alaistasi. Ajatus siitä, että jotain pitäisi tehdä huonosti tuntuu mahdottomalta. Hyvä esimies ymmärtää myös erilaisuutta ja pystyy antamaan konkreettiset toimintaohjeet.
Jos olet näin tehnyt ja alainen ei vaan osaa, paska homma. Jos konkretian sijaan olet vain antanut tiukan dediksen ilman selkeää ohjeistusta, on se enemmän kiusantekoa kuin johtamista.
AP:n aloitus oli hieman sekava ja vaikealukuinen. Sain sellaisen kuvan, että hänen on ehkä vaikea sietää auktoriteetteja ja noudattaa yleisiä normeja yhteisöissä (esim. lapsena ruokarauhan antaminen muille) ja ottaa vastaan kriittistä palautetta.
Tosin Suomessahan johtajuus tunnetusti on hukassa, joten en epäile, etteikö mulkkuja esimiehiä osu vastaan. Heihin ei voi vaikuttaa. Vain omaa käytöstään voi tarkastella: oletko liian haastava, epäkunnioittava, ylimielinen? Osaatko sopeutua ja mukautua työyhteisöön ja sen vaatimuksiin? Onko työminäsi hyvin erilainen kuin olet oikeasti?
yhdenkin ihmisen negatiivinen suhtautuminen työhön voi myrkyttää koko osaston.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli alainen joka teki kaiken ihan liioitellun perusteellisesti ja juurta jaksain. Hän ei yhtään kuunnellut ja ymmärtänyt, kun sanoin aina ettei noin perusteellisesti ja laajasti tarvitse sitä työtä tehdä.
Yritin sitten sitä kautta, että annoin tiukemman deadlinen, jotta hän tehostaisi ja jättäisi ylimääräisen viilailun ja hifistelyn pois. Kauhukseni hän oli sitten alkanut tehdä iltoja ja viikonloppuja normityön lisäksi. Tietenkään sellaisesta ei voi palkita, kun käyttää tehtävään liikaa aikaa. Sitten hän vielä ilmoitti että ei ehdi deaslineen. Se oli tärkeä deadline, silloin pitäisi ymmärtää karsia epäolennainen ja pitää kiinni deadlinesta.Kun ei pysty priorisoimaan, ja kuvittelee että enemmän on parempi. Tämäkin työntekijä on tosi taitava, mutta kun ei kuuntele vaan on mielestään oikeassa, ei sosiaalista lukutaitoa eikä suhteellisuudentajua.
Annoin tiukan deadlinen koska se oli tärkeä deadline. LOL
No sanotaanko näin. Ylhäältä tuli määräys saada asia mahdollisimman pian tehtyä. Alainen sanoi että on tiukka, ei siinä ajassa saa kaikkea tehtyä. Tiesin että voisin yrittää ottaa viivästyksen omalle vastuulleni ja selitellä sitä ylöspäin, ettei vaan ollut mahdollista. En kuitenkaan halunnut, vaan olin sitä mieltä, että sen saisi kyllä tehtyä kun priorisoisi kerrankin, eikä yrittäisi joka työstä tehdä väitöskirjaa. Koko osaamistaan ei ole pakko laittaa joka rutiinityöhön. Että näin.
Täytyy nyt kysyä, että annoitko missään vaiheessa konkreettisia neuvoja priorisointiin?
Tunnollisena ihmisenä itselle se on todella vaikeaa, joten ymmärrän alaistasi. Ajatus siitä, että jotain pitäisi tehdä huonosti tuntuu mahdottomalta. Hyvä esimies ymmärtää myös erilaisuutta ja pystyy antamaan konkreettiset toimintaohjeet.
Jos olet näin tehnyt ja alainen ei vaan osaa, paska homma. Jos konkretian sijaan olet vain antanut tiukan dediksen ilman selkeää ohjeistusta, on se enemmän kiusantekoa kuin johtamista.
AP:n aloitus oli hieman sekava ja vaikealukuinen. Sain sellaisen kuvan, että hänen on ehkä vaikea sietää auktoriteetteja ja noudattaa yleisiä normeja yhteisöissä (esim. lapsena ruokarauhan antaminen muille) ja ottaa vastaan kriittistä palautetta.
Tosin Suomessahan johtajuus tunnetusti on hukassa, joten en epäile, etteikö mulkkuja esimiehiä osu vastaan. Heihin ei voi vaikuttaa. Vain omaa käytöstään voi tarkastella: oletko liian haastava, epäkunnioittava, ylimielinen? Osaatko sopeutua ja mukautua työyhteisöön ja sen vaatimuksiin? Onko työminäsi hyvin erilainen kuin olet oikeasti?
yhdenkin ihmisen negatiivinen suhtautuminen työhön voi myrkyttää koko osaston.
No ei, minun ei ole vaikea ottaa rakentavaa kritiikkiä vastaan, noudatan hyvin yleisiä normeja yhteisöissä ja siedän auktoriteettejakin jos he eivät käytä valtaa väärin, osaavat kohdella kaikkia työntekijöitään samanarvoisesti ja ovat selkeästi osaavia hommissaan. Minulla on ylikorostunut reiluuden käsite enkä ymmärrä yhtään huonoa käytöstä tai tunteenpurkauksia toimistolla. Hyvin luettu totisesti koko tuo ensimmäinen kirjoitukseni. Kriittinen palaute annetaan hyvän tavan mukaan aina kahden keskisesti, että siitä voidaan myös keskustella eikä huudeta keskellä toimistoa raivopäissään. Jos moisesta julkisesta palautteesta pahastuu, se ei lie ole vaikeutta ottaa vastaan kritiikkiä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli alainen joka teki kaiken ihan liioitellun perusteellisesti ja juurta jaksain. Hän ei yhtään kuunnellut ja ymmärtänyt, kun sanoin aina ettei noin perusteellisesti ja laajasti tarvitse sitä työtä tehdä.
Yritin sitten sitä kautta, että annoin tiukemman deadlinen, jotta hän tehostaisi ja jättäisi ylimääräisen viilailun ja hifistelyn pois. Kauhukseni hän oli sitten alkanut tehdä iltoja ja viikonloppuja normityön lisäksi. Tietenkään sellaisesta ei voi palkita, kun käyttää tehtävään liikaa aikaa. Sitten hän vielä ilmoitti että ei ehdi deaslineen. Se oli tärkeä deadline, silloin pitäisi ymmärtää karsia epäolennainen ja pitää kiinni deadlinesta.Kun ei pysty priorisoimaan, ja kuvittelee että enemmän on parempi. Tämäkin työntekijä on tosi taitava, mutta kun ei kuuntele vaan on mielestään oikeassa, ei sosiaalista lukutaitoa eikä suhteellisuudentajua.
Annoin tiukan deadlinen koska se oli tärkeä deadline. LOL
No sanotaanko näin. Ylhäältä tuli määräys saada asia mahdollisimman pian tehtyä. Alainen sanoi että on tiukka, ei siinä ajassa saa kaikkea tehtyä. Tiesin että voisin yrittää ottaa viivästyksen omalle vastuulleni ja selitellä sitä ylöspäin, ettei vaan ollut mahdollista. En kuitenkaan halunnut, vaan olin sitä mieltä, että sen saisi kyllä tehtyä kun priorisoisi kerrankin, eikä yrittäisi joka työstä tehdä väitöskirjaa. Koko osaamistaan ei ole pakko laittaa joka rutiinityöhön. Että näin.
Tämä on just tätä kun esimies kuvittelee tietävänsä miten nopeasti homma tehdään vaikka on viimeks ollut tuotannollisessa duunissa 20 vuotta sitten. Alat on kehitty yt ja softat muuttuneet vaativammiksi ja yks tyyppi vaan tietää yhä miten hommat tehdään vaikkei osaa enää edes koko ohjelmistoa käyttää. Tää vallankäytönmuoto on niin nähty.
Ainakin yksi virhe mitä teet on se, että suostut alunperin tekemään ilmaiseksi töitä viikonloppuna tai vastaavaa. Sinun pitää heti kieltäytyä...
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli alainen joka teki kaiken ihan liioitellun perusteellisesti ja juurta jaksain. Hän ei yhtään kuunnellut ja ymmärtänyt, kun sanoin aina ettei noin perusteellisesti ja laajasti tarvitse sitä työtä tehdä.
Yritin sitten sitä kautta, että annoin tiukemman deadlinen, jotta hän tehostaisi ja jättäisi ylimääräisen viilailun ja hifistelyn pois. Kauhukseni hän oli sitten alkanut tehdä iltoja ja viikonloppuja normityön lisäksi. Tietenkään sellaisesta ei voi palkita, kun käyttää tehtävään liikaa aikaa. Sitten hän vielä ilmoitti että ei ehdi deaslineen. Se oli tärkeä deadline, silloin pitäisi ymmärtää karsia epäolennainen ja pitää kiinni deadlinesta.Kun ei pysty priorisoimaan, ja kuvittelee että enemmän on parempi. Tämäkin työntekijä on tosi taitava, mutta kun ei kuuntele vaan on mielestään oikeassa, ei sosiaalista lukutaitoa eikä suhteellisuudentajua.
Miksi et sanonut, että karsii epäolennaisen vaan sen sijaan siirsit määräaikaa?
Alue: Aihe vapaa
Jatkuu....
Olisko täällä joku huiijarisyndroomasta kärsivä jolla voisi olla näkemystä asiasta. En enää tiedä luonko minä itse nämä tilanteet vai leijuuko ympärilläni joku mystinen paha silmä joka tuhoaa aina hyvin alkaneet työsuhteet esimiehiin. Ajatuksia? Voiko ulospäin näkyvä hyväntahtoisuus ja itseluottamus aiheuttaa tällaista tahtotilaa murtaa toinen vai onko kyse nyt vain niistä mystisistä kemioista, jotka jyllaavat taustalla? Ihan crazy tilanne, auttakaa.