Lue keskustelun säännöt.
Mitähän tapahtuu, jos lakkaan työelämässä esittämästä muuta kuin olen?
05.10.2019 |
Olen akateeminen pätkätyöläinen, ja jokaisessa projektissa tai työpätkässä on aina kovat paineet tehdä työt mahdollisimman hyvin ja paremminkin sekä esittää maailman parasta tyyppiä, jotta voisi mahdollisesti päästä töihin jatkossakin.
Siitä huolimatta en ole onnistunut pokkaamaan pidempää työsuhdetta, vaikka saankin aina hyvää palautetta työntekijänä.
Nyt olen lopen kyllästynyt esittämään parempaa ihmistä ja analysoimaan päivästä toiseen työnantajan mahdollisia liikkeitä. Kun kerran sirkustempuilla ei ole mitään merkitystä sille, saanko pysyvämpiä töitä jatkossa, eikö ole ihan sama antaa mennä vaan? Toki niin, että työt tulee edelleen hoidettua mallikkaasti.
En ole nimittäin mikään aina positiivinen tsemppihenkinen tiimipelaaja, en välttämättä edes kovin miellyttävä persoona kaikkien mielestä. En missään nimessä ole muille paha tai ilkeä, vaan enemmänkin olen ahdistunut ja ylianalyyttinen tyyppi ja minulla on surkea itsetunto.
Onko minulla mitään menetettävää? Jää nähtäväksi.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Sun viesti on ristiriitainen. Sanot, että hoitaisit edelleen työt mallikkaasti, mutta alkaisit olla avoimesti tiimivastainen murjottaja, ja paijattava huonoitsetuntoinen kehunkaipaaja joka ”ylianalysoi” joka asiaa niin että mitään ei tule tehtyä kun kaikki on pysyvästi epåvarmaa. Miten meinaat, että toi niinku onnistuu niin, että työt hoidetaan mallikkaasti?
Anna olla. Kylmä tosiasia on se, että ei ole mahdollista ”hoitaa töitä mallikkaasti” pitämättä itseään kurissa myös sosiaalisesti. Tämän kun tajuat, elämäsi muuttuu monella tapaa helpommaksi, myös itsellesi.
En ole tiimivastainen, päinvastoin teen paljon töitä tiimissä ja olen siinä hyvä. Luettelin lähinnä rekrytointikliseitä esimerkinomaisesti, olisi kyllä pitänyt käyttää lainausmerkkejä.
Enkä ole mikään murjottaja vaan aika tavallinen melankoliaan taipuvainen suomalainen. Vaan kun töissä pitäisi nykyään olla sellainen positiivinen tsemppari 24/7 enkä vaan jaksa enää.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole oma itsesi, mutta hoida työt hyvin. Näytteleminen paistaa läpi. Itse en palkkaisi tyyppiä, joka vetää jotain roolia. Jossain vaiheessa näytteleminen loppuu kuitenkin ja voi paljastua, että on palkannut ihan vääräntyylisen tyypin.
Kun hoidat hyvin työtehtäväsi ja niihin mahdollisesti liittyvät sosiaaliset tilanteet, on vain oikein hyvä olla oma itsensä. Toivottavasti työsi on sellaista, että saat esim. kahvitauolla istua vaikka ihan omissa oloissasi jos siltä tuntuu.
Työkavereille voi pikkuhiljaa valjeta, ettei kaikkien ole pakko olla samanlaisia. Siis he eivät aiheuta mitään muutosta sinussa ja ole vastuussa käytöksestäsi, vaan sinä päinvastoin haluat relata heidän seurassaan olemalla oma itsesi vaikka yksin nurkassa.
Miksi vakinaistaa kun kilttejä on helppo kyykyttää. Pidä puolesi niin saat arvostusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20 pitkää vuotta jaksoin näytellä työelämässä vastuuntuntoista, empaattista, kahvipöytäkeskusteluihin osaaottavaa hyvää työkaveria.
Sitten iski vakava masennus, enkä nähnyt enää mitään järkeä pelata sitä sosiaalista peliä, jossa pierua pidätelleen kauhistellaan milloin mitäkin koulusurmaa, junan alle jäänyttä teiniä, hirttäytynyttä kersaa (olin siis koulumaailmassa).
Jäin sairaslomalle, aluksi kuukausi kerrallaan, lopulta lekuri kirjoitti sairaslomaa kaksi kokonaista vuotta, jonka jälkeen työkyvyttömyyseläkkeelle.
Elämäni paras päätös, sillä vasta sen jälkeen aloin ymmärtämään todella millaista piirileikkiä ihmiset joutuvat leikkimään ollakseen sosiaalisesti hyväksyttyjä, samanlaisesta muotista tulleita laumaeläimiä.
Kiva kun kävit, poikkeile sanotaan ja takanapäin, voi vittu kun ei enää koskaan tarvitsisi nähdä.
Kauhea tapaus se jokelan koulusurma sanotaan yhteen ääneen, voivotellaan ja kauhistellaan ja loppujenlopuksi vitut välitetään vaikka koko kolunpaska olisi räjäytetty tuusannuuskaksi.
Outoa peliä, johon ei luojankiitos enää tarvitse ottaa osaa :-)
Voisinpa itsekin. Niin monesti jäänyt rannalle ruikuttamaan, kun joku "positiivinen ja innostunut" on mennyt työnhaussa ohitse. Vaadin oikeudenmukaisuutta meitä Ihaa-henkisiä työntekijöitä kohtaan - eikö asiaosaaminen ratkaise stubbmaisen päälle liimatun positiivisuuden sijaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun viesti on ristiriitainen. Sanot, että hoitaisit edelleen työt mallikkaasti, mutta alkaisit olla avoimesti tiimivastainen murjottaja, ja paijattava huonoitsetuntoinen kehunkaipaaja joka ”ylianalysoi” joka asiaa niin että mitään ei tule tehtyä kun kaikki on pysyvästi epåvarmaa. Miten meinaat, että toi niinku onnistuu niin, että työt hoidetaan mallikkaasti?
Anna olla. Kylmä tosiasia on se, että ei ole mahdollista ”hoitaa töitä mallikkaasti” pitämättä itseään kurissa myös sosiaalisesti. Tämän kun tajuat, elämäsi muuttuu monella tapaa helpommaksi, myös itsellesi.