Puhutaan kerrankin vanhemmuuden hyvistä puolista
Kuva vanhemmuudesta on nykyään pääsääntöisesti negatiivinen, On väsymystä, taloudellista taakkaa, oman ajan puutetta, parisuhteiden vaikeuksia jne.
Mutta listataan nyt vaihteeksi kaikkea sitä hyvää jota olette vanhemmuudesta saaneet. Itselläni tulevat mieleen ainakin seuraavat asiat:
-olen kasvanut todella paljon ihmisenä. Kärsivällisyys on kasvanut, olen oppinut asettamaan toiset itseni edelle
-olen oppinut arvostamaan puolisoani todella paljon siinä miten hyvä vanhempi hän on osannut olla lapsillemme
-olen oppinut paljon sellaisia asioista joita en olisi kokenut koskaan jos se olisi ollut vain oma valinta. Lasten urheilu harrastukset ovat näyttäneet minulle sellaisia puolia elämästä jotka olivat minulle täysin tuntemattomia
-olen oppinut paljon poikien sielunelämästä (itsellä ollut vain siskoja)
-olen oppinut järjestelmällisyyttä ja suunnitelmallisuutta jotka olivat minulle vaikeita ennen perhe-elämää
-suhde omiin vanhempiin on muuttunut, näen heissä nyt ihanat ja huolehtivat isovenhemmat enkä vain ne teininä itseä ärsyttäneet kaikkitietävät päsmärit. Hekin kohtelevat minua nyt aikuisena ihmisenä jolta jopa kysyvät välillä neuvoa.
Se rakkauden määrä, minkä olen äidiksi tulon myötä saanut oppia on käsittämätöntä. Se, miten rakkaus omaa lapsiaan kohtaa kantaa kaikkien vaikeiden aikojen ja uupumuksen yli. Se, että vaikka miten olisi väsynyt, niin ei silti vaihtaisi mitään pois. Se, miten sitä huomaa omien "tarpeidensa" olevan melko toissijaisia, esimerkiksi vaateshoppailut ja muut. Se, miten arkiset asiat voivat tuottaa iloa ja onnea. Se, miten tavallinen perhe-elämä antaa sata kertaa enemmän kuin kaksikymppisenä koetut bileillat. Se, mite vaikeistakin ajoista pääsee yli, kun antaa parisuhteelle aikaa ja oikeasti elää "niin hyvinä kuin huonoina aikoina" -ajatuksen mukaan.