Sosiaaliset tilanteet ahdistaa ):

😭Onko tästä enää mitään ulospääsyä? Vanhempani ovat lähinnä kieltäneet kyseisen ongelman olemassaolon ja nyt aikuisena omillani tunnen valtavaa epätoivoa ja keinottomuuden tunnetta. Teen kyllä kaiken niin sanotusti pakollisen, mutta toiminnastani on hienostuneisuus ja arvokkuus kaukana. 😞.

Alkuperäinen

Minulla oli tuollaista, mutta kun jätin e-pillerit ja vaihdoin hormonikierukkaan niin meni ohi parissa viikossa, kuulin että ne pillerit sotkee aivojen serotoniineja niin pahasti että alkaa ahdistaa ja jännittää tilanteet helpommin.  Nuo voi olla monilla syy paniikkikohtauksiin ja ahdistuneisuushäiriöönkin.

Voit olla varma että vaiva vähenee iän myötä. Eikä sosiaalisissa tilanteissa tarvitse olla se joka ottaa ohjat. Voit ihan rauhassa olla tarkkailijan roolissa, ihmiset tykkäävät usein rauhallisista ja malitillisista ihmisistä.

Hei! Mä menin yksityiselle psykiatrille juuri samoilla oireilla ja hän kirjoitti mulle lähetteen psyk.polille. Joudun vaan jonottamaan vielä 2 kk että pääsen :D Jos mulla todetaan todella isoja sos. vaikeuksia niin olen oikeutettu saamaan ilmaista kuntoutusterapiaa. 

Äläkä kammoa jos sulle tarjotaan lääkettä, esim. Cipralex. Mulla on helpottanut kovastikin olo jo 5 mg annoksella, mutta nuo oireet iskee aina_suurissa_juhlissa. Muuten selviän töistä ja arkisista asioista kuten kaupassa käynnistä hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tuollaista, mutta kun jätin e-pillerit ja vaihdoin hormonikierukkaan niin meni ohi parissa viikossa, kuulin että ne pillerit sotkee aivojen serotoniineja niin pahasti että alkaa ahdistaa ja jännittää tilanteet helpommin.  Nuo voi olla monilla syy paniikkikohtauksiin ja ahdistuneisuushäiriöönkin.

Onko noin 🤔. Tiedän entuudestaan, että serotoniini- ja dopamiinitasot vaikuttavat voimakkaasti ihmisen olemukseen.

Alkuperäinen

Vierailija kirjoitti:

Hei! Mä menin yksityiselle psykiatrille juuri samoilla oireilla ja hän kirjoitti mulle lähetteen psyk.polille. Joudun vaan jonottamaan vielä 2 kk että pääsen :D Jos mulla todetaan todella isoja sos. vaikeuksia niin olen oikeutettu saamaan ilmaista kuntoutusterapiaa. 

Äläkä kammoa jos sulle tarjotaan lääkettä, esim. Cipralex. Mulla on helpottanut kovastikin olo jo 5 mg annoksella, mutta nuo oireet iskee aina_suurissa_juhlissa. Muuten selviän töistä ja arkisista asioista kuten kaupassa käynnistä hyvin. 

Hienoa kuulla, että pärjäät elämässä.

Alkuperäinen

Samoja piirteitä kuin aloittajalla. Olen 40 vuotias mies. Haluaisin olla hauska tyyppi, heittää hyvää läppää ja kertoa mielenkiintoisia tarinoita. Tunnen olevani se tyyppi, jolle ei koskaan tapahdu mitään. Toisaalta en jaksa välittää, vaikka ei ole mitään sanomista, kuuntelen mieluummin muiden juttuja ja nauran mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei! Mä menin yksityiselle psykiatrille juuri samoilla oireilla ja hän kirjoitti mulle lähetteen psyk.polille. Joudun vaan jonottamaan vielä 2 kk että pääsen :D Jos mulla todetaan todella isoja sos. vaikeuksia niin olen oikeutettu saamaan ilmaista kuntoutusterapiaa. 

Äläkä kammoa jos sulle tarjotaan lääkettä, esim. Cipralex. Mulla on helpottanut kovastikin olo jo 5 mg annoksella, mutta nuo oireet iskee aina_suurissa_juhlissa. Muuten selviän töistä ja arkisista asioista kuten kaupassa käynnistä hyvin. 

Hienoa kuulla, että pärjäät elämässä.

Alkuperäinen

Niin ja ilmaisesta kuntoutusterapiasta en ole kuullutkaan, nimittäin ei mulla ole juurikaan varaa niin sanotusti kuntouttaa itseäni 😔.

Vierailija kirjoitti:

Samoja piirteitä kuin aloittajalla. Olen 40 vuotias mies. Haluaisin olla hauska tyyppi, heittää hyvää läppää ja kertoa mielenkiintoisia tarinoita. Tunnen olevani se tyyppi, jolle ei koskaan tapahdu mitään. Toisaalta en jaksa välittää, vaikka ei ole mitään sanomista, kuuntelen mieluummin muiden juttuja ja nauran mukana.

Taidat olla melko sinut piirteidesi kanssa 👍. Itse on ole juuri ollenkaan. Tuntuu, että ilman puheliaisuutta ja ns. lämminhenkisyyttä (olen lämminhenkinen ihminen, mutta en saa sitä kunnolla ilmaistua), olen melko lailla vihattu tai ilmaa muille.

Alkuperäinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei! Mä menin yksityiselle psykiatrille juuri samoilla oireilla ja hän kirjoitti mulle lähetteen psyk.polille. Joudun vaan jonottamaan vielä 2 kk että pääsen :D Jos mulla todetaan todella isoja sos. vaikeuksia niin olen oikeutettu saamaan ilmaista kuntoutusterapiaa. 

Äläkä kammoa jos sulle tarjotaan lääkettä, esim. Cipralex. Mulla on helpottanut kovastikin olo jo 5 mg annoksella, mutta nuo oireet iskee aina_suurissa_juhlissa. Muuten selviän töistä ja arkisista asioista kuten kaupassa käynnistä hyvin. 

Hienoa kuulla, että pärjäät elämässä.

Alkuperäinen

Niin ja ilmaisesta kuntoutusterapiasta en ole kuullutkaan, nimittäin ei mulla ole juurikaan varaa niin sanotusti kuntouttaa itseäni 😔.

Alkuperäinen siis

Vierailija kirjoitti:

Voit olla varma että vaiva vähenee iän myötä. Eikä sosiaalisissa tilanteissa tarvitse olla se joka ottaa ohjat. Voit ihan rauhassa olla tarkkailijan roolissa, ihmiset tykkäävät usein rauhallisista ja malitillisista ihmisistä.

Eikä vähene. Pahentunut vaan mitä vanhemmaksi tulen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit olla varma että vaiva vähenee iän myötä. Eikä sosiaalisissa tilanteissa tarvitse olla se joka ottaa ohjat. Voit ihan rauhassa olla tarkkailijan roolissa, ihmiset tykkäävät usein rauhallisista ja malitillisista ihmisistä.

Eikä vähene. Pahentunut vaan mitä vanhemmaksi tulen.

Mäkin pelkään pahoin, että pahempaa on luvassa. Jotenkin sitä vaan haluaisi olla toiveikas.

Alkuperäinen

Minulla oli sinun iässäsi sama tilanne ja tuntemukset. Tartuin niin sanotusti härkää sarvista ja rupesin pakolla olemaan sosiaalinen kaikkien niiden mene rohkeasti mukaan neuvojen ohjeistamana. Vaatii sen että unohtaa kokoisen tunteen ja höpöttää vaan ne ajatukset ulos heti kun nousee mieleen. Pitää ymmärtää että muut harvoin muistaa mitään toisten noloja juttuja edes vuorokauden päästä, siksi on ihan sama tuleeko tehtyä tai sanottua nolosti. Sain paljon uusia kavereita ja opinkin olemaan sosiaalinen. En sanonut ei millekään vastaan tulevalle menolle, ja niitähän rupesi tulemaan. Mutta minulla oli silti aina se ahdistus takaraivossa ja tunne että jokin on väärin. Muutaman vuoden jälkeen otin takapakkia ja palasin omaan introvertti on persoonaani. Voin nyt erittäin hyvin omissa nahoissani ja mitä tuosta jäi käteen oli se että saan tarvittaessa sanottua mielipiteeni, mutta osaan olla itseni ja sallin tuon introverttiyden ihan luonnollisena osana minua. Nyt 30 koen että minulla on erittäin hyvä itsetunto ja kypsä tapa suhtautua eri persoonallisuuksiin ja ylipäätään elämään. Olen onnellinen itsenäni nyt. Eli voit tehdä saman ja katsoa mitä kokemus opettaa sinulle, tai sitten voit hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet.