Miten vanhempien kuolemasta pääsee yli?

Ajan kanssa helpottaa. Kuitenkin muistot tulevat mieleen usein mitä pienemmistä asioista. Ikävä on silti edelleen ja muistan heitä usein.

Nyt kun olen elänyt tätä omaa elämääni ja vertaan omaa isääni ja muita tuntemiani miehiä niin voin sanoa, että minulla oli verrattoman kiva ja hyvä isä. Muistelen heitä, siis isää ja äitiä joka päivä päivän jossain vaiheessa, minun vanhempani kuolivat aika nuorina molemmat, vain kolme vuotta meni isän kuolemasta kun äiti kuoli. Hyvien muistojen vaaliminen auttaa. Muistan jouluja, kesiä, kylmiä talvia ja syksyjä kuinka kuoleutuneet tomaatintaimet tuoksuivat hyville isän kasvihuoneessa jossa leikin kotia. Jos kuolen vaikka tänään niin olen saanut elää.

Hyväksy että kuolema kuuluu normaaliin elämänkulkuun. Kukaan ei ole täällä ikuisesti. Sure, mutta älä jää vellomaan.