Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita jotka eivät ole juuri eläneet lapsetonta elämää?
01.10.2019 |
Itse sain esikoisen 18-vuotiaana ja tämän viimeisen nyt 40-vuotiaana. En muista enkä osaa kuvitella millaista on lapseton elämä🙈Olen kyllä silti matkustellut ja juhlinut omaksi tarpeekseni, mutta on se eri kun aina täytynyt ottaa ne lapset huomioon..hoitopaikat yms. Pitäiskö nykynuortenkin tehdä lapset heti kärkeen niin eivät ehtisi tottua liikaa lapsettomaan elämäänsä..siinäkö ratkaisu vauvakatoon😃 Sanon vielä, että saman miehen kanssa olen edelleen ja lapset on kaikki yhteisiä, kun joku sitäkin miettii😊Monen painajainen on tämä reilu 20-vuotta pikkulapsiaikaa, mutta itse olen nauttinut ja toivon kovasti, että lapsenlapsiakin saisin..tämä mummo kyllä hoitaisi😊
Kommentit (4)
Matkustelu ja juhliminen nyt on helppoja toteuttaa, en ymmärrä miksi ne ovat aina jotain kynnyskysymyksiä. Minulle korkea koulutus ja ura ovat tärkeitä asioita, ne ovatkin hieman kinkkisempiä yhdistettäviä lapsiperhe-elämän kanssa. Nytkin käyn töissä ja opiskelen, kumpaakin ns. täyspäiväisesti ja kunnianhimoisesti, hyvä että miestä ehtii näkemään kun hommiin menee 70h/vk, lapset estäisivät koko touhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisiä ja tilanteita on erilaisia. Jos minä olisin hankkinut lapsen 18-vuotiaana, katastrofi olisi taattu. Olin kaikin puolin epäkypsä syömishäiriöinen teini, joka ei juuri piitannut omasta terveydestään. Suruahan siitä olisi seurannut kaikille aina perhettäni ja lastani myöten, kun ei minusta tai silloisesta poikaystävästäni olisi ollut vanhemmiksi.
Ei se vauvakato biletyksen ja matkustelun ihannoinnista johdu, mustavalkoinen ajattelu on aikamoista kanssaihmisten älyn vähättelyä. Ihanaa kuitenkin että aloittajalla on elämä mennyt mukavasti myös lasten osalta.
Montako lasta ap:lla mahtuu noihin vuosiin?
Alue: Aihe vapaa
Mä sain ainokaisen 22-vuotiaana, hän lähti maailmalle nyt ollessaan 18. Mekin ollaan isänsä kanssa edelleen yhdessä. Täällä vallitsee kyllä lähinnä sellainen aikansa kutakin -fiilis, on ihan mukava keskittyä taas omiin juttuihin. En oikein muista aikaa ennen lasta, enkä osaa kaivata siitä mitään. Nyt on hyvä. Mulla ei ole toiveita lapsenlasten suhteen, tyttären päätös. Hänen toivon tulevan onnelliseksi, siinä kaikki. Muut tehkööt kuten heille sopii. Ymmärrän hyvin syyt syntyvyyden laskuun.