Lue keskustelun säännöt.
Miten voisin selvittää, mikä minussa on vikana?
30.09.2019 |
Koko elämäni olen ollut melko yksinäinen ja parisuhteen saaminen on ollut hyvin vaikeaa minulle aina. Edelleenkin aikuisena havaitsen, että monet, aiemmin tuntemattomat ihmiset ja naapuritkin jotenkin kaihtavat minua. Paras ystäväni lähinnä kritisoi ja piikittelee sekä on itsekin todella rasittavaa (ahdistunut, oikutteleva, ylläriraivareita saava) seuraa, mutta olen itse kärsivällinen. Jopa monet sukulaiset suhtautuvat hieman etäisesti. Janoaisin rakkautta ja välittämistä, mutta en saa sellaista mistään. Aina harvoin suhteessa oltuani olen ollut rakastava ja uskollinen kumppani. Yksi epäilykseni on ulkonäköni ja ääneni, mutta en tiedä tarkalleen sitäkään, mikä niissä tarkalleen ärsyttäisi. Mikä avuksi?
Kommentit (36)
Gatgeruus gaunistaa. Al vttu vaikka tekemään rikoksia ja lopeta se pillitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Gatgeruus gaunistaa. Al vttu vaikka tekemään rikoksia ja lopeta se pillitys.
Miten päästä eroon katkeruudesta? Kun oon saanut ihmissuhderintamalla roskaa niskaani koko ikäni? Kieltämättä olisi esim. vaikeaa uskoa, että joku pitäisi musta aidosti juuri aiempien tapahtumien vuoksi.
Yleisesti ottaen ihmisillä on varsin huono käsitys siitä millaisen kuvan he muille antavat. Ihmiset ovat rakentaneet sen oman kuvansa oman sisäisen maailmansa mukaan joka poikkeaa paljonkin siitä mitä he näyttävät ulos.
Muutamaan kertaan joku on kysynyt minulta juuri tuon kysymyksen eli "mikä minussa on vikana". Jos olen kertonut oman rehellisen näkemykseni, reaktio on ollut aina "en minä nyt tuollainen ole!". Eli kyky ottaa vastaan mitään omasta käsityksestä poikkevaa on usein aika huono.
Eli jos oikeasti haluat saada tietoa, varaudu että joudut aika rankastikin muuttamaan omakuvaasi.
Elämäänsä pitää elää niillä eväillä joita on, paremmin tietäviä kyllä riittää.
Itse olen aina ollut myös sellainen että ihmiset vieroksuu. Koulussa jo jouduin ekaluokalla kiusatuksi, ja sitä jatkui yläasteen loppuun. Sen jälkeen erilaisissa opinnoissa ja työpaikoissa ei kiusaamista, mutta juuri tuollaista ettei seurassani haluta olla yhtään sen enempää kuin on pakko asioiden hoitamiseksi.
Itse en ikinä löytänyt asiaan oikein mitään syytä, mutta onneksi jossain vaiheessa ymmärsin lopettaa koko ihmissuhteiden kaipaamisen. Ehkä jossain 35-40 vuoden iässä. Päätin, että ok, olen sitten liian erilainen kuin muut, joten en heille kelpaa. Enkä edes tosiasiassa haluaisi muuttaa itseäni muuksi kuin olen, jos se olisi ainoa keino kelvata muille. Enhän silloin MINÄ saisi sitä välittämistä, vaan vain rooli jota esitän. Minä en olisi edelleen hyväksytty ja rakastettu. Päätin siis pärjätä itsekseni, rakentaa hyvän elämän itsekseni. Nyt 45 vuoden iässä olen oikein tyytyväinen sosiaalinen erakko. Lapseton ja miehetön sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä on merkistystä mihin itse uskot ja millaisena näet itsesi ja maailman.
Ootko kaunis vai mukava vai ruma ja tyhmä? Riippuen kumpi oot omasta mielestä, se selittää oman tapas suhtautua nuihi. Miehen löytää kuka vaan 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämäänsä pitää elää niillä eväillä joita on, paremmin tietäviä kyllä riittää.
Haluaisin silti muuttaa elämääni mielekkäämpään suuntaan ja kehittyä.
Vierailija kirjoitti:
Ootko kaunis vai mukava vai ruma ja tyhmä? Riippuen kumpi oot omasta mielestä, se selittää oman tapas suhtautua nuihi. Miehen löytää kuka vaan 😁
Olen ystävällinen, lojaali, hieman muodollinen, ujohko ja omasta mielestäni aika ruma (vaikka olen aina ollut hoikka, hyväkuntoinen ja pitkähiuksinen sekä luonnollinen). Miehen löytäminen on aina ollut mulle erittäin vaikeaa ja melkeinpä tuskallista, ja mun on ollut pakko olla jossain määrin aktiivinen itsekin (tietääkseni naiset saavat olla siinä asiassa usein melko passiivisia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonnolline= ei kevyttä meikkiä?
pitkät hiukset= ohuet ja rasvaiset tyyliin klonkku
hieman muodollinen=estynyt ja pelokas
hoikka= ei laaksoa ei kukkulaa
Nyt meneet kunnalliseen terapiaan (pääset varmasti)
Kerro nämä tuntemukset rehellisesti.
Sit hampilääkäriin ,hygienia ja hampaat kuntoon
koska et käy missään = rahaa säästössä ,hommaat rintaimplantit ja ajelet kehostasi turkin pois.
silmäleikkaus= rillit mäkeen..
viimeisenä toivona AA ja uskovaiset..ne kuuntelee keksimiäsi itsesäälijuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko masturboinut..tykkäätkö?
Mene kinky bileisiin...
Saat huomita ja hyväksyntää
Kinky bileissä EI ole pakko suostua seksiin..YLLÄRI!
sietä voit myös saada HYVIÄ ystäviä...tekevät muutakin kuin panevat.
Oletko puhunut äidillesi?
Odottaako hän pienten jalkojen töminää?
Onko sisaruksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämäänsä pitää elää niillä eväillä joita on, paremmin tietäviä kyllä riittää.
Haluaisin silti muuttaa elämääni mielekkäämpään suuntaan ja kehittyä.
Mihin suuntaan haluat kehittyä?
Riittääkö rahkeet akateemiseen tutkintoon?
Nyt alat tekemään niitä lapsia ja jäät kotiäidiksi!
Muista marsu ,kissa ja kani.
REHELLISYYS MAAN PERII kirjoitti:
Luonnolline= ei kevyttä meikkiä?
pitkät hiukset= ohuet ja rasvaiset tyyliin klonkku
hieman muodollinen=estynyt ja pelokas
hoikka= ei laaksoa ei kukkulaa
Olen käyttänyt aikuisena aina meikkiä, mutta hyvin varovaisesti. Siis ei ole ollut muuta kuin meikkivoide (+ tarvittaessa vähän puuteria), ripsiväriä kevyesti ja nudeväristä huulipunaa. Hiukseni ovat pitkät ja paksut (yleensä ne ovat ollet hieman raidoitetut/sävytetyt), mutta kieltämättä parikymppisenä pesin niitä vähän niin ja näin, joten ne olivat puolet ajasta rasvaiset. Nykyään en kehtaa enää kulkea rasvaisissa hiuksissa.
Kynsiäni en ole lakannut enää vuosikausiin, sillä koen kynsilakan täysin turhaksi. Ihanteeni on täysin meikittömät kasvot ja olen siitä kaukana, sillä en jotenkin pysty luopumaan meikkivoiteesta ja ripsiväristä. Mielestäni kaikkein kauneimmat naiset ovat meikittömiä.
Olen muodollinen siinä mielessä, että olen aika estynyt ja itseni suhteen aika rajoittunut, vaikka muita ihmisiå kohtaan olen liberaali.
Hoikka tai hoikahko olen ollut aina; en ole kyllä mikään naisellisen muodokas muuten paitsi lantion/pepun osalta luontaisesti, ilman treenausta. Rintavarustus on kokoa B75 eli olen pienirintainen, joskaan en täysin lauta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämäänsä pitää elää niillä eväillä joita on, paremmin tietäviä kyllä riittää.
Haluaisin silti muuttaa elämääni mielekkäämpään suuntaan ja kehittyä.
Mihin suuntaan haluat kehittyä?
Riittääkö rahkeet akateemiseen tutkintoon?
Oon sekä Aallossa että Helsingin yliopistossa kirjoilla, yksi korkeakoulututkinto on jo valmiiksi. Koulussa olin ns. priimus silloin joskus.
Vierailija kirjoitti:
Nyt meneet kunnalliseen terapiaan (pääset varmasti)
Kerro nämä tuntemukset rehellisesti.
Sit hampilääkäriin ,hygienia ja hampaat kuntoon
koska et käy missään = rahaa säästössä ,hommaat rintaimplantit ja ajelet kehostasi turkin pois.
silmäleikkaus= rillit mäkeen..
viimeisenä toivona AA ja uskovaiset..ne kuuntelee keksimiäsi itsesäälijuttuja.
Hygienia on ok ja mulla on valkoiset, suorat hampaat. Käytän piilolinssejä. Kieltämättä en ajele sääriäni, ellei ole joku uimareissu tiedossa, sillä kukaan ei normaalisti näe kroppaani vähissä pukeissa/alasti.
Olisin halunnut johonkin uskovaisten porukoihin, mutta heillekin olen hieman outolintu, sillä olen hieman liian kriittinen ja näin aikuisena perheetön kuitenkin. Lisäksi ajattelen uskosta ehkä hieman liian omanlaiseeni tapaan.
Pelottaa ajatus terapiasta tulevaisuuden työhakuja ja mahdollisia perhekuvioita ajatellen (en saisi töitä mt-syistä, jos Kannasta löytyisi sellaiseen viittaavaa ja joutuisin ls-syyniin, jos saisin lapsia).
Olen myös epäillyt sellaista, että ihmiset saattavat olla vakavia ja nuivia muitakin kohtaan ja että muillakin voi olla samaa ongelmaa. Voi olla, että hyvän kumppanin löytäminen vaatii muiltakin työtä ja vaivannäköä (=pitäisi mennä ihmisten ilmoille tai nettipalstoille?).
Nuorena sellaiset jotenkin oudon oloiset tulivat iskemään (jotenkin erikoisen oloiset ulkomaalaiset miehet tai humalaiset suomalaiset; sellaiset kunnolliset ja fiksut eivät ikinä tulleet juttelemaan missään kadulla tai matkoilla). Olisin ollut ihan potentiaalista vaimomatskua nuorena jollekin.
Tosin se vähäinen ystävien ja seurusteluyritelmien määrä on tosiasia kohdallani. En jaksaisi nähdä kovin paljon vaivaa, vaan toivoisin, että muut tekisivät ne aloitteet, sillä mun on naisena vaikeaa kestää torjumisia ja pakkeja (nuorena sekä hiljattain aikuisena olen saanut pakit kahdelta, joihin olin syvästi ihastunut).