Nyt tuntuu ihan mahdottomalle aloittaa taas uusi työviikko

*Halaa* 💖

M

Kasva aikuseksi ja käyttäydy.

Hali❤️

Mikä on tilanne avioliitossa, josta ei pääse ulos?

Eikö töissäsi ole ketään, kenelle uskaltaisit uskoutua?

Ei kotiasiat kai töihin kuulu, minusta ne on hyvä pitää suht erillään. Olisi siellä sellaisia ihmisiä joille puhua tästäkin, mutta en voi, jonkinlainen häpeä kai estää ja on liian henk.kohtainen aihe. Ei tästä tiedä kukaan muukaan. Tekee liian kipeää.

Ap

Millainen liittosi on? Kerro vähän, jos haluat. Mistä suru, ahdistus ja katkeruus?

Toista et voi muuttaa. Jos tilanne esim lasten ja asumiskuvioiden vuoksi on se, että et voi vaan lähteä liitosta, niin ei auta kuin hyväksyä tilanne. Todeta, että elät kulissiliitossa ja haet sitten iloa harrastuksista, lasten kanssa ulkoilusta ja heidän harrastuksistaan, ystävien seurasta.

Unohda liitto, unohda, että voisit toiselta osapuolelta saada vastakaikua. Tietysti tämän hyväksyminen vaatii surutyötä. Mutta ala elää enemmän itsellesi. Muuten et tuota tilannetta jaksa.

Alkoholismi?

Apua löytyy, mutta sitä pitää osata pyytää. Kaikella rakkaudella.

Vierailija kirjoitti:

Ei kotiasiat kai töihin kuulu, minusta ne on hyvä pitää suht erillään. Olisi siellä sellaisia ihmisiä joille puhua tästäkin, mutta en voi, jonkinlainen häpeä kai estää ja on liian henk.kohtainen aihe. Ei tästä tiedä kukaan muukaan. Tekee liian kipeää.

Ap

Mä en kertoisi missään yhteydessä mistään kotiasioistani töissä. Ainoastaan jotain hyvin neutraalia. Silloin ehkä jos olisi kihlautuminen,  naimisiin meno tai ero, tahi raskaus niin pitkällä että se näkyisi.

Liitto josta et pääse ulos? En ymmärrä. Aina voi erota jos ei voi liitossa hyvin.

Tämä on sitä uhrautumista jota en voi arvostaa.

Vierailija kirjoitti:

Toista et voi muuttaa. Jos tilanne esim lasten ja asumiskuvioiden vuoksi on se, että et voi vaan lähteä liitosta, niin ei auta kuin hyväksyä tilanne. Todeta, että elät kulissiliitossa ja haet sitten iloa harrastuksista, lasten kanssa ulkoilusta ja heidän harrastuksistaan, ystävien seurasta.

Unohda liitto, unohda, että voisit toiselta osapuolelta saada vastakaikua. Tietysti tämän hyväksyminen vaatii surutyötä. Mutta ala elää enemmän itsellesi. Muuten et tuota tilannetta jaksa.

Sinä, joka alapeukutit. Olen elänyt vuosia suhteessa, jossa en saanut toiselta vastakaikua. Surin tilannetta pitkään, sitten aloin vain elää omaa elämääni. Sama osoite, erilliset elämät. Helpotti, kun ei tarvinnut enää pettyä. Kun ei odottanut toiselta enää mitään, niin oli henkisesti helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toista et voi muuttaa. Jos tilanne esim lasten ja asumiskuvioiden vuoksi on se, että et voi vaan lähteä liitosta, niin ei auta kuin hyväksyä tilanne. Todeta, että elät kulissiliitossa ja haet sitten iloa harrastuksista, lasten kanssa ulkoilusta ja heidän harrastuksistaan, ystävien seurasta.

Unohda liitto, unohda, että voisit toiselta osapuolelta saada vastakaikua. Tietysti tämän hyväksyminen vaatii surutyötä. Mutta ala elää enemmän itsellesi. Muuten et tuota tilannetta jaksa.

Sinä, joka alapeukutit. Olen elänyt vuosia suhteessa, jossa en saanut toiselta vastakaikua. Surin tilannetta pitkään, sitten aloin vain elää omaa elämääni. Sama osoite, erilliset elämät. Helpotti, kun ei tarvinnut enää pettyä. Kun ei odottanut toiselta enää mitään, niin oli henkisesti helpompaa.

Itse elin reilun vuoden tällaista kulissielämää ja uskottiin itselleni että näin voi elää ja etsin sisältöä elämään harrastuksista ym.

Kunnes aloinn olla henkisesti aivan rikki, erosin ja NYT olen onnellinen:)

Ei tätä voi täällä enempää avata. En tiedä muusta kuin tästä, en uskalla muuta ja sen syitä on turha tässä availla tai miettiä. Lapset lähes aikuisia, ehkä sitten kun kotoa lähtevät niin kulissit saa kolista ja alan elää kuin sinkku avioliitossa, en tiedä. Menee miten menee niin tulen kuolemaani asti olemaan katkera ja surullinen siitä etten kelpaa miehelleni, siitä että nyt 42v iässä olen ollut jo vuosia kuin pystyyn kuollut joka voi vain haaveilla tietyistä asioista.

Ap

Tiedätkö ap, olen ihan samassa tilanteessa. Tästä ei ole ulospääsyä nyt toistaiseksi - ei ehkä koskaan.

Töissä ei kukaan tästä tiedä, olettavat onnelliseksi ydinperheeksi ok-talon, 2 lapsen ja labradorinnoutajan kanssa. Mutta todellisuus on kaikkea muuta.

Aikuiseksi kasvaminen tai eroaminen ei ole vaihtoehto. Tätä ei voi ymmärtää kuin toinen joka on samassa tilanteessa. Joku näkee sen uhriutumisena, joku jonain muuna.

Tsemppiä ap, meitä on muitakin.

Jos ette syystä tai toisesta "voi" erota, hyväksykää tilanne!

Mutta älkää sitten katkeroituko.

Tsemppiä valitsemallenne tielle!

Miksi ette voi erota? Omaisuus on tekosyy