Avioero. Ositetaanko myös autolaina ja luottokorttivelat?

Ilman avioehtoa kaikki jaetaan, ellette toisin sovi/sovittele. Jos joudutte ottamaan avuksi pesänjakajan niin kaikki avioeronhaku hetkellä olevat varallisuudet/velat menee jaettavaksi.

Omaisuudesta vähennetään velat. Eli jos auton arvo 10 000 ja lainaa 9000 niin ositettavaa omaisuutta vain 1000 e. Tästä 500 sulle.

Luottokorttiveloista en osaa sanoa, kyllä kai nekin pitäisi jotenkin huomioida, mutta yleensähän luottokortilla on ostettu päivittäistavaroita ym. ja harva niitä jaksaa alkaa ositukseen luetteloimaan.

Velat ei sulle siirry.

Vierailija kirjoitti:

Omaisuudesta vähennetään velat. Eli jos auton arvo 10 000 ja lainaa 9000 niin ositettavaa omaisuutta vain 1000 e. Tästä 500 sulle.

Luottokorttiveloista en osaa sanoa, kyllä kai nekin pitäisi jotenkin huomioida, mutta yleensähän luottokortilla on ostettu päivittäistavaroita ym. ja harva niitä jaksaa alkaa ositukseen luetteloimaan.

Velat ei sulle siirry.

Kiitos vastauksesta!

Jos ei ole avioehtoa, niin kummankin puolison omaisuudesta vähennetään tämän puolison kaikki velat. Jäljelle jäänyttä summaa kutsutaan säästöksi. Se, jonka säästö on suurempi, maksaa tasinkoa sille, jonka säästö on pienempi.

Säästö ei voi kuitenkaan voi olla negatiivinen. Jos toisella puolisolla on enemmän velkoja kuin omaisuutta, joutuu toinen antamaan hänelle enintään puolet omasta omaisuudestaan.

Kaikki velat siis otetaan osituksessa huomioon.

Molempien netto-omaisuus lasketaan yhteen ja jaetaan puoliksi. Sen verran kumpikin saa mukaansa. Se kummalla on velat, pitää ne velat, mutta niiden arvo on huomioitu nettoa laskettaessa. Luotto on velkaa siinä kuin muutkin velat ja se huomioidaan.

Kauan pitää olla naimisissa, että ositus tehdään? Lyhyissä liitoissa sitä ei kai tarvitse tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Kauan pitää olla naimisissa, että ositus tehdään? Lyhyissä liitoissa sitä ei kai tarvitse tehdä?

Kyllä se ositus tehdään aina, oli liitto miten lyhyt tahansa. Joissain tapauksissa voi kyseeseen tulla osituksen sovittelu, eli että jakoa ei tehdä täysin 50/50. Näin esim. siinä tapauksessa että liitto on kestänyt lyhyen aikaa ja normaali ositus johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen.

Vierailija kirjoitti:

Kauan pitää olla naimisissa, että ositus tehdään? Lyhyissä liitoissa sitä ei kai tarvitse tehdä?

tehdään vaikka eroisit seuraavana päivänä

Ositusta ei ole mikään pakko tehdä jos kumpikaan puolisoista ei sitä halua. Jos toinen vaatii niin on tehtävä. Lyhyissä liitoissa ositusta kohtuullistetaan usein, eli varakkaampi ei välttämättä joudu maksamaan lainkaan tasinkoa. 

Joskus kannattaa ositus tehdä. Näin ei ex pysty jälkikäteen vaatimaan omia osuuksiaan jos olet antanut esimerkiksi exän pitää autonsa. Tällöin kai sinä olet velvoitettu maksamaan tasinkoa.

Osituksessa voit sopia, että ex saa pitää autonsa, etkä joudu myöhemmin pulaan kun se on sovittu ja sulla on laput siitä.

Kannattaa sopia puolison kanssa ja panna kaikki paperille. Periaatteessa kummankin netto-omaisuus on se, jonka perusteella katsotaan kumpi maksaa tasinkoa ja minkä verran. Etenkin, jos sopii jotain muuta kuin puhtaan 50/50 jaon kannattaa tarkasti dokumentoida. Toinen ei näin voi jälkikäteen tulla vaatimaan jotain muuta.

Ositus on syytä ehdottomasti tehdä. Muuten viimeistään perunkirjoituksessa tulee perillisille ylimääräistä vaivaa, jos ei löydy papereita osituksesta. Jako voi kuitenkin olla muutakin kuin 50/50, jos eroavat puolisot pääsevät siitä yksimielisyyteen.

Onko tälle LYHYELLELIITOLLE joku aikaraja?

Vierailija kirjoitti:

Onko tälle LYHYELLELIITOLLE joku aikaraja?

Jos avioliitto on kestänyt alle kaksi vuotta, oikeuskäytännössä ositusta on usein soviteltu niin, että jakoa ei tehdä 50/50, jos puolisoilla on ollut suuri omaisuusero ennen avioliittoa. Mutta mitään lakiin kirjattua aikarajaa ei ole.

Up

Kuten muutkin on sanoneet. Kummankin omasta omaisuudesta/varallisuudesta vähennetään omat velat. Loput lasketaan yhteen ja jaetaan puoliksi ( ellei toisin sovita). Se jolla on enemmän maksaa toiselle.

Kuten joku sanoi: kaikesta voi sopia myös ihan keskenään/juristien avulla, ei ole PAKKO noudattaa näitä säädöksiä ellei halua. Usein niin vain tehdään koska se on selkeämpää ja helpompaa, etenkin jos tilanne on hyvin riitaisa (tai ei ole sitä avioehtoa tietenkin). 

Nainen haluaa vain rusinat pullasta.

Jos ei ole avioehtoa niin kannattaa velkautua raskaasti ennen eroa. Tai vähintään huolehtia ettei kaikki yhteinen(!) omaisuus ole velkarahoitettua ja velat vain toisen nimissä. Siinä jää mustapekka äkkiä käteen, yleensä naisille.

Avioehto on osa järkevää taloussuunnittelua siinä missä budjetointi, kulukirjanpito ja vaikkapa hankintojen suunnittelu tai rahastosäästäminen. Yksikään näistä ei vähennä rakkautta tai tarkoita etteikö siihen omaan kultaansa luottaisi. Vain täydellinen typerys jättää avioehdon tekemättä. JA se kannattaa myös avoliitossa jonka päättyessä voi myös päätyä maksajaksi jos liitto on ollut riittävän pitkä.