Miksi en kiinnostu tai ihastu, rakastumisesta puhumattakaan?

Minulla on toivoton ”suhde”, jossa minua ei rakasteta mutta jossa minä rakastan.

Jos jään tähän, saan erinomaista seksiä. Jos lähden, saan rakkautta tahoilta, joita en itse rakasta ja lisäksi seksi ei tunnu koskaan itsestäni yhtä hyvältä kuin sellaisen kanssa, jota itse rakastan.

Tässä monien vuosien perspektiivillä tarkastelen asiaa. Olen jo 40+, lapsia ei ole enkä niitä halua. Olen kokeillut jättää yksipuolisesti rakastamani miehen mutten parin vuodenkaan jälkeen ole lakannut ikävöimästä häntä. En voi lakata vertaamasta seksiä hänen kanssaan koska kaikki muu tuntuu väljähtäneeltä.

Tuskin olen ainoa ongelman kanssa kamppaillut, olisiko jollain ideoita tai ajatuksia ratkaisuksi? Hyväksynkö vain sen, etten saa itse kokea ikinä vastarakkautta?