Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä voin nyt opiskeluaikana tehdä, jotta pääsisin valmistumisen jälkeen varmemmin töihin?
28.09.2019 |
Töitä pitäisi olla, mutta kuka tulevaisuudesta tietää? Lisäksi mulla on näitä sairauksia, joiden takia mulla ei ole työkokemusta käytännössä ollenkaan, vaikka olen jo kolmekymppinen. Olen saanut itseni kuitenkin ihan ok kuntoon. Mulla on kuitenkin erittäin huonot sosiaaliset taidot esim., enkä muutenkaan tunnu saavan itseäni mitenkään edustavan näköiseksi edes. Kehityn kuitenkin koko ajan ja yritän kovasti.
Pelkään, että jään valmistumisen jälkeenkin taas työttömäksi...
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Kehitä niitä sosiaalisia taitoja ja tosiaan verkostoidu.
Ja verkostoituminen (tai sosiaaliset taidotkaan) EI todellakaan ole ”kaikkien kanssa luuhaamista”, vaan nimenomaan sitä, että ainaja joka tilanteessa, kaikkien kanssa on positiivinen ja asiallinen, valmis ryhtymään töihin. Olet ikäänkuin aina töissä ja työhaastattelussa, suustasi ei pulppua yhteiskunta-, asiakas-, tai työnantajavihamielistä soopaa etkä vapaa-ajallakaan anna itsestäsi kuvaa työnvälttelijänä. Sillä kysehän on siitä, että vaikka kuvittelet olevasi vapaalla, muut ovat arvioivat sinua kokonaisuutena.
Johonkin tällaiseen olen yrittänyt pyrkiä, tosin olen ehkä liian jäykkä. Ehkä se vielä helpottaa. Olen yrittänyt auttaa muita, jos olen jotenkin voinut (olen yhdellä alueella muita huomattavasti edellä), mutta tämä kankeus ja tuppisuisuus on ongelma. Pikku hiljaa se kai siitä...
Totta puhuen voisin myöskin pukeutua siistimmin. Nykyinen "tyyli" sopisi ehkä mökille tai perunamaalle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin sanon että kaikki lyhyetkin työt, jossa teet jotain alaasi kuuluvaa, vaikka yksinkertaistakin, ja vaikka hyvin pienellä palkalla.
Erityisesti se ensimmäinen olisi hyvä saada hyvin pian, vaikka ei olisi kuin kaksi viikkoa jonkun kokeneen auttelua puoli-ilmaiseksi.
Jos pakko, kuluttaa säästöjä sen pari viikkoa tai kuukautta, mutta tärkeintä että saa cv:hen alan kokemuksen. Tietysti tekee sen hyvin, miten vaatimaton homma onkin, ja pyytää työtodistuksen.
Seuraava johon haet, voi tuntea tämän firman ja ehkä pomonkin. Kerta kerralta työtehtävä voi alkaa olla vähän vaativampi, palkka pikkuisen parempi. Itse aloitin tämän 20-vuotiaana, ja sain vakityön valmistuttuani 27-vuotiaana. Moni opiskelukaveri jäi tällaiseen harjoittelupaikkaan vakituiseksi jo opintojen aikana.
Linkedin-profiili pitää tehdä. Mahdollisimman pian, että voit alkaa siellä kerryttää kavereita opiskelukavereista, proffista, työkavereista, harrastuksesta ja kollegoista ja pomoista. Aina kun olet jonkun kanssa tehnyt lyhyestikin töitä tai opintoja tai jutellut pidempään seminaarissa, linkedin-kutsu vaan perään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
LinkedIn on tärkeä paikka verkostoitua.
Kiitos! Täytyy tuohonkin tutustua. Olen siitä kuullut, mutten ole avannut sinne profiilia. Mulla ei olisi mitään profiilikuvaksikaan (inhoan omaa olemustani niin paljon, etten ole ikinä antanut vapaaehtoisesti kenenkään kuvata itseäni). Olen kyllä toisaalta alkanut vähän tottua oman mukavuusalueeni ulkopuolella elämiseen.
ap
Linkedinissä ei ole kyse ulkonäöstä vaan profiilin sisällöstä. Riittää, kun olet kammattu ja siisteissä asiallisissa vaatteissa kuvassa. Varmaan sinulla olisi joku tuttu, joka voisi ottaa sinusta kasvokuvan neutraalia taustaa vasten. Oma eka kuvani oli vain kotona valkoisen oven edessä kauluspaita päällä, kännykkäkameralla.
Ja pah!
Työvoimapula on jo nyt. Pääset takulla töihin parin vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
LinkedIn on tärkeä paikka verkostoitua.
Kiitos! Täytyy tuohonkin tutustua. Olen siitä kuullut, mutten ole avannut sinne profiilia. Mulla ei olisi mitään profiilikuvaksikaan (inhoan omaa olemustani niin paljon, etten ole ikinä antanut vapaaehtoisesti kenenkään kuvata itseäni). Olen kyllä toisaalta alkanut vähän tottua oman mukavuusalueeni ulkopuolella elämiseen.
ap
Sosiaalisen median, kuten Linkedinin kanssa ole varovainen. - Riippunee alasa mutta osa saattanee hyöyä sii paljonkin. Osalle se taas näyttäytyy lähinnä vain tärkeilijöiden ja suunapäänä olevien eksoverttien paikkana...
Monilla aloilla pitää olla suhteita kuten esim datanomi. Ammattikoulu on ammattikoulu ja ammattikorkeakouulu on ammattikorkeakoulu. Kyllä ammattikoulu pohjaltakin voi ponnistaa jos saa synnytettyä luottamusta työntekijä esimies välisessä suhteessa. Kannatttaa etsiä käsiinsä se joka vastaa puljun päivittäistoiminnasta ja rekrytoinnnista ja anataa näytöt hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja pah!
Työvoimapula on jo nyt. Pääset takulla töihin parin vuoden päästä.
Oih Nytkö se päivä on sitten koittanut...vasa 34 vuotta tätä hetkeä olen odotanut ! Pahaa pelkään, että taas joudun pettymaään; pessimisti ei pety.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehitä niitä sosiaalisia taitoja ja tosiaan verkostoidu.
Ja verkostoituminen (tai sosiaaliset taidotkaan) EI todellakaan ole ”kaikkien kanssa luuhaamista”, vaan nimenomaan sitä, että ainaja joka tilanteessa, kaikkien kanssa on positiivinen ja asiallinen, valmis ryhtymään töihin. Olet ikäänkuin aina töissä ja työhaastattelussa, suustasi ei pulppua yhteiskunta-, asiakas-, tai työnantajavihamielistä soopaa etkä vapaa-ajallakaan anna itsestäsi kuvaa työnvälttelijänä. Sillä kysehän on siitä, että vaikka kuvittelet olevasi vapaalla, muut ovat arvioivat sinua kokonaisuutena.
Johonkin tällaiseen olen yrittänyt pyrkiä, tosin olen ehkä liian jäykkä. Ehkä se vielä helpottaa. Olen yrittänyt auttaa muita, jos olen jotenkin voinut (olen yhdellä alueella muita huomattavasti edellä), mutta tämä kankeus ja tuppisuisuus on ongelma. Pikku hiljaa se kai siitä...
Totta puhuen voisin myöskin pukeutua siistimmin. Nykyinen "tyyli" sopisi ehkä mökille tai perunamaalle.
ap
Jos tyylin muutos tuntuu oudolta, voi ajatella että itsellä on päivässä eri rooleja. Kotona ja "siviilissä" voi aina vaihtaa niihin verkkareihin,
Kun lähtee töihin ja luennolle/koululle, pukeutuu siihen rooliin. Ikään kuin siksi ammattilaiseksi, joksi aikoo tutkinnollaan pyrkiä.
Siinä kyllä joutuu visioimaan, miten sellainen ihminen pukeutuisi näyttääkseen uskottavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kauan kuin olet opiskelija, voit hyvin hakea vaikka millaisiin paikkoihin harjoitteluihin. En tiedä, millaiset ovat opintoihisi kuuluvat harjoittelut, mutta ainakin yliopisto-opiskelijat voivat saada moniin oman alan työpaikkohin harjoittelutukea ja siis päästä saamaan työkokemusta kiinnostavista paikoista ilman että työnantaja joutuu maksamaan paljonkaan palkkaa. Jos siis ei löydy ihan kunnon palkalla oman alan töitä kesäksi tai osa-aikaisena niin vaikka sitten palkattomana harjoitteluihin. Ei sitä tarvitse CV:hen kirjoittaa, onko saanut palkkaa harjoittelusta vai ei, kunhan on jotain työkokemusta saanut. Ja harjoittelijana voi päästä kiinnostaviin paikkoihin, joihin varsinaisiin töihin on vaikea päästä. Alasta riippuu tietenkin paljon. Yksi ystävä matkusteli kaikki lomat yms. eikä hankkinut työkokemusta, mutta valmistui alalta, jolla oli työvoimapulaa ja pääsi heti töihin.
Nykyään ihmisten tulisi kehittää itseäään jatkuvasti. Esim menet johonkin nokialle duuniin ei se kehitys lopu siihen että käy koulut kunnialla loppuun vaan jatkuvasti tulee uutta ja ihmelllistä eteen ja pitäisi kyetä omaksumaan jatkuvalla syötöllä niitä asioita jotka ovat in ja out.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ihmisten tulisi kehittää itseäään jatkuvasti. Esim menet johonkin nokialle duuniin ei se kehitys lopu siihen että käy koulut kunnialla loppuun vaan jatkuvasti tulee uutta ja ihmelllistä eteen ja pitäisi kyetä omaksumaan jatkuvalla syötöllä niitä asioita jotka ovat in ja out.
SUomessa se onn sinällään helppo ajatella asiaa siltä näkökantilta kun mietitäään kuluttajien tyypillistä ostokäyttäytymistä, eli ostetaan sieltä mistä halvimmalla saadaan, käydään niiissä paikoissa jotka ovat halpoja ja hyväksi havaittuja ja mitkä ovat mattkanvarrella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ihmisten tulisi kehittää itseäään jatkuvasti. Esim menet johonkin nokialle duuniin ei se kehitys lopu siihen että käy koulut kunnialla loppuun vaan jatkuvasti tulee uutta ja ihmelllistä eteen ja pitäisi kyetä omaksumaan jatkuvalla syötöllä niitä asioita jotka ovat in ja out.
SUomessa se onn sinällään helppo ajatella asiaa siltä näkökantilta kun mietitäään kuluttajien tyypillistä ostokäyttäytymistä, eli ostetaan sieltä mistä halvimmalla saadaan, käydään niiissä paikoissa jotka ovat halpoja ja hyväksi havaittuja ja mitkä ovat mattkanvarrella.
Jos haluaaa saada homman kannattavaksi niin täytyy olla edellytykset maksaa vuokraa keskeisestä sijainnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja pah!
Työvoimapula on jo nyt. Pääset takulla töihin parin vuoden päästä.
Oih Nytkö se päivä on sitten koittanut...vasa 34 vuotta tätä hetkeä olen odotanut ! Pahaa pelkään, että taas joudun pettymaään; pessimisti ei pety.
Jos yhtään olet katsonut ympärillesi niin mm. varastoala kärsii jo nyt työvoima pulasta.
Tai on hakijoita jotka ovat tottuneet kellottomaan elämään ja loukkaantuvat kovasti kun klo 6 pitää työmaalla olla.
Ja kun juuri on aloittanut uudessa työssä niin haetaan saikkua kun jalat ovat niiiiin kipeät. Myöhemmin alkaa flunssa/vatsatauti kierre. Enemmän ollaan poissa kuin töissä.
Tottakai vaikuttaa myöskin noin 10 tuntipalkka joka on n. 1500 miinus verot. Käteen jää rapiat 1000 miinus 500 vuokraan joten eipä siinä herroiksi elellä.
Ja ajatelkaa, jotkut haluavat tuoda esim 4 lapsisia isää ja äitiä tänne töihin kun suomalaista ei kiinnosta ja f@ttasta saa paremmin.
Miten tällainen perhe menestyy täällä kun yksinelävä suomalainenkaan ei pärjää?
Tartteiskohan tuntipalkalle tehdä jotain?
Vai vuokra tasolle? Miten ihminen voi käydä autolla työssä paikkaan minne ei kulje yleiset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja pah!
Työvoimapula on jo nyt. Pääset takulla töihin parin vuoden päästä.
Oih Nytkö se päivä on sitten koittanut...vasa 34 vuotta tätä hetkeä olen odotanut ! Pahaa pelkään, että taas joudun pettymaään; pessimisti ei pety.
Jos yhtään olet katsonut ympärillesi niin mm. varastoala kärsii jo nyt työvoima pulasta.
Tai on hakijoita jotka ovat tottuneet kellottomaan elämään ja loukkaantuvat kovasti kun klo 6 pitää työmaalla olla.
Ja kun juuri on aloittanut uudessa työssä niin haetaan saikkua kun jalat ovat niiiiin kipeät. Myöhemmin alkaa flunssa/vatsatauti kierre. Enemmän ollaan poissa kuin töissä.Tottakai vaikuttaa myöskin noin 10 tuntipalkka joka on n. 1500 miinus verot. Käteen jää rapiat 1000 miinus 500 vuokraan joten eipä siinä herroiksi elellä.
Ja ajatelkaa, jotkut haluavat tuoda esim 4 lapsisia isää ja äitiä tänne töihin kun suomalaista ei kiinnosta ja f@ttasta saa paremmin.
Miten tällainen perhe menestyy täällä kun yksinelävä suomalainenkaan ei pärjää?
Tartteiskohan tuntipalkalle tehdä jotain?
Vai vuokra tasolle? Miten ihminen voi käydä autolla työssä paikkaan minne ei kulje yleiset?
Miksi töihin pitäisi mennä sairaana? Haluatko, että sinäkin sairastut siihen työkaverisi levittämään influenssaan?
Tässä jotain vinkkejä omalta yliopisto-ajalta:
-kesätyöt oman alan yrityksistä, työtehtävät ei tarvi vastata tulevaa koulutusta mutta alan yritys on iso valttikortti, saa helpommin jalan ovenväliin
-opiskele hyödyllisiä sivuaineita, esim tietotekniikka/tietojärjestelmät/ohjelmistot erittäin tärkeää nykypäivänä. Tai vaikka johtamisen sivuaine tukemaan mahdollisia johtamistehtäviä
-liity jonkun järjestön hallitukseen, hallitustehtävä iso plussa CVssä
-jos ei hallitukseen, niin jotain muuta luottamustehtävää kuten tuutorointi
-mene vaihtoon, nykypäivänä varmaan seulotaan pois nopeasti ne joilla ei ulkomaan kokemusta
Vierailija kirjoitti:
verkostoituminen (suomeksi: joka paikassa luuhaaminen ja kaikkien kanssa kaveeraaminen)
Ei joka paikassa. Mitä ideaa olisi verkostoitua esim. varmojen luuserien kanssa, persupöljien ja kouluttamattomien? (Nämä monesti sama asia)
Alue: Aihe vapaa
Kiitos! Täytyy tuohonkin tutustua. Olen siitä kuullut, mutten ole avannut sinne profiilia. Mulla ei olisi mitään profiilikuvaksikaan (inhoan omaa olemustani niin paljon, etten ole ikinä antanut vapaaehtoisesti kenenkään kuvata itseäni). Olen kyllä toisaalta alkanut vähän tottua oman mukavuusalueeni ulkopuolella elämiseen.
ap