Miksei juoksuharrastus edisty?

Ap vielä: mitään liikuntataustaa ei ole, koiran kanssa lenkkeilyä lukuun ottamatta (jonkunlainen peruskunto on siis olemassa), paino huitelee normaalipainon ylärajalla, eli liikkuminen ei ole mitään gasellimaisen kevyttä...

Tuo 120 limiitin laittaminen sykemittariin aiheuttaa stressiä ja nostaa sykettä entisestään. Unohda se ja kokeile kevyttä hölkkää ilman paineita. Kunto nousee myös tuossa 150:ssä.

Itsellä sykemittari tuli tiensä päähän ja olen juossut rahapulassani ihan fiilispohjalla.

Sykemittarissa on puolensa, etenkin jos pystyy tallentamaan mittausdatat, mutta mikään hyvän kunnon tae se ei ole.

Paikallaan junnaavaan kuntoon en osaa näillä lähtötiedoilla sanoa mitään. Voi olla yksilöllistä, voi olla fysiologista, voi olla pelkkää luulosairautta...

Ikävä kyllä kestävyysjuoksu vaatii kärsivällisyyttä. Parissa kuukaudessa ei vielä kauheasti mitään tapahdu. 120 sykkeillä ei aloittelija juokse askeltakaan, mutta kokeile piedemmällä lenkillä ihan rehellisesti kävellä välillä. Mä olen nyt juossut pari vuotta ja oikeastaan vasta nyt saan kunnollisia pk-lenkkejä (keskisyke alle 140). Pitkiksiä teen edelleen 3+1 tai 4+1 rytmillä (siis juoksu min+kävely min) ja olen sentään juossut maratoninkin. Tämä ei ole hätäisten hommaa :).

Minen jaksa.

Kävely ja intervallit ovat hyvä tapa laskea keskisykettä, jotta saa lisää kilometrejä ilman ylirasitusta. En edelleenkään pysty edes hölkkäämään hitaasti 120 keskisykkeillä, mutta 130 kieppeillä jo onnistuu.

Mulla meni noin viisi vuotta aktiivista juoksuharjoittelua ja ei siinä kehitystä tapahtunut. Pidän juoksemisesta sen yksitoikkoisuuden takia, mutta jalat ei vaan palaudu tarpeeksi hyvin että pystyisi juoksemaan aktiivisesti.

Syynä ilmeisesti joskus otettu antibioottikuuri joka tuhosi jalat pitkäksi aikaa.

Lihaskunto taas kehittyy ja yläkroppa kehittyy todella hyvin. Juoksu ei vaan ilmeisesti sovi minulle vaikka olen kaikenlaisia ohjelmia ja taukoja pitänyt. Erittäin aktiivinen juoksutreeni ei auta lainkaan vaan pistää jalat pois pelistä ja marssimurtumakin uhkaa.

Korkeintaan kolmesti viikossa ja vain kerran viikossa puolimaratooni tai kymppi. Pari muuta lenkkiä on se viisi kilometriä.

Ikääkin alkaakin olemaan jo sen verran ettei juoksu suju kuten kolmekymppisenä.

Ainoa asia mitä olen huomannut juoksemisesta on että hapenottokyky on edelleen hyvä ja en hengästy, mutta jalat ei vaan jaksa päivittäistä lenkkeilyä ja se kolmekin kertaa viikossa on liikaa.

Ja olen ihan ex urheilija. Uskoisin että se ikä tekee sen ettei kunto kohoa ja kannattaa luopua sellaisesta ajatuksesta että kunto kohoisi mihinkään. Parempi vaan valmistautua kuolemaan ja siihen että kunto pikemminkin laskee vuosien kertyessä vartaloon. Mitään kovia treenejä ei kannata tehdä kuin kokeellisesti kerran kuukaudessa. Sanon tämän ihan kokeneena urheilijana ja sellaisena joka on muita parempi näissä asioissa.

Minulla auttoi työttömyys. Liian raskas seisomatyö tai työ jossa kävellään paljon vie juoksuharrastukselta levon pois.

Sanoisin että silloin pitää unohtaa koko juokseminen ja iäkkäälle kerran viikossa on riittävä juoksuun.

Jos päivän aikana on seisten kymmenenkin tuntia, niin saa luvan luopua järkevästä ja nousujohteisesta juoksuharrastuksesta.

Työttömyyden aikana saavutin elämäni aikana ensimmäisen kerran huipputuloksia.

Ehkä istumatyössä on enemmän saumoja kehittyä. En ole koskaan tehnyt kevyttä työtä tai työtä jota ei välttämättä "työksi" voi kutsua vaan lähinnä tuottavaksi näpertelyksi.

Mitenkään vähättelemättä työtä työnä.

On olemassa töitä joiden jälkeen liikuntaa ei oikeastaan voi suositella missään mielessä. Ainostaan lepoa.

Tarvitset jotain muutakin treeniä kuin juoksua. Suosittelen tekemään pitkiä kävelylenkkejä sillä noin 120 sykkeellä esimerkiksi kerran viikossa tai joka toinen viikko.

Kaikilla ihmisillä kunto ei kasva. Kuulostaa oudolta, mutta on ihan tunnettu fakta.

Onko tuo 120 siis määritelty sinun omista sykkeistä? Jos olet vaan jostain lukenut että pitäisi sykkeen olla 120 niin sellaisen ohjeen voit unohtaa.

Pääasiallisesti ihmiset juoksevat liian lujaa ja tällöin peruskunto ei kehity samoin kuin hitaammalla vauhdilla. Mun korvaan 150 sykkeet pk-lenkillä kuulostaa kovilta. Itse juoksen pk:t 130-140.

Sinuna koittaisin vähän hiljentää vauhtia pk-lenkeillä. Lisäksi lihaskuntoa kannattaa tehdä, sekin auttaa.

Oma valmentaja totesi että työni on niin raskasta (puutarha-ala), että haaveet juoksukunnon kehittymiselle voin haudata, ellei tule työttömyysjaksoja tai ala vaihdu.

Syke on työpäivän jälkeenkin niillä rajoilla että valmentaja ei edes suosittelisi kävelylenkkejäkään. Korkeintaan kevyttä venyttelyä.

Riippuu millä alalla työskentelet.

Entä jos jonkun lenkin viikosta pyöräilet? Tai teet yhden intervallitreenin viikossa, eli vuorotellen niin kovaa kuin jaloista lähtee, kävelyä kunnes syke tasaantuu kunnolla. 

Vierailija kirjoitti:

Oma valmentaja totesi että työni on niin raskasta (puutarha-ala), että haaveet juoksukunnon kehittymiselle voin haudata, ellei tule työttömyysjaksoja tai ala vaihdu.

Syke on työpäivän jälkeenkin niillä rajoilla että valmentaja ei edes suosittelisi kävelylenkkejäkään. Korkeintaan kevyttä venyttelyä.

Riippuu millä alalla työskentelet.

Tuo kertoo vain liian kovasta rasituksesta. Puolen tunnin kevyestä lenkistä pitäisi olla palautunut ennen nukkumaanmenoa ja tunninkin aamuun mennessä.

Muista levätä ap kirjoitti:

Minulla auttoi työttömyys. Liian raskas seisomatyö tai työ jossa kävellään paljon vie juoksuharrastukselta levon pois.

Sanoisin että silloin pitää unohtaa koko juokseminen ja iäkkäälle kerran viikossa on riittävä juoksuun.

Jos päivän aikana on seisten kymmenenkin tuntia, niin saa luvan luopua järkevästä ja nousujohteisesta juoksuharrastuksesta.

Työttömyyden aikana saavutin elämäni aikana ensimmäisen kerran huipputuloksia.

Ehkä istumatyössä on enemmän saumoja kehittyä. En ole koskaan tehnyt kevyttä työtä tai työtä jota ei välttämättä "työksi" voi kutsua vaan lähinnä tuottavaksi näpertelyksi.

Mitenkään vähättelemättä työtä työnä.

On olemassa töitä joiden jälkeen liikuntaa ei oikeastaan voi suositella missään mielessä. Ainostaan lepoa.

Ylättäen tuloksia alkaa syntymään kun jättää ylimääräiset rasitteet pois.

Tämän takia urheilijatkin vain urheilee. Jos kävisivät töissä, niin ei tulisi tuloksia muualla kuin työmaalla.

Onhan tästä moni alan asiantuntija jo kirjoiltellut että moni työssäkäyvä vie itsensä treenaamalla sellaiseen tilaan että toipumiseen menee vuosia.

Kun keho joutuu äärimmilleen jatkuvasti, niin ei siitä tervehdytä oman onnensa seppyydellä.

Vaan levolla. Muistakaa hyvät ihmiset että jokaisen kovan urheilijan ja lihaksen takana on silkka lepo.

Kova työ lihaksille on helpoin osuus. Levon unohtaa niin monet.

Minäkin komppaan tuota näkemystä että kroppa tarvitsee ihan oikeasti niitä pitkiä, tosi matalilla sykkeillä tehtyjä lenkkejä. En ole koskaan hölkkäharrastuksessa päässyt siihen että juoksuaskelilla olisi syke pysynyt tarpeeksi matalalla, mutta pyöräilyssä hoksasin monen vuoden jälkeen että tuollainen pitkien lenkkien "kuuri" nosti sitä perusvauhtia ihan oikeasti. Olin monen monta vuotta lukenut ja kuullut että hidasta lenkkiä, hidasta lenkkiä... Ja vasta kun nöyrryin matelemaan niin hitaasti että sykkeet olivat siellä 120 tienoilla näillä pitkillä lenkeillä, alkoi tapahtumaan.

Kehosi ei välttämättä kerkeä palautua täysin suoritusten välillä -> ylikunto (googlaa).

Huonojalkaisena olen ehdottomasti intervallin kannattaja. Mihinkään maratooneihin ei sillä pääse, mutta peruskunto nousee äkkiä ja runners high tulee melkein aina. Olen muuten huomannut miten iso vaikutus pienelläkin flunssanpoikasella on noihin sykkeisiin, ei kannata juosta yhtään jos sykkeet huitaisee korkeiksi pikku rasituksesta. Mulla myös tulee tuolloin juoksuun voimakas haluttomuus, jota kannattaa kuunnella ja vaikka vähän kävellä vaan.