Miten saatte yhdistettyä perhe-elämän ja työt kummankaan kärsimättä?

Olen yk ja tehnyt aiemmin töitä osa-aikaisesti. Nyt olen syksyllä aloittanut uudessa työssä täydet työpäivät, mutta tuntuu, että se ei vaan toimi.

Ensinnäkin, lapsi ei jaksa täysiä hoitopäiviä. Päiväkodissa on ihan mukavaa ja hän viihtyy hyvin, mutta kun tulee torstai, hän ei vaan enää jaksaisi olla pitkää päivää päiväkodissa vaan on itkuinen ja saattaa jopa raivota päiväkotipäivän jälkeen.

Tähän yhdistettynä se, että joka toinen viikonloppu lapsi ei ole kotonaan vaan toisen vanhempansa sukulaisissa, milloin missäkin, mikä vastaa hänelle ilmeisesti kokemuksena sitä kuin olisi hoidossa. Ei siis yleensä toisen vanhempansa kodissa juurikaan. Tähän en voi vaikuttaa.

Eli kahden viikon jaksossa lapsella on mahdollisuus olla kaksi päivää kotona.

Töitä on niin paljon, että minun pitäisi ehtiä niitä tehdä välillä myös kotona. En ehdi. Lapsen valveillaolon vietän ehdottomasti hänen kanssaan. Kun lapsi menee nukkumaan, nukahdan väkisin yleensä itsekin, vaikka olisi vielä tekemistä.

Totuus on, että joko perhe-elämä kärsii tai työt kärsivät. Yhdistelmä pieni lapsi ja täysipäiväinen työnteko ei vain toimi.

Olen nyt miettinyt, että minun täytyy vaan uudelleen hakea osa-aikatyötä. Lapsi on vain kerran pieni. Miten muut olette saaneet perhe-elämän ja työt yhdistettyä?