Jouduin soittamaan pikkulapselle ambulanssin ja nyt itkettää enkä pysty hillitsemään, onko normaalia
Naapurustossa pikkulapsi n. 3v kaatui pyörällä ja jäi auton töytäisemäksi. Äidillään ei ollut puhelinta mukana ja minä tietysti ensimmäisenä paikalle osuneena soitin. Siinä itse tilanteessa olin yllättävän "järkevä" ja rauhallinen, rauhoittelin paniikissa itkevää äitiä. Kotiin päästyäni purskahdin itkuun eikä loppua tunnu näkyvän. Nytkin silmät kyynelistä sumeat etten meinaa koneen näyttöä erottaa. Onko normaalia?
Kommentit (13)
Eiköhän ole ihan normaali reaktio tuossa tilanteessa. Olen itsekin ollut vastaavassa tilanteessa jossa äitini loukkaantui, ja piti toimia rauhallisesti ja järkevästi. Myöhemmin sitten "padot murtui" ja itkin kunnolla. Hienoa kun autoit tuota perhettä!
Normaali reaktio, jos ei jatku pitkää aikaa. Hyvä, että olit rauhallinen kun tilanne oli päällä.
On normaalia. Jälkishokki purkautuu. Olisin enemmän huolissani, jos ei purkautumista tulisi.
Hienoa ap! Normaali reaktio. Ihan kamala juttu, toivottavasti pienelle ei käynyt kovin pahasti!
Mulla ainakin hätätilanteet aiheuttaa samaa. Stressitilanteessa ollaan viileänä ja toimitaan autopilotilla kuten pitääkin, se sit pääsee purkautumaan kun tilanne on sille turvallinen.
Vähän kuten kuoleman sattuessa. Hautajaiset ja pakolliset velvollisuudet pusketaan läpi, koska on pakko eikä ole tilaa romahtamiselle. Se oma suru ja hajoaminen tulee sitten jälkeenpäin, kun velvollisuudet on hoidettu ja on tilaa ja aikaa.
Ihan normaalia.
No eiköhän tuo ole normaalia. Nyt purkautuu paniikki/säikähdys, ym.
Mitä kauheeta tuossa nyt oli, jos lapsi ei kuollut tai pahasti loukkantunut?
Yliherkkää minusta, mutta toki jokainen reagoi omalla tavallaan.
Vastaavissa tilanteissa olen muutaman kerran ollut ja sitten vain toimin. Toki ajattelen jälkikäteen joitain juttuja.
Noinhan se yleensä menee. Alkujärkytyksen jälkeen vasta tajuaa tilanteen kokonaisvaltaisesti (ja sen miten pahasti tilanne olisi voinut mennä). Sama juttu jos on itse joutunut onnettomuuteen, moni on ihan tyyni aluksi, saattavat jopa soittaa apua ja vasta parin tunnin päästä tulee se tajunta tapahtumasta.
Voit olla ylpeä itsestäsi, osasit toimia ja paniikkireaktio tulee sinulla vasta jälkikäteen. Jos tilanne jää vaivaamaan, soita vaikka johonkin kriisipuhelimeen tai ystävälle, jotta saat käsiteltyä asian. Ammattiauttajillekin lapsipotilaat ovat yleensä rankimipia ja heille järjestetään mahdollisuus purkaa tapahtunut jälkikäteen.
On normaalia ja nyt kun annat sen tulla ulos niin ei synny mitään ongelmia. Eläimet vielä ravistelevat itsensä rennoksi lopuksi. Noin saat stressihormonit pihalle eikä kehoosi jää mitään ahdistusjännitteitä.
Onnittele itseäsi siitä, että pysyit tositilanteessa rauhallisena. Käsittele tunteesi nyt rauhassa ja anna itkun tulla. Lapsi pääsi hoitoon ja asia on nyt osaltasi hoidettu parhaimmalla mahdollisella tavalla. Yritä miettiä vain positiivisia juttuja loppupäivä.
Normaalia. Itsekin joskus soitin apua pahasti kaatuneelle, kun olin ensimmäinen, joka jäi paikalle. Toisaalta itketti myös yleinen välinpitämättömyys, että kaatuneen yli hypitään vain.
On normaalia :) reaktio uuteen tilanteeseen tuli, kun tilanne on ohi. Nyt taputat itseäsi olalle ja juot kupin kahvia. Toimit tilanteessa niinkuin kuuluukin. Reaktio menee ohi.