Lue keskustelun säännöt.
Mielipiteitä ja neuvoja kaipaan tähän uskonasiaan
25.09.2019 |
Tämä asia on itselleni todella vaikea ja arka aihe. Kysymys on sekä itsestäni että erityisesti lapsestani. Olen entinen vanhoillislestadiolainen, ja tämä tausta vaikuttaa omassa elämässäni.
Sain lapsen ”vahingossa”. Lapsen isä ei ole tekemisissä meidän kanssa, eikä lapsi tunne isäänsä. Sen verran lapsen isän taustasta, että tiedän ettei häntä ole kastettu, eikä hän yhdessä olomme aikana osoittanut kiinnostusta siihen. Ehdotin kyllä että menisi kasteelle.
Tämä nyt vaivaa minua lähinnä siitä syystä, että voiko tämä vaikuttaa lapseeni huonolla tavalla. Olen ollut varovainen puhuessani lapselle Jumalasta ja Jeesuksesta, varmaan liiankin varovainen, enkä ole varmaan puhunut riittävästi. Tämä johtuu pitkälti taustastani. Sain itse herkkänä lapsena liian voimakkaan käsityksen tuomitsevasta Jumalasta ja siksi olen ollut arka puhumaan, että en vain tahtomattani anna lapselle väärää käsitystä. Vl uskosta en varsinkaan osaa puhua hänelle. Lapsi oli kuitenkin kaksi vuotta oikein mukavassa kristillisessä päiväkodissa, on siellä ainakin saanut kuulla asioita enkä usko paikan tuntien, että siellä olisi jotenkin puhuttu väärään sävyyn Jumalasta.
Eli pääasiani on tämä, että olen ihmetellyt muutaman vuoden, miksi lapsi suhtautuu niin negatiivisesti jumalaan. Hän on nyt 8-vuotias ja huomasin tämän noin 6 vuoden iässä. Hän ei halua puhua eikä kuunnella juttuja aiheeseen liittyen. Jos vaikka jossain soi hengellinen laulu, hän ahdistuu. Esim. Lasten raamattua hän ei halua että luetaan jne. Jokin aika sitten hän ilmoitti yhtäkkiä että ei usko Jumalaan.
Olen todella surullinen kun pieni lapseni sanoo näin. Mietin että olenko itse syyllinen, jo sen takia, että synnytin aviottoman lapsen jonka toinen vanhempi on kastamaton. Rankaiseeko Jumala nyt lastani siitä? Tuntuu liian pahalta ajatus, että lapseni ei kelpaisikaan Jumalalle. En voi ymmärtää mistä tämä jumala kielteisyys hänessä kumpuaa ja mistä se on saanut alkunsa.
Kommentit (9)
Isän kastamattomuus ei vaikuta asiaan mitenkään, ja hengelliset asiat ahdistavat lasta, koska sinä itse suhtaudut niihin ahdistuneesti. Ymmärrän kyllä taustasi perusteella, että olet kyllästetty ahdistavalla/ahdistuneella uskonnollisuudella sen sijaan että sinulla olisi uskontoon luonteva ja positiivinen suhde.
Uskoakaan ei voi pakottaa. Moni omaksuu lapsenuskon, joka ennemmin tai myöhemmin tulee haastetuksi ja ihminen joko jatkaa uskossaan tai sitten se uskonkäsitys muuttuu. Kaikki eivät omaksu sitä lapsenuskoakaan. Joku saattaa tulla uskoon aikuisiällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isän kastamattomuus ei vaikuta asiaan mitenkään, ja hengelliset asiat ahdistavat lasta, koska sinä itse suhtaudut niihin ahdistuneesti. Ymmärrän kyllä taustasi perusteella, että olet kyllästetty ahdistavalla/ahdistuneella uskonnollisuudella sen sijaan että sinulla olisi uskontoon luonteva ja positiivinen suhde.
Uskoakaan ei voi pakottaa. Moni omaksuu lapsenuskon, joka ennemmin tai myöhemmin tulee haastetuksi ja ihminen joko jatkaa uskossaan tai sitten se uskonkäsitys muuttuu. Kaikki eivät omaksu sitä lapsenuskoakaan. Joku saattaa tulla uskoon aikuisiällä.
Mistä sen niin hyvin tiedät että ei vaikuta? Tuossa edellä viitattiin taikauskoon, se ei nyt kyllä mene ihan sillekään puolelle..
Teidän mielestänne kuitenkin syy on minussa? No onpa tietenkin. Helppo syyttää toista ihmistä siitä kun toinen ei usko, kun ei käsitä Jumalan teitä. En sanonut, että olisin jotenkin ahdistusta tuonut lapselleni esiin, eikä hän mikään ajatusten lukija ole. Aina myönteisessä mielessä näitä asioita puhunut ja olen ehdottanut esimerkiksi pyhäkoulua, mutta hän ei ole halunnut lähteä.
-ap
Arvioidaan, että uskonnot kuolevat kokonaan pois sivistyksen myötä. Taikausko katoaa. Fiksu lapsi sinulla, ole tyytyväinen!
Tärkeintä on, että lapsi on kastettu. Älä tuputa lapselle uskonasioista, jos hän on kielteinen. Sensijaan rakasta lastasi ja opeta häntä rakastamaan muita ihmisiä. Miten sinä saisit rangaistuksen siitä, että olet synnyttänyt terveen lapsen. Eikös vl-liike perustu pitkälti siihen, että julistavat toisilleen synnit anteeksi . Ap. Sinun pelkosi perustuu pakkomielteeseen.
Miten neuvoa aikuista ihmistä, jos se uskoo näihin uskon satuihin????!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseen on mennyt Piru ja se pitää manata pois.
Tuskin johtuu mistään sen kummemmasta kuin siitä, että lapsi ajattelee asioita itse.
Oma lapseni oli ihan samanlainen samassa iässä, ja meillä vanhemmilla on molemmilla ihan "tapa-ev.lut"-tausta, ollaan kastettuja kaikki ja kuulutaan kirkkoon. Pitkän aikaa epäilin, että meillä lapsi saattaisi jättää menemättä rippikouluun (ja olisi saanut niin tehdä halutessaan, suuntaan tai toiseen ei olla vaikutettu). Kävi rippikoulun, suhtautuu myönteisesti nykyään kirkkoon ja halusi isoskoulutuksiinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen isän kastamattomuus ei liity asiaan mielestäni. Tuo on ihan mahdollista, mitä edellä joku sanoi, että lapsi vaistoaa sinun suhtautuvan hengellisiin asioihin ahdistuneesti. Vaikea tietysti arvioida, kun kukaan meistä ei ole itse ollut niissä tilanteissa läsnä.
Olen itse tullut uskoon aikuisena, ja niin on tapahtunut monille.
Lakkaa huolehtimasta ja jätä asia Jumalalle; rukoile johdatusta lapsellesi. Olen melko varma, että minunkin puolestani on aikoinaan rukoiltu.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
On taikauskoista ajatella, että isän kastamattomuus vaikuttaisi tuossa, kun lapsi ei edes tunne isäänsä.
Pikemminkin voi olla, että koska sinä olet taustasi takia ollut vähän varovainen puhumaan niistä asioista, voi olla että lapsi on vaistonnut sen ja siksi hänen mielessään ajatukseen Jumalasta ja uskonasioista on liittynyt jonkinlainen negatiivinen tuntemus. Että niissä asioissa on jotain ahdistavaa, jotain epämiellyttävää. Tämä käsitys on voinut tulla myös yhteisöstä, jossa näkee toisaalta vl-uskoisia että muita.
Ei Jumala lastasi rankaise. Hänen täytyy vaan kulkea oma tiensa ajattelunsa suhteen. Tällä hetkellä hän on vaiheessa, jossa ei usko Jumalaan ollenkaan. Se ei välttämättä ole pysyvä tila, monella meistä on ollut vaihe jossa "vanha esi-isien Jumala on kuollut, jotta elävä Jumala voi tulla esiin" - jossa kielletään se jumalankuva, jonka oma mieli on rakennellut sen perusteella mitä on opittu ja kuultu, ja ehkä jossain vaiheessa sen takaa löytyykin todellinen Jumala. Mutta siinä välissä on vaihe, jossa ei ole mitään jumalaa, koska ainoa jumala minkä tunsi oli se mielen rakennelma.