HS: Vain joka neljäs yli 30-vuotias suomalainen on enää normaali­painoinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lohduttaako se sua enemmän, jos me kaikki ylipainoiset inhotaan vartaloamme ja kärsitään mahdollisimman paljon? Sekö meidät sitten laihduttaa? En oikein usko, sillä olen tuota kiusaamista kuullut koulusta asti, mutta jostain kumman syystä en siltikään ole laihtunut.

Ei se ketään normaalia ihmistä lohduta, mutta on hyvä erottaa asialliset mielipiteet kiusaamisesta. Kukaan ei ole sullekaan tässä sanonut, että laihduta vitun läski. Ongelma on siinä, että armollisuuden hakeminen lisääntyy niin paljon, että lihavuuden koetaan olevan ok. Tottakai kaikkien tulisi rakastaa itseään, koska vain silloin terveelliset elämäntavat onnistuvat. On todella kurjaa, että sinua on kiusattu lihavuudesta, sillä se ei tosiaankaan auta mitään. Mutta ei sekään auta ketään laihtumaan, että sanotaan sen olevan kaunis ja terve juuri sellaisena kuin on. Jälkimmäinen ei yksinkertaisesti lihavilla pidä paikkaansa.

Jos on lihava, eikä mikään elimistössä ole pielessä, niin miten silloin olisi sairas? Ihan naurettavaa alkaa väittämään lihavuutta sairaudeksi - se ei sitä ole. Tai jos on, niin kerrohan sen määritelmät? Onko esim. Raskaan sarjan painijat sairaita, koska painoindeksin mukaan ovat erittäin ylipainoisia?

Vaikka yrität olla ymmärtäväien ja hyväksyvä, niin silti olet väärässä, ja aiheutat ihmisille pahoinvointia.

Lihavuus ON täysin hyväksyttävää. Siinä kuin vaikkapa alipainoisuus. Lihavuus on osa ihmistä itseään, ja sitä ei voi erottaa ihmisestä täysin. Tuollainen sanahelinä, missä hyväksytään ihminen, mutta ei lihavuutta on ihan samanlaista paskaa kuin että hyväksytään ihminen, mutta ei homoutta hänessä. Silloin et vaan yksinkertaisesti hyväksy ihmistä sellaisena kuin hän on.

Se että jokin asia on hyväksyttävää, ei tarkoita samalla että se on tavoiteltavaa. Ei lihavuus ole millään lailla tavoiteltavaa. Mutta tosiasia on, että meillä on aina vaan enemmän lihavia ihmisiä, ja näiden ihmisten elämänlaadun huonontaminen kyttäämällä, arvostelemalla ja leimaamalla sairaaksi, ei auta yhtään ketään, eikä estä ketään lihomasta, saati auta ketään laihtumaan.

Lihavuusepidemian taustalla on monia asioita, mm. nykyinen laihdutuskulttuuri, mikä tekee ihmisistä entistä lihavampia. Samoin ruoka ympärillämme on muuttunut, sitä on tarjolla joka puolella, ja mitä enemmän ihmisiä siitä varoitellaan ja ahdistellaan, sen varmemmin suhde siihen muuttuu myös pakkomielteiseksi.

Lisäksi liikumme erityisesti sellaista perusarkiaktiivisuus-liikuntaa merkittävästi vähemmän kuin ennen. 

No, joka tapauksessa. On ihan tutkittua, että ihminen ei pidä huolta sellaisista asioista, joita ei arvosta. Ja se arvostaminen ei voi olla mitään muka-arvostamista, että leikisti tykkään itsestäni, mutta oikeasti olen arvokas vasta kun laihdun. Se vaan ei mene niin päin. Kaikkia pitää arvostaa, ennen kaikkea omaa itseä, ja vasta silloin siitä seuraa hyviä asioita.

Toisekseen: kun me jo tiedämme, että laihduttaminen ei toimi pitäisi se vihdoin ihan oikeasti sisäistää kaikkialla, myös terveydenhuollossa. Lihavuus on ja tulee olemaan, ja entistä enemmän pahenemaan, mitä enemmän siitä yritetään päästä eroon.

Joten sen sijaan, että ihmisiä kehotettaisiin laihduttamaan, kaikkia, ihan kaikkia pitäisi aina kannustaa pitämään mahdollisimman hyvää huolta omasta terveydestä juuri sellaisena kuin sillä hetkellä on. Sillä aivan varmasti on merkitystä, liikkuuko lihava ihminen, syökö reilusti kasviksia, välttääkö päihteitä jne.

Mutta niin kauan kuin asenneilmapiiri on se, että vain laihtumalla voit saavuttaa onnen ja ihmisarvon, moni kuvittelee, että terveet elämäntavat on vain kidutusta matkalla laihuuteen, ja niitä ei kannata muiden asioiden takia ylläpitää.

Vasta vähän aikaa sitten täälläkin joku tuskaili sitä, kuinka laihtuminen oli pysähtynyt, vaikka hän karppasi, ja totesi, että "ihan sama vaikka tässä sitten olisi vedellyt koko ajan hampurilaisia". No ei tietenkään ole. Mutta niin kauan kuin laihtuminen on se ensisijainen mittari elämänmuutoksessa, niin kauan kaikki muut hyvät vaikutukset jää huomaamatta.

Ei kai pieni ylipaino kovin vaarallista olekaan. Ylipainoon puututaan kuitenkin sen vuoksi, että se tuo mukanaan pikkuhiljaa erilaisia sairauksia. Eivät ne verenpainesairaudet, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, diabetes jne yhdessä hetkessä tule. Eikä ne kaikille tule, mutta altistaa vahvasti kuitenkin.

Sen on myös totta, että ylipaino ei suoraan tarkoita huonoa kuntoa. Minulla lähipiirissäni monia esimerkkejä tästä. Paljon liikkuvan ylipaino (kuten nämä painijat) ja ei liikkuvan ylipaino on aivan eri asia! Ja nämä huppu-urheilijat ovat aikamoinen vähemmistö ylipainoisten joukossa.

Mutta siinäpä se ongelma taas tuli esiin: Ylipainoon puututaan, koska se lisää terveysriskejä. Se ei automaattisesti kyllä tuo mukanaan sairauksia, mutta lisää riskejä niihin. Siinä on iso ero. 

Itse ongelmaan: kun se nyt vaan kertakaikkiaan tiedetään, että laihduttaminen ei toimi. Se tiedetään, sitä on ihan tarpeeksi tutkittu ja näyttö on kiistatonta. Pitkällä tähtäimellä laihduttaminen lihottaa ja heikentää terveyttä.

Silti ihmisiä kehotetaan laihduttamaan. ONko se hyvää hoitoa? EI OLE. Hyvää hoitoa edelleen olisi se, että ihmisiä kannustetaan pitämään itsestään ja kehostaan hyvää huolta ja arvostamaan sitä juuri sellaisena kuin se on. Joillakin se johtaa sivuvaikutuksena painon putoamiseen, mutta ei kaikilla. Eikä tarvitsekaan, kun huomattavasti merkittävämpää ihmisen hyvinvoinnin ja terveyden kannalta on se, että ihminen oppisi pikkuhiljaa kuuntelemaan itseään, tekemään arjessa pieniä, parempia valintoja. Oppisi nauttimaan edes vähän liikunnasta, eikä aina yrittäisi tehdä sitä laihdutusmielessä hampaat irvessä.

Mutta ennen kaikkea: eläisi elämäänsä mahdollisimman täysillä. Surullisimpia tapauksia on ne, joilla koko elämä menee siihen kilojen surkutteluun ja epätoivoiseen laihduttamiseen.

Mä olen ymmärtänyt, että suositellaan elämäntapojen muutosta, ei niinkään laihduttamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä harhaluulo on lähtöisin, että laihduttaminen vaatisi liikuntaa? Olen kuullut monen ylipainoisen suusta, että ei voi laihduttaa, kun vihaa liikuntaa. Tai ei voi laihduttaa, kun ei siedä nälkää. Ja sitten toisaalta myös, että "tiedän kaiken laihduttamisesta ja terveellisistä elämäntavoista, mutta..."

Jos näin väität, niin et tiedä.

Paino putoaa, kun syö vähemmän kaloreita kuin kuluttaa. Kalorit voi valita siten, että saa syödä paljon ja usein eikä tarvitse sietää sitä nälkää. Ei ole pakko harrastaa liikuntaa. Tunnin kävelylenkki kuluttaa painosta ja vauhdista riippuen vain parin banaanin verran kaloreita. Voit joko käydä kävelyllä tai jättää ne banskut syömättä. Valinta on sinun.

Silloin kun tekee mieli syödä jotain vaikka oikeastaan on jo syönyt riittävästi, kannattaa kokeilla syödä munavoita. Pari munaa, oikeaa voita, sekaisin. Siinä näkee käytännössä että ei ole suinkaan sama mistä ne kalorit ottaa. Sitä munavoita ei tule syötyä monen sadan kalorin edestä, sen sijaan sipsipussi ja karkkipussi menee helposti samassa ajassa.

Munavoita naamaan.

Tulkaa kertomaan paljonko uppoaa.

Ehkä lasken kalorit jotenkin väärin, mutta kyllä minä saan helposti syötyä munavoita monen sadan kalorin edestä. Yhdessä keitetyssä kananmunassa on melkein sata kaloria ja siihen vielä lisätään voin kalorit. Helposti menee parin kananmunan munavoiannos ja todellakin siihen tarvitsee kylkeen ne pari karjalanpiirakkaa, jossa on vielä toistasataa kaloria lisäksi.

Se asetelma kun otat niitä kaloreita myös karjalanpiirakasta, ei todista mitään siinä testissä kun niitä otetaan vain munavoista. Oli tarkoitus vertailla kaloreiden lähteitä... vielä tarkennus niille kenellä meni ohi ettei ole todellakaan sama mistä niitä kaloreita ottaa.

Etkö lukenut vai etkö ymmärtänyt? Sanoin, että helposti voin syödä kahden munan verran munavoita, jossa pelkästään on useampi sata kaloria. Ja silti samalla menee helposti ne karjalanpiirakat (oli niiden kalorimäärä nyt mikä tahansa). Sanoit, ettei munavoita kukaan syö niin paljon. Minä sanoin, että kyllä syö, eikä tee edes tiukkaa. Turhaan nyt tartuit siihen karjalanpiirakkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä sen huomaa, että nuoriso on lihavampaa kuin ehkä koskaan.

Lapseni (11v.) luokkakuvassa moni on selkeästi ylipainoon päin kallistumassa, jos ei vielä varsinaisesti ylipainoinen, kadulla tulee jatkuvasti vastaan ihmisiä, joiden ei todellakaan pitäisi imeskellä tikkaria tai ahtaa suuhunsatia, mitä he tekevät ohikulkiessaan.

Lasten ylipainosta ei voi muuta kuin syyttää vanhempia.

Ei ole mitään "raskaita luita" tai muita tekosyitä painoon.

Nestettä kerryttävät sairaudet/lääkkeet ovat oma lukunsa, mutta syömälihavia tässä maassa riittää.

Mikäli nukkuminen (10h) vähennetään päivästä pois, viettää lapsi suurimman osan elämästään yhteiskunnan laitoksissa, päiväkodissa, koulussa jne. Kotona vietetään hereillä muutamia tunteja. Järkevä ihminen tajuaa tästä missä se ongelma luuraa. Ei varmasti kotona.

Ongelma luuraa kotona, koska vaikka lapsi olisikin arkipäivät hyvässä hoidossa muualla kuin kotona, kotoa lähtee se esimerkki syömiseen ja liikkumiseen.

Kyllä päiväkodeissa syödään monipuolisesti, ulkoillaan ja liikutaan.

En ole lasten kanssa työtäni tekevä, mutta tiedän kokemuksesta asian olevan näin.

Viikonloppuisin lapsi on kotona ja näkee totuuden.

Av-mammoista alle 10%

Muutamat aiheeseen liittyvät termit ovat mielestäni kaunistelevia ja monitulkintaisia. Esimerkiksi ylipaino: sillä viitataan kaiketi lihavuuteen, vaikka painolla ei ole aina tekemistä lihavuuden kanssa. Kehonrakentajat ovat painotaulukoiden mukaan ylipainoisia, vaikka heillä ei olisi kehossaan juurikaan rasvaa. Niinpä ylipaino on aivan typerä käsite. Pitäisi puhua lihavuudesta, kehon rasvapitoisuudesta tai kaunistelematta läskistä.

Itselläni on vatsamakkara, ja kyllä se nähdäkseni silkkaa läskiä on, ei lihasta tai epämääräisesti "ylipainoa".

Toinen onneton käsite on painonhallinta. Mitä se on olevinaan? Oman painon hallitsemista. Se voi siis tarkoittaa sitä, että pyritään nostamaan painoa, laskemaan painoa tai pitämään se samassa. Painonhallintaa ei pitäisi käyttää laihduttamisen synonyymina, sillä normaalipainoisen painonhallinta on varsin helppoa verrattuna obeesin laihduttamiseen.

Joku väitti, ettei missään ole sellaista valikoimaa kaupoissa kuin Yhdysvalloissa ja Suomessa. On: Saksassa, Britanniassa, Sveitsissä jne. Jopa jo Ruotsissa elintarvikekaupoissa on monipuolisempi valikoima kuin Suomessa, joten valikoima ei ole lihomisen syy.

Joku otti esille, että syöminen on Suomessa harrastus. Itse en puhuisi suomalaisesta tyyppisyömisestä harrastuksena. Suomessahan ruokaan on pitkälti suhtauduttu välinearvoisesti: kunhan nälkä lähtee ja jaksaa taas tehdä töitä, niin se riittää ruuan kriteeriksi. Ei meillä ole samantasoista kulinarismia kuin muualla maailmassa, ja sitä pidän lihavuuden syynä. Tästä syystä kaupunkilaiset ovat hoikempia kuin maalaiset: kaupunkilaisilla on monipuolisemmin tarjolla hyvää ruokaa, niin etnistä kuin perinteistä suomalaistakin. Kaupunkilaisilla on parempi mahdollisuus panostaa ruuasta nauttimiseen. Kun on mahdollisuus syödä niin hyvää ruokaa että se tyydyttää paitsi nälän, myös kulinaristisen tarpeen, ei tule ahmittua liikaa. Huonon ruuan syöjä ei tule kylläiseksi, sillä hän ei saa ruuasta tarvitsemiaan ravintoaineita eikä kulinarististakaan nautintoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse hoikka neljän lapsen äiti. Minua harmittaa kuinka minua kuvaillaan ”luonnostaan hoikaksi”, ei kai sitä kukaan ole. Minulla on ”luonnostaan” terveelliset ruokailutottumukset, varmaankin kotoa pitkälti opittuja. Makeaa en syö niinkään painon vaan hampaiden vuoksi, kotoa opittua sekin. Liikunta hyvin pitkälti arkiliikuntaa. Laiharilla en ole koskan ollut, en edes lasten jälkeen.

En minäkään hoikka olisi jos söisin sipsiä ja karkkia kokoajan. Olen vain oppinut normaaliin annoskokoon, ruokalilurytmiin ja ruokiin jo lapsena. Lapseni ovat myös samanlaisia hoikkia, kiitos ruokailutottumusten. Kyse on elämäntavasta, jonka jotkut oppivat ja jotkut eivät.

Mikset ole vaan tyytyväinen, että olet normaalipainoinen eikä sinun ole täytynyt ikinä laihduttaa?

En minäkään syö karkkia ja sipsiä koko ajan, mutta en enää tunnista oikeaa annoskokoa ja syön liikaa enkä aina pysty lopettamaan. Lapsenikin ovat hoikkia ja syövät terveellisesti.

Aloin itse keräämään painoa traumaattisten tapahtumien seurauksena.

Mistä päättelit, etten olisi tyytyväinen siihen, että olen normaalipainoinen? Missä niin kirjoitin? Todellakin olen tyytyväinen ja kiitollinen, että vanhempani opettivat jo kotona oikeat ruokailutottumukset.

Etkö sitten ole luonnostaan hoikka, kun sinun ei tarvitse kamppailla painon kanssa?

Aika monet ylipainoisetkin syövät terveellisesti, mutta silti joutuvat kamppailemaan. Sitä terveellistäkin kun on helppo syödä liikaa.

Ei. Luonnostaan hoikka on ihminen kenen ei tarvitse tehdä mitään hyviä päätöksiä syömisen suhteen pysyäkseen hoikkana. Minuakin ärsyttää tuo ”sinulla on hyvät geenit” kun valitsen lounaaksi kanasalaatin enkä kebabrullaa. Geenitkö sen päätöksen tekee, jokapäivä.

Totta mutta yksittäinen lounas, on niin pieni osa kokonaisuudesta että mitä väliä. Ongelma on se jos se lounas ei pidä nälkää. Nimittäin siitä seuraa entistä enemmän syömistä loppupäivänä. Osalla se pitää paremmin, osalla huonommin, katsos kun jo geeneistä lähtien ollaan erilaisia.

Nyt menee saivarteluksi. Ei ole kyse yhdestä lounaasta vaan siitä että valinnat ovat pääosin sellaisia, jotka tukevat painonhallintaa. Tietenkin geenit määrittelevät muun muassa sitä miten kehosi sietää erilaisia ruoka-aineita, minne ylimääräiset kilosi kerääntyvät ja kuinka helposti, mutta arjen valinnat ovat edelleen sinun käsissäsi. Sinä itse syöt liikaa, kuten myönsitkin. Se että jollakin toisella on painonhallintaan liittyvät elementit täydellisessä tasapainossa, ei tarkoita etteikö henkilö olisi tehnyt työtä saavuttaakseen ja ylläpitääkseen tuon tasapainon. Luonnostaan hoikka on kiertoilmaisu läpipaskolle. Se tarkoittaa ihmistä, joka voi syödä hillittömästi ja huonosti lihomatta. Suurin osa normaalipainoisista ei voi tehdä niin.

Ei, en ole sama henkilö. Olen normaalipainoinen, mutta en olisi jos uskoisin tuohon kanasalaattimyyttiin. Koska myytin mukaan siinä salaatissa ei todellakaan ole tarpeeksi kastiketta ja parmesania päällä. Salaatinlehdet ja kuivat kananpalat eivät pidä nälkää suurella osalla ihmisistä, joten saattavat olla tosi huono valinta lounaaksi -> klo 14 kahvitauolla pullat ja suklaat, klo 17 karkkipussi, kotona tekee mieli sitten ehkä pitsaa ähkyyn asti, varsinkin kun "päivällä söin vain salaatin". Kebab ei maistu itselle, ja usein siinä on rullaa ja annoskokoa sen verran paljon että toimistotyöläinen sekoittaa nälänsäätelynsä ähkyttämisellä. En siis oikeasti valitsisi kumpaakaan.

Pahoitteluni, luulin hypänneeni kolmantena mukaan kahden ihmisen viestiketjuun. Olen kanssasi samaa mieltä, etenkin kaupan valmissalaatit ovat todella onnettomia. Eri asia jos salaatin kokoaisi kotona täyttäväksi ja nälkää pitäväksi.

Minun puolestani voit työntää sen salaattisi-oli kotona tai kaupassa tehty, sinne missä aurinko ei paista......kuka vttu jaksaa tehdä fyysisesti raskasta työtä ja syödä jotain salaattia.Huh huh.Painu sinne neverneverlandiisi

Hah, itse ruumiillista työtä tehdessäni söin yleensä lounaaksi juurikin salaatin tai jotain kasvissosekeittoa. En pystynyt kantamaan asioita ja kyykkimään yms jos olin syönyt jotain raskasta, tuli vaan huono olo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että monella on "oman kehon kuuntelu" niin vääristynyttä, ettei normaaliin syömiseen oppiminen onnistu. Siisa että osattaisi syödä suoraan oman kulutuksen mukaan, ei liikaa. Tähän on osittain syynä omassa lapsuudessamme vallalla ollut periaate "lautanen syödään tyhjäksi". Olemme siis jo lapsena oppineet olemaan kuuntelematta kehomme kylläisyyssignaaleja.

Itse olen pysynyt viimeiset 10 vuotta saman painoisena sillä, että "paastoan" osan vuorokaudesta aina kun huomaan, että vatsamakkaraa on alkanut kertyä. En pysty mihinkään "5 kertaa päivässä pieni annos" -syömiseen, vaan syön normaalisti aamupalan, lounaan ja vedän kahvin kanssa vielä suklaatakin, mutta sitten syöminen seis ja viiden aikaan (kun lapsi syö) syön vain kasviksia ja esim. pienen kanafileen, sitten loppuilta syömättä, ja ennen nukkumaanmenoa joku ihan pieni iltapala kuten banaania ja jugurttia, koska nälkäisenä ei tule uni. Olen siis aina joko "syöntitilassa" tai "paastotilassa", välimuoto ei onnistu. Kohta lähdetään viikoksi reissuun, ja aion syödä siellä kaikki ihanat herkut mitä vastaan tulee, ja juoda juomatkin päälle. Loman jälkeen sit taas pätkäpaastoa muutama viikko. Ehkä tämä vois toimia jollain muullakin, ihan vinkkinä. Kurjaahan se on olla nälässä, mutta kivempi kuitenkin olla nälässä vain osan päivää kuin koko ajan. Elämästä pitää nauttiakin!

PS: mulla on ylipainoa 5 kiloa, mutta vatsa on (normaalisti) ihan litteä, eli kaikki ylipaino on pepussa. Siksi en jaksa laihduttaa noita kiloja pois.

Missä vaiheessa päivääsi siis on se paasto-osuus?

En tarkoittanut paastoa sanan varsinaisessa merkityksessä, siksi "paasto" oli lainausmerkeissä, en nyt tiedä mitä muutakaan sanaa käyttäisin. Tarkoitin vain, että klo 7-14 syön miten huvittaa ja klo 14-07 vain ne pari tarkkaan mietittyä vähäkalorista ateriaa (esim. kourallinen parsakaalta + 100 g kanaa ja 1dl maustamatonta jugurttia ja puolikas banaani).

Sanoit kuitenkin, että on kurjaa olla nälässä. Syöt tasaisesti läpi päivän eikä noihin aikoihin oikein paastoa tai "paastoa" mahdu. Olen pahoillani, mutta olet elävä esimerkki siitä, kuinka vääristynyt kuva ihmisillä on syömisestä. Aamupäivän voi mässätä, kun illalla "paastoaa" eli syö sitä "tylsää ja pahaa terveellistä".

En ole ihan varma mitä tarkoitit, mutta itsekin olen sitä mieltä, että syömiseni on jossain määrin vääristynyttä, koska en pysty luottamaan esim. omaan kylläisyydentunteeseen. Siksi syön joko täysillä tai tosi rajoitetusti. Välimuoto, kohtuullinen syöminen, ei onnistu. Tähän on varmaan vaikuttanut mm. se, että olen laihduttanut useampaan kertaan nuorempana. On toki kurjaa olla osa päivästä nälässä, mutta se onnistuu paremmin kuin se, että rajoittaisin koko ajan syömisiäni. Siirryn tavallaan "syömättömään" moodiin illaksi, keskityn muihin asioihin kuin syömiseen. Onko tästä nyt sitten jotain haittaa, kun kuitenkin olen pysynyt jo vuosia painossani näin toimien?

Keskityt siis koko aamupäivän vain syömiseen? Illalla olet "syömättömässä" moodissa koska syöt vain pieniä annoksia. Ei siitä varmasti haittaa ole, vaikken aivan ymmärräkään, kuinka sinulla kerkeäisi olla nälkä missään vaiheessa.

Ohiksena täytyy todeta, että ko kirjoittajan "paastomoodi" on minun 50 v normaalipainoisen naisen normimoodi. Eli lounas salaattia ja kanaa, iltapäivällä jogurttia ja marjoja. Illalla ehkä munakas vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloinhan tuo kehopositiivisuus oikeasti laajennetaan koskemaan muitankin kuin ylipainoisia? Miksi hoikkia saa nälviä? Entä niitä jotka ovat todella lyhyitä tai pitkiä? 

Kukaan ihan oikeasti kehopositiivisuuden aatteen kannattaja ei todellakaan hauku kenenkään kehoa. Se kun ei millään lailla kuulu aatteeseen.

Alkujaan kehopositiivisuus nimenomaan syntyi sitä varten, että sellaiset kehot, joita ei näy muuten yhteiskunnassamme, elokuvissa, populaarikulttuurin kuvastossa, mainoksissa jne. eli värillisten ihmisten kehot, vammautuneet, lihavat, saivat tilaisuuden näkyä ja tuntea olonsa hyväksi.

Mutta missään kohtaa ei ole aatteeseen kuulunut muiden painaminen alas.

Mä olen kyllä kuullut taasen monta kertaa sellaisen perushoikan naisen pohtivan, että jos kerran lihavatkin ovat kauniita, niin onko hän nyt sitten enää kaunis. Ikään kuin olisi vain joku hyvin pieni ihmisryhmä joka kerrallaan saisi tuntea olonsa hyväksi ja kauniiksi. Tai siis niinhän meille markkinavoimat on uskotelleet, tyytymättömyys kun on se paras myynnin edistäjä. Mutta siihenhän ei tarvitse alistua.

Se on vielä pakko sanoa, että näin lihavana ihmisenä tyrmistyttää joidenkin ajatus, että lihavia ei mollattaisi. Tai jotenkin " saisi" mollata. Ihan kuin yhtään ketään saisi haukkua tai mollata. Mutta jos sitten oikeasti vertaillaan, niin kyllä ihan varmasti joka ikinen lihava saa  kehostaa enemmän paskaa niskaan kuin hoikat tai normaalipainoiset. Se lihavuuden takia syrjintä on mukana jo yhteiskunnan rakenteissa, ja tässäkin ketjussa moni pitää ihan asiallisena faktapuheena leimata esimerkiksi kaikki lihavat sairaiksi. 

Miettikää nyt ihan vähän omalle kohdallenne. Se että joku sanoo, että kyllä suhun vielä kakkua mahtuu vs. sä olet sairas, (ei kiinnosta perustelusi miksi muka et olisi)

On siinä pikkunen ero sentään.

Siis oikeasti olet kuullut ”monta kertaa perushoikan ihmisen pohtivan, onko hän enää kaunis jos lihavakin on kaunis”. Siis aikuisten ihmisten?

😂😂😂

No ei varmasti ole, vielä kun hän on lihava. Kuvitellut nuo kommentit. 

Vierailija kirjoitti:

Kärpix44 kirjoitti:

Miten voit jättää yli 10-vuotiaan lapsen lihomatta, jos se kotona olleessaan luukuttaa jääkääpit ja muut tyhjiksi. Paistaa pellilisen ranskalaisia. Ostaa kilon karkkia viikkorahoilla jne. Valitustuksesta, ohjeistuksesta ja yms. huolimatta?? 

Oletetaan, että lapsesi nukkuu 10h vuorokaudesta. Koulussa hän on 8 tuntia. Kotiin jää tällöin 6 tuntia. Mikäli lapsi syö kaiken mitä kotoa löytyy, mitä silloin koulussa on syöty? Miksi koulussa tarjottu, ravitsemustieteilijöiden kehittämä, laitoskeittiöille suunniteltu ravitsemussuositukset täyttävä ruoka ei riitä?

Siis kuka 10 v on 8 tuntia koulussa? Eihän lukiolaonenkaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Muutamat aiheeseen liittyvät termit ovat mielestäni kaunistelevia ja monitulkintaisia. Esimerkiksi ylipaino: sillä viitataan kaiketi lihavuuteen, vaikka painolla ei ole aina tekemistä lihavuuden kanssa. Kehonrakentajat ovat painotaulukoiden mukaan ylipainoisia, vaikka heillä ei olisi kehossaan juurikaan rasvaa. Niinpä ylipaino on aivan typerä käsite. Pitäisi puhua lihavuudesta, kehon rasvapitoisuudesta tai kaunistelematta läskistä.

Itselläni on vatsamakkara, ja kyllä se nähdäkseni silkkaa läskiä on, ei lihasta tai epämääräisesti "ylipainoa".

Toinen onneton käsite on painonhallinta. Mitä se on olevinaan? Oman painon hallitsemista. Se voi siis tarkoittaa sitä, että pyritään nostamaan painoa, laskemaan painoa tai pitämään se samassa. Painonhallintaa ei pitäisi käyttää laihduttamisen synonyymina, sillä normaalipainoisen painonhallinta on varsin helppoa verrattuna obeesin laihduttamiseen.

Joku väitti, ettei missään ole sellaista valikoimaa kaupoissa kuin Yhdysvalloissa ja Suomessa. On: Saksassa, Britanniassa, Sveitsissä jne. Jopa jo Ruotsissa elintarvikekaupoissa on monipuolisempi valikoima kuin Suomessa, joten valikoima ei ole lihomisen syy.

Joku otti esille, että syöminen on Suomessa harrastus. Itse en puhuisi suomalaisesta tyyppisyömisestä harrastuksena. Suomessahan ruokaan on pitkälti suhtauduttu välinearvoisesti: kunhan nälkä lähtee ja jaksaa taas tehdä töitä, niin se riittää ruuan kriteeriksi. Ei meillä ole samantasoista kulinarismia kuin muualla maailmassa, ja sitä pidän lihavuuden syynä. Tästä syystä kaupunkilaiset ovat hoikempia kuin maalaiset: kaupunkilaisilla on monipuolisemmin tarjolla hyvää ruokaa, niin etnistä kuin perinteistä suomalaistakin. Kaupunkilaisilla on parempi mahdollisuus panostaa ruuasta nauttimiseen. Kun on mahdollisuus syödä niin hyvää ruokaa että se tyydyttää paitsi nälän, myös kulinaristisen tarpeen, ei tule ahmittua liikaa. Huonon ruuan syöjä ei tule kylläiseksi, sillä hän ei saa ruuasta tarvitsemiaan ravintoaineita eikä kulinarististakaan nautintoa.

Tuntuu että laihduttamisesta on tosi vaikea puhua minään muuna kuin painonhallintana kun laihdutus on nykyään synonyymi kitudieeteille. Samassa keskustelussa joku puhuu siitä miten laihduttaminen ei ikinä kannata kun se on elimistölle niin traumaattista ja joku toinen vänkää vastaan koska näkee laihduttamisen taas terveellisinä elämäntapoina. Hyvää pohdintaa sinulla, kiitos siitä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo bmi-indeksi on aikansa elänyt. Ylipainoiseksi pääsee kovin helposti eikä se ota huomioon ihmisen rakennetta, kuten lihaksikkuutta. Itsensä melkein rasvattomiksi dietanneet fitnessurheilijat (ja monet muutkin urheilijat) olisivat pelkän painonsa perusteella "lihavia". Vasta kun tuo indeksi on yli 30:n, puhutaan terveydelle haitallisesta ylipainosta.

Huom! Normaalipainoisuus tai suoranainen hoikkuus/laihuus ei millään tavalla takaa terveyttä. Tunnen monta ikänsä laihana ollutta syöpäpotilasta, esim. 

Niin, voihan se syöpä tulla jopa rintamaidolla elelevälle vauvalle. Millään elintavoilla ei voida kaikkia syöpätapauksia ehkäistä. Kuitenkin tutkimustietoa ylipainon haitoista ja esimerkiksi tupakoinnin yhteydestä syöpään löytyy vaikka kuinka. Toisekseen, hyväkuntoinen kestää paljon vahvemmat sytot ja toipuu paremmin leikkauksista kuin huonommilla elintavoilla elelevä. Jo aiemmin ketjussa on mainittu myös se että huomattavasti ylipainoisen leikkaaminen voi olla hyvin haastavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on vallalla ajatus siitä, että elämästä pitää nauttia. On milloin milläkin verukkeella ansaittu jotain herkkua. Terveellisesti syöviä pidetään ilottomina ankeuttajina, jotka eivät osaa relata ja elää hetkessä.

Toinen syy on vastuun pakoilu. Nykyihminen ei ymmärrä tai myönnä itselleen, että vastuu on jokaisella ihan itsellään. Paino ei nouse siksi, että on vähän rahaa, rankka elämä, vastoinkäymisiä, ei mahdollisuutta palkata PT:tä, liikaa houkutuksia tai lähiärrällä kolme Twix-patukkaa eurolla, vaan siksi, ettei ole tullut tehneeksi oikeita valintoja.

Jokaisen elämässä on vaikeuksia ja hankaluuksia, ja kaupoissa on tarjolla samat tuotteet kaikille.

Sinä olet sitten täydellinen? Harvoin tapaa ihmistä, jolla ei olisi mitään ongelmia. Yleensä kyllä jotain löytyy. Toiset syö, juo, pelaa, velkaantuu. Toiset pettää kumppaniaan, on väkivaltaisia, kiusaajia, juonittelijoita. Olisi kyllä kiva tavata ihminen, jolta ei löydy mitään luurankoja kaapista ja joka osaa aina tehdä oikeanlaisia valintoja.

Kun näet hoikan/normaalipainoisen ihmisen, näet samalla ihmisen, joka tekee syömisen suhteen oikeanlaisia valintoja. Ei se tarkoita täydellistä ihmistä, vaan kyse on itsekurista ja elämänhallinnasta. Oma terveys ja toimintakyky on tärkeintä mitä ihmisellä on, ja lähtökohta on jokaiselle sama näin hieman kärjistäen. Puolusteleeko joku tosiaan ylensyöntään jopa sillä, että kyllähän toisetkin pettää? Ei ihme että tilanne on tuo mistä tutkimustulos kertoo...

En mä puolustele mitään, mutta useimmat täällä ei vaan kykene ymmärtämään, että ongelma on paljon syvemmällä kuin itsekurissa. Monilla ylipainoisilla on itsekuria olla viikkoja paastolla, mutta silti paino tulee takaisin. Elämäntapamuutokset toimii pidemmän aikaa, mutta silloinkin kilot alkaa yleensä jossain vaiheessa hiipimään takaisin.

Toiset ihmiset on taipuvaisia erilaisiin riippuvuuksiin. Kun yhdestä pääsee eroon niin toinen tulee tilalle. Ihminen jolla ei ole tätä taipumusta ei taas voi mitenkään ymmärtää tällaisen ihmisen käytöstä, joka esim. ylensyö, pelaa rahansa, harrastaa irtosuhteita tms.

Me ihmiset ei olla samalla linjalla ja samanlaisia. Toiset syö tuskaan, koska tuli raiskatuksi. Toiset syö, koska ovat masentuneita. Joku varmaan huvikseen. Nämä ihmiset tarvitsisivat hoitoa, mutta sitä ei ole tarjolla kuin harvoille.

Suomen ravitsemuspolitiikan yksi suuri epäonnistuminen on juuri tuossa että annetaan ymmärtää että ongelma olisi itsekurissa. Itsekuri ei riitä pitämään ihmistä normaalipainoisena koko elämän ajan, se ei vaan kerta kaikkiaan riitä niin pitkälle. Siihen ei tule perustaa ruokavaliotaan.

En jaksa vakuuttua siitäkään että 3/4 yli 30-vuotiaista on niin traumatisoituneita etteivät sen takia kykene syömään normaalisti.

Meillä on vaan umpisurkea ravitsemuspolitiikka ollut nyt jokusen vuosikymmenen. Kansalle surkea, bisnekselle hyvä, kun kaikenlaisille tuotteille on kova tilaus. Sekä lihotus(ruokateollisuus)- että laihdutussektorilla.

Mitä mahdat tarkoittaa ravitsemuspolitiikalla. Suositusten mukaan ei syö käytännössä juuri kukaan.

Kuka hoikka nainen EI muka olisi kuullut joskus kommentteja jostain seuraavista aiheista:

-Kyllähän naisella nyt muotoja pitää olla

-Pakkasen r a i s k a a m a pulkannaru

-Onko sulla anoreksia/ortoreksia

-Kannattaisko syödä jotain niin jaksat

-Hyvä kakkosnelonen reiällä pilattu

-Ota vielä yks pulla, eihän se sulla yhtään näy...

-Mä onneks osaan nauttia elämästä, toisin kuin tuo Pirkko joka tänäänkin menee lenkille

-Lihavat on leppoisia, laihat ei

Jne, listaa voisi jatkaa loputtomasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloinhan tuo kehopositiivisuus oikeasti laajennetaan koskemaan muitankin kuin ylipainoisia? Miksi hoikkia saa nälviä? Entä niitä jotka ovat todella lyhyitä tai pitkiä? 

Kukaan ihan oikeasti kehopositiivisuuden aatteen kannattaja ei todellakaan hauku kenenkään kehoa. Se kun ei millään lailla kuulu aatteeseen.

Alkujaan kehopositiivisuus nimenomaan syntyi sitä varten, että sellaiset kehot, joita ei näy muuten yhteiskunnassamme, elokuvissa, populaarikulttuurin kuvastossa, mainoksissa jne. eli värillisten ihmisten kehot, vammautuneet, lihavat, saivat tilaisuuden näkyä ja tuntea olonsa hyväksi.

Mutta missään kohtaa ei ole aatteeseen kuulunut muiden painaminen alas.

Mä olen kyllä kuullut taasen monta kertaa sellaisen perushoikan naisen pohtivan, että jos kerran lihavatkin ovat kauniita, niin onko hän nyt sitten enää kaunis. Ikään kuin olisi vain joku hyvin pieni ihmisryhmä joka kerrallaan saisi tuntea olonsa hyväksi ja kauniiksi. Tai siis niinhän meille markkinavoimat on uskotelleet, tyytymättömyys kun on se paras myynnin edistäjä. Mutta siihenhän ei tarvitse alistua.

Se on vielä pakko sanoa, että näin lihavana ihmisenä tyrmistyttää joidenkin ajatus, että lihavia ei mollattaisi. Tai jotenkin " saisi" mollata. Ihan kuin yhtään ketään saisi haukkua tai mollata. Mutta jos sitten oikeasti vertaillaan, niin kyllä ihan varmasti joka ikinen lihava saa  kehostaa enemmän paskaa niskaan kuin hoikat tai normaalipainoiset. Se lihavuuden takia syrjintä on mukana jo yhteiskunnan rakenteissa, ja tässäkin ketjussa moni pitää ihan asiallisena faktapuheena leimata esimerkiksi kaikki lihavat sairaiksi. 

Miettikää nyt ihan vähän omalle kohdallenne. Se että joku sanoo, että kyllä suhun vielä kakkua mahtuu vs. sä olet sairas, (ei kiinnosta perustelusi miksi muka et olisi)

On siinä pikkunen ero sentään.

Kyllä siinä hoikassakin voi olla "vikaa". Ei kaikki hoikat todellakaan ole mallimittaisia, vaan hoikka voi olla "laihaläski". Tai hoikalla ei ole upeat kasvot vaan ihan tavallinen naama. Hoikkakin voi olla vammainen tai vaikkapa huomattavan lyhyt. Hoikalla voi olla joku erikoinen piirre ulkonäössä tai huono ryhti tai mikä tahansa vika mikä pitäisi peittää tai vähintään kirurgilla korjata. 

Olen itse ollut erittäin hoikka suurimman osan aikuisiästäni ja kuullut todella paljon nälvintää painostani. Mutta koska olen etuoikeutettu hoikka en ilmeisesti myöskään saisi puhua muusta ulkonäkööni kohdistuvasta kiusaamisesta, esimerkiksi pituuttani (tai siis sen puutetta) on aikuisiälläkin kommentoitu monesti kovaan ääneen ihan tuntemattomienkin taholta. Mutta koska olen hoikka, niin eihän minulla ole mitään hätää eikä oikeutta vaatia myös meille hoikille sitä kehopositiivisuutta. Kai se sitten on niin että ainoastaan ylipainoiset saavat loukkaantua kiusaamisesta. Itse kyllä pidän nollatoleranssia kaikenlaiseen nälvimiseen. 

Kukahan on sanonut, että sä et saa vaatia kehopositiivisuutta? Tottakai se kuuluu kaikille eikä kenenkään ulkonäköä saa nälviä. Minä en ainakaan kommentoi kenenkään ulkonäköä tai painoa ellei ole sitten jotain hyvää sanottavaa.

Täällä kuitenkin aloitetaan joka päivä näitä keskusteluja, joissa ylipainoisia haukutaan kaikin mahdollisin tavoin, lytätään, haukutaan tyhmiksi, laiskoiksi ja Itsekurittomiksi. Se tuntuu aika pahalta ja vie viimeisetkin itsetunnon rippeet.

Vierailija kirjoitti:

Ylipaino voi johtua myös lohtusyömisestä. Monet syövät suruunsa/pahaan oloon. Suomessa on paljon pahoinvointia, joka näkyy ylipainona. Työelämä on myös hektistä ja stressaavaa eikä rankan työpäivän jälkeen jakseta raahautua syysloskassa ja talvipakkasilla kapsäkkeineen kuntosalille. Helpompaa ja mukavampaa on katsoa töiden jälkeen kotona elokuvia herkkujen kanssa tai nukkua monen tunnin päiväunet. Monet ylipainoiset ovat myös ”luovuttaneet” eli eivät jaksa välittää painosta, kunhan voivat elää normaalisti käyden töissä ja tehden vapaa-ajalla mielekkäitä juttuja.

Työ vammauttaa ihmiset. Työ tekee ihmisistä lihavia, jos se on sellaista, ettei työpäivän aikana ole mahdollisuus liikkua. Kaikki istumatyö on tällaista vammauttavaa työtä. Mutta Suomessa työ on korotettu kaikkien arvojen yläpuolelle, mistä seuraa, että kymmenen, kaksikymmentä kiloa ylipainoinen keski-ikäinen näyttää aivan normaalilta. Koska suurin osa sen ikäisistä työssäkäyvistä on ylipainoisia!

Paidannapit kiristää ja vatsaa on niin naisilla kuin miehilläkin. Rahaa on, kun kerran töissä käydään, ostaa uusia väljempiä vaatteita, kunnes nekin taas pian kiristävät. Mutta aikaa ei ole, aikaa että saisi nukkua aamulla pitkään, ehtisi liikkua, ehtisi tehdä terveellistä ruokaa, ehtisi huolehtia itsestään.

Nämä tuhdit tädit ja sedät kinnaavissa vaatteissaan, kyhmyniskoineen ja possunposkineen esitelmöivät meille koulutustilaisuuksissa ja firman kokouksissa ja heidät on nostettu esimerkiksi meille kaikille, vaikka he ovat jatkuvasti väkivaltaisia omaa kehoaan johtaan. Mutta pyh, sehän on vain lievää ylipainoa! Hehän tekevät työtä, ja se sentään on ihmisarvon mitta!

Lihavilla ihmisillä on addiktio ruokaan. Samalla tavalla se on sairaus kuin alkoholismi ja muut addiktiot. Olen sitä mieltä, että yhteiskunnan tulisi jotenkin verotuksella yms. toimilla tarttua ongelmaan, kuten alkoholin osalta. 

Olin huomaamattani lihonnut. Eräs ystävänäni pitämä henkilö tarttui minua vyötäröltä ja huomautti että on makkaraa tullut. 

Kysyin illalla miesystävältäni onko hän huomannut minun lihonneen. Kommentoi että no jos olen lihonnut onpahan sitten vaan enemmän mitä rutistaa. 

Olin lihonnut painosta 45 kg painoon 48 kg. Ja tämä tapahtui ihan aikuisiällä, ei joskus lukiolaisena. 

Ylipaino, liikapaino, yli normaalipainoindeksin oleminen, ylikilot, mitä termiä ikinä haluattekin käyttää, on taakka.

Lapsuudessa opittu taakka.

Kotoa lähtee kaikki: syöminen, lukeminen, tekeminen, liikkuminen, pukeutuminen, elämänrytmi, traditiot.

Ei auta se, että äiti on hoikka, mutta isä ei.

Tai päinvastoin.

Ei auta se, että osteskellaan ohimennen joka viikonloppu megajättisipsipusseja, 6-pack cocacolaa ja tilataan naapuripizzeriasta pari kolme perhepitsaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä sen huomaa, että nuoriso on lihavampaa kuin ehkä koskaan.

Lapseni (11v.) luokkakuvassa moni on selkeästi ylipainoon päin kallistumassa, jos ei vielä varsinaisesti ylipainoinen, kadulla tulee jatkuvasti vastaan ihmisiä, joiden ei todellakaan pitäisi imeskellä tikkaria tai ahtaa suuhunsatia, mitä he tekevät ohikulkiessaan.

Lasten ylipainosta ei voi muuta kuin syyttää vanhempia.

Ei ole mitään "raskaita luita" tai muita tekosyitä painoon.

Nestettä kerryttävät sairaudet/lääkkeet ovat oma lukunsa, mutta syömälihavia tässä maassa riittää.

Mikäli nukkuminen (10h) vähennetään päivästä pois, viettää lapsi suurimman osan elämästään yhteiskunnan laitoksissa, päiväkodissa, koulussa jne. Kotona vietetään hereillä muutamia tunteja. Järkevä ihminen tajuaa tästä missä se ongelma luuraa. Ei varmasti kotona.

Ongelma luuraa kotona, koska vaikka lapsi olisikin arkipäivät hyvässä hoidossa muualla kuin kotona, kotoa lähtee se esimerkki syömiseen ja liikkumiseen.

Kyllä päiväkodeissa syödään monipuolisesti, ulkoillaan ja liikutaan.

En ole lasten kanssa työtäni tekevä, mutta tiedän kokemuksesta asian olevan näin.

Viikonloppuisin lapsi on kotona ja näkee totuuden.

Primäärisosialisaatiossa siis lapsi pilataan? Silloinhan korreloimallakin pitäisi nähdä lihavuuden lisääntyneen siksi, että aiemmat sukupolvet ovat olleet lihavampia? Nythän aiemmat sukupolvet ovat olleet laihoja. Kyllä se ongelma on seillä koulussa, eli sekundäärisosialisaatiossa, josta lapset ammentavat oppinsa. Ehkä päiväkodeissa ja kouluissa käytetään psykologista kontrollia akateemisten tulosten parantamiseksi, jolloin tunnemaailma hajoaa ja kun tunnemaailma hajoaa, lähtee lihomiseen tähtäävät biopsykologiset tekijät viemään ihmistä lihavuuden suuntaan? Lihavuus ei ole yleensä tahtotila eikä lihavat halua olla lihavia.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ymmärtänyt, että suositellaan elämäntapojen muutosta, ei niinkään laihduttamista.

Tupakoinnin lopettaminen on helpointa, kun ei koskaan aloitakaan, ja painonhallinta, kun ei päästä itseään lihomaan.