Onko ketään muuta joilla ei ole perintöä, ei vanhempia takaamassa jne. Itse pitää omalla työllä talon käsiraha säästää.

Ajan kanssa sitä omaisuuttakin karttuu, ja onneksi molemmilla on kohtuulliset työt, vaikkeivat mitään rahasampoja olekaan.

Me mietittiin pitkään, että otetaanko valtiontakaus lainalle vai vanhemmat. Mutta koska valtiontakaus maksaa hiukan, niin ajateltiin säästää ne rahat ja pyydettiin vanhempia.



Mutta tuon valtiontakauksenhan saa kaikki ensiasunnon ostajat! Eli asunto on suurin vakuus ja sen lopun takaa valtio.

En ole ikinä saanut minkäänlaista taloudellista tukea vanhemmiltani enkä kyllä muiltakaan, valtiolta vain. Asumme vuokralla, raha riittää ruokaan ja vaatteisiin. Mulla ja miehelläni yliopistotason koulutus.

Niin,meillä sama homma,mutta kaikilla tutuilla on perintöjä tai vanhemmat takaavat. Niinpä saadaan säästää ikuisesti,että saadaan laina kolmiota varten.

Sukuni mielestä kaikki on tehtävä itse ja ketään ei voi autta. Luultavimmin jos jotakuta autetaan, hän on huijari. Olen toivonut, että pääsisin itse tästä asenteesta eroon ja osaisin auttaa muita ilman ennakkoluuloja.

Riippuu varmaan pankistakin, mutta ainakin meillä talo kelpasi vakuudeksi 70%:lle, valtio takasi 15% ja loput oli säästetty. Joillakin pankeilla talolle annetaan isompi osuus.

Joillekin kavereille se tuntuu olevan isokin ongelma ja ihmetys miten meidän tilanne on näin.. (uskomatonta). Mutta onneksi ei olla ainoita.

eikä kukaan ole ollut takaamassa

Talolainaan meillä on valtiontakaus. Itse olemme työllämme hankkineet kesämökin, veneen, moottoripyörän.. Velkaa tällä hetkellä 140 000e.

Asuntolainaa saa nykyisin ilman mitään lisävakuuksia, kun ottaa pankista vakuutuksen sitä varten. Ainakin Nooa ja Tapiola antavat lainaa näillä ehdoilla.

mitään mielettömiä summia säästöön saa... Varsinkin, kun on pienet lapset ja olen hoitovapaalla. Monta vuotta tässä menee, ennen kuin " vaurastutaan" . Sellaista se on... Kummankaan vanhemmat ei ole rikkaita, muttei mitään tyhjätaskujakaan. Meillä on vaan perheissä ollut myöskin sellainen mentaliteetti, että itse pärjätään ja rahaa ei pyydetä -ellei ole hätätilanne. Tavallaan kyllä minusta aikuisten kuulukin itse elättää itsensä, eikä käydä vanhempien kukkarolla tms. Mutta yllättävän tavallista tuntuu sekin olevan, että kaveripiirissä moni saa " sponssia" vanhemmiltaan jne.



Eniten ehkä riipii yksi kaveripariskunta, jossa molemmat puolisot saivata aikanaan ylioppilaslahjaksi mukavan pesämunan, jolla maksettiin ekan asunnon omavastuuosa. Sittemmin tekivät asunnolla sievoisen voiton -kun ostivat juuri sellaiseen aikaan, että hinnat pian nousivat valtavasti- ja tietysti omaisuutta karttui siinä. Ei siinä muuten mitään, mutta eivät tunnu muistavan mistä se homma aikoinaan lähti... kun aina kehuvat meille, miten heidän säästäväisellä elämäntavallaan heillä on kohta asuntovelat maksettu jne. Olishan sitä meilläkin, jos ei oltais ihan nollilta lähdetty..!

kehuvat sitten miten ovat saaneet kaiken aikaan itse. Ja sitten ihmettelevät, miten muut eivät pysty samaan ;)

takaamasta 15 % asuntolainaosuutta, vaikka molemmat olemme vakityössä ja aina hoitaneet asiamme, ja hän olisi kevyesti pystynyt vaikka maksamaan ko summan käteisellä. Ei häntäkään ole kukaan auttanut. paitsi että vaimonsa vanhemmat kustansivat aikanaan puut omakotitalon rakentamiseen.

Ei kovin paha summa säästettäväksi kuitenkaan...

Mutta se onkin vaatinut muuton ulkomaille, jossa asuimme vajaa 10 vuotta. Kun lähdimme sinne, meillä ei ollut edes omaa autoa, vaan olimme eläneet monta opiskeluvuotta hyvin pienillä tuloilla ja menoilla. Ulkomailla säästimme ekan talven aikana ensimmäiseksi itsellemme aika hulppean auton, kun asuminen oli ilmaista ja mies ansaitsi tuplaten aikaisempaan verrattuna. Sen jälkeen tulot vain kasvoivat ja yhtäkkiä huomasimme omaisuutta vain kertyvän ja kertyvän. Säästöillä rakensimme huvilan Suomeen, kun alkoi tuntua siltä, ettei rahaa vaan voinut pitää tileillä. Jotkut sijoituksetkin meni vielä penkin alle. Vaikka emme koskaan tienanneet ulkomailla keskitasoa enemmän, asumis- ja elämiskustannukset olivat niin alhaiset verrattuna Suomeen, että olisi täysin mahdotonta ollut kuluttaa ne kaikki.



Hyvä tuuri on vain jatkunut, kun palasimme Suomeen. Nykyään meillä on kyllä asuntolainaa, mutta mitään omaisuutta ei tarvinnut kiinnittää tai takauksia kysellä, koska asunnon arvo oli yli puolet enemmän kuin lainasumma. Ansaitsemme suunnilleen saman nyt kuin ulkomailla, mutta asumiseen ja elämiseen menee paljon enemmän rahaa, joten ymmärrän todella hyvin, ettei Suomessa voi vaurastua ilman yritystoimintaa tai perintöä. Vanhemmilta emme ole koskaan saaneet emmekä kysyneet mitään.

Kotoa ei ole tullut apuja sieltä omaan pesään muuton jälkeen lainkaan.

Pikkuhiljaa omaisuutemme karttuu ja onhan tässä oppinut omien kättensä työtä- ja saavutuksiaan arvostamaan. Ymmärtää ettei raha kasva puussa.

Naurettavaa on että miehen veli perheineen asuu ilmaiseksi suvun omakotitalossa josta anoppini maksaa vedet, sähköt, öljyt, ym. Meille ei edes takaajaksi suostunut.... Minun vanhemmistani olisi 1 löytynyt, mutta se ei riittänyt pankille.