Lapsen yrittäminen iäkkään ja rakkaan kanssa vaiko nuoremman etsiminen

Olen vähän umpikujassa. Olen pitkän pohdinnan jälkeen päätynyt siihen, että tahtoisin ainakin yrittää saada lapsen tai kaksikin, jos ehtii (olen 35v). Kumppanini, jonka kanssa en ole kovin pitkään ehtinyt olla, on 50-vuotias ja hänellä on jo isoja lapsia edellisestä suhteesta. Rakastamme toisiamme ja haluamme olla yhdessä, mies olisi myös kallistumassa lasten kannalle jotta minä saisin kokea sen, mutta ikäero mietityttää sekä itseni että mahdollisen lapsen kannalta.

Välillä tästä ahdistuessani ajattelen, että järjellä ajateltuna olisi fiksua etsiä joku nuorempi, joka myös haluaa lapsen, ehkä tarpeeksi epätoivoisesti että ryhtyisi kanssani ihan ookoo- suhteeseen. En siis ole niin optimisti että uskoisin löytäväni ketään nykyisen kumppanini veroista rakasta enää siihen mennessä että oma ikä ei olisi jo mennyt ohi lastenteosta.

Suurin pelkoni on siis käytännössä se, että mies vanhenee äkkiä, ehkä kuolee lasten ollessa nuoria tms, tai ylipäänsä se että joutuisin yksinhuoltajaksi. Minulle sellainen elämä ei sopisi jaksamisongelmien takia, enkä esimerkiksi koskaan hankkisi lasta yksin. Voi olla että olen aina ajatellut asioita vähän liian järkevästi ja huolehtinut liikaa etukäteen, ja siksi edes pohdin mitään nuoremman Tinder-mätsin etsimistä. Varmasti on paljon niitä pareja, jotka ovat menneet yhteen paremman puutteessa, kun ovat lapsia halunneet, eikä välttämättä mitään kovin ihmeellistä rakkaustarinaa siinä taustalla ole. Ei kai se ole mitenkään väärin jos molemmat tiedostaa sen.

Pahoittelen pitkää selitystä, mutta kiinnostaisi kuulla näkökantoja, erityisesti niiltä jotka ovat "uskaltaneet" yrittää lapsia vanhemman kumppanin kanssa.
Eli: rakkaus ja vanhempi ikä VAI ihan ok- suhde ja nuorempi mies, jonka kanssa voi jakaa vanhemmuutta todennäköisesti pidempään?