Huomaatko, jos joku on ihastunut sinuun? Mistä?
Ihastuin muutama vuosi sitten tulisesti yhteen mieheen. Ihastumisesta ”yli pääseminen vaati paljon työtä, välttelyä ja aikaa.
Viime viikolla jouduin palaveriin kyseisen miehen kanssa. Sen verran valitettavasti olin edelleen hurahtanut että ulkonäköön tuli kiinnitettyä paljon huomiota kyseisenä päivänä. Muuten yritin käyttäytyä mahdollisimman luontevasti ja rauhallisesti. Toisaalta jäi mietityttämään itseä oma tietoisuus itsestäni, eleistäni ja ilmeistäni, katsekontaktin intensiivinisyydestä,, voiko se paistaa ”läpi”. Seuraavaan palaveriin menen verkkarit jalassa. 😬 hän on kyllä edelleen ihan järkyttävän kuuma tapaus. Ja älykäs,
Olisi maailman nolointa paljastua. Monestakin syystä. Silti pelkään että aavistaa jotain.
Kommentit (11)
En välttämättä. Pidän sitä vain ystävällisenä käytöksenä, en enempänä. Ja sitten kun joku kertookin olevansa pihkassa, niin jäädyn täysin. Pyrin olemaan muita kohtaan vähintään asiallinen, mieluiten ystävällinen, enkä ainakaan tarkoituksella flirttaile. Minusta silmiin katsominen keskustellessa ja hymyily silloin tällöin on ihan kohteliasta käytöstä, mutta joskus joku tulkitsee senkin iskuyritykseksi. Siitäkin huolimatta, että olen ollut mieheni kanssa yhdessä jo 13 vuotta ja olemme onnellisia yhdessä.
Mutta minä olenkin vähän autistinen/asperger. En paljoa, mutta vähän. Lapsena olin enemmänkin, sain siihen toimintaterapiaa. Ehkä siksi en tajua jos joku esittää kiinnostuksensa minuun.
En huomaa.Mulle on ihan normaalia työpaikalla jutella myös miesten kanssa.Ja naureskella ihan siinä missä naistenkin.Mulle pitää sanoa suoraan.
Päätteleminen pelkästään järkipohjaisesti on melko mahdotonta.
Nainen välttelee sinua, hän
a) on ihastunut sinuun
b) ei pidä sinusta
Nainen katselee seurassasi lähinnä laittiaan, hän
a) on ihastunut sinuun
b) ei pidä sinusta
Nainen ei puhu sinulle, hän
a) on ihastunut sinuun
b) ei pidä sinusta
Siispä tunnepohjalla mennään.
En ole koskaan huomannut. Toki sekin on mahdollista että minuun ei kukaan ole koskaan ollut ihastunut.
Luulisin että huomaan.
Katseista kai se yleensä alkaa. Silmät kohtaavat usein ja pidempää kuin normaalisti.
Sitten hakeudutaan seuraan ja tehdään tikusta asiaa. Puheesta tulee läpi sellainen fiilis että ihastunut tyyppi on minulle myötämielinen ja huomio minua enemmän kuin muita.
Ja mielestäni suht varma merkki on se, jos hän haluaa mainita nimeni usein puheensa seassa.
Luulen että huomaan, mutta eihän sitä varma voi olla. On vähän noloa jos luulo ei pidäkkään paikkaansa ja sen jotenkin paljastaa, joten en koskaan tee sitä.
Luulin just, että yksi mies oli ihastunu muhun, kun kiusoitteli mua, kosketteli, hymyili, haki katsekontaktia, oli ystävällinen ja huomaavainen, kertoi hauskoja ja typeriä juttuja, jännitti vähän mun seuraa ja sellasta. Mutta ei sit vissiin ollukaan, kun on hyvin hyvin hiljaista ollut viestirintamalla. Että olikin vaan flirttiä, jonka tulkitsin väärin ja ehdin ihastumaan häneen kyllä aika tavalla. Kun noin hyvä olo mulla ei oo ollu juuri kenenkään kanssa ja jotenkin sitä aatteli että ois molemminpuoleista tunnetilaa ollu. No juu, tyypillinen tarina tämä, ei ikinä ihastukset mee yhteen, on se muuten kumma!
Vierailija kirjoitti:
Luulisin että huomaan.
Katseista kai se yleensä alkaa. Silmät kohtaavat usein ja pidempää kuin normaalisti.
Sitten hakeudutaan seuraan ja tehdään tikusta asiaa. Puheesta tulee läpi sellainen fiilis että ihastunut tyyppi on minulle myötämielinen ja huomio minua enemmän kuin muita.
Ja mielestäni suht varma merkki on se, jos hän haluaa mainita nimeni usein puheensa seassa.
Toi nimi juttu on muuten tosi iso merkki! Kun on ihana sanoo ihastuksen nimi ääneen ja on ihana kun ihastus sanoo oman nimen :) Varsinkin ne ekat kerrat on jotain aivan mahtavaa jostain syystä! Siinä on niin paljon tunnetta vissiin mukana, hauska muistella ja tietty toivoa, että joskus tulis vielä toi tilanne vastaan!
Up