Ääh jäi vähän huono fiilis työhaastattelusta ja haluaisin paikan kovasti...
Kyseessä siis jo toisen kierroksen haastattelu ja haastattelijana toimi työn esimies. Tilanne oli kyllä ihan rento ja juteltiin iloisesti niitä näitä siinä, eikä mua juurikaan jännittänyt, mutta jotenkin tuntuu, että selittelin vähän turhan paljon ja vaikutin epävarmalta. Nyt olen vatvonut koko päivän varsinkin yhtä vastaustani, johon tietysti jälkeenpäin keksin paljon paremman ja rakentavamman vaihtoehdon. Kovasti kyllä haluaisin kyseisen paikan ja nyt täytyy viikonlopun yli vaan odotella, että miten käy. Osaaminen mulla kyllä tuohon paikkaan olisi ja kemiat kohtasi mielestäni haastattelijan kanssa ihan hyvin, mutta kuitenkin vähän harmittaa ne liialliset selittelyt eikä jäänyt ihan sellainen olo, että vakuutin haastattelijan täysin siitä, että olisin paras vaihtoehto kaikista hakijoista...
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Minulle on pääsääntöisesti tarjottu niitä paikkoja missä mielestäni haastattelu meni jotenkin huonosti, ja taas monesti kun on jäänyt oikein hyvä olo niin mitään ei ole sitten kuulunutkaan.
Tähän mäkin olen yrittänyt vähän lohduttautua, että ehkä olen vaan turhan itsekriittinen siksi, kun niin kovasti kyseisen paikan haluaisin, että ehkä haastattelu menikin haastattelijan mielestä tosi hyvin. Piinallista odotella sitä tietoa vain...
Todennäköisesti mietit asiaa liikaa ja teet itsestäsi miljoona kertaa huonomman päässäsi mitä oikeasti olit. Olen itse ihan samanlainen, mutta melkein aina ne vaan on nappiin mennyt.
Kiitos tsempeistä :) Ja tottahan se on, että yleensä on vaan itseään kohtaan vähän turhan kriittinen ja epäileväinen. Eipä tässä kyllä asian vatvominenkaan auta ja toisaalta tiedämpähän ainakin, mitä teen seuraavassa haastattelussa toisin, jos tätä paikkaa en saanut.
Minulle on pääsääntöisesti tarjottu niitä paikkoja missä mielestäni haastattelu meni jotenkin huonosti, ja taas monesti kun on jäänyt oikein hyvä olo niin mitään ei ole sitten kuulunutkaan.