Muita kuntoutustukilaisia?

Minullakin on pirun tylsää.

Keksin kaiken näköistä tekemistä mutta en tee mitään. Pitäisi tehdä enemmän, ehkä itse piru vaikuttaa pirun tylyyteen.

Olishan se hyvä mennä edes kävelylle.

Keksisin tekemistä! Teen helpomman ratkaisun ja käytän universaalista ratkaisua kaivatun ratkaisun sijaan!

You got to walk the way...

Siis. Toivon että olisi jaksamista tehdä jotain. Tämä elämä syö ihmistä. Yritän nyt pienin teoin ja pienellä pakottamisella saada tehtyä asioita.

Oon ollut kuntoutustuella jo kohta 4 vuotta. Tylsää on. Oon viime kuuhun asti vielä elätellyt toiveita että voisin joskus palata töihin mutta nyt lääkäri oli kyllä sitä mieltä että aika heikolta näyttää. Mulla takana tapaturma josta aiheutui fyysinen vamma joka rajoittaa kaikenlaista elämistä ja tekemistä, en pysty ilman kipuja vetämään edes takin vetskaria kiinni. Tuntuu että kohta sairastun henkisesti, ehkä olen jo ainakin lievästi masentunut.

kirjoitti:

Oon ollut kuntoutustuella jo kohta 4 vuotta. Tylsää on. Oon viime kuuhun asti vielä elätellyt toiveita että voisin joskus palata töihin mutta nyt lääkäri oli kyllä sitä mieltä että aika heikolta näyttää. Mulla takana tapaturma josta aiheutui fyysinen vamma joka rajoittaa kaikenlaista elämistä ja tekemistä, en pysty ilman kipuja vetämään edes takin vetskaria kiinni. Tuntuu että kohta sairastun henkisesti, ehkä olen jo ainakin lievästi masentunut.

Mulle on tarjottu ammatillista kuntoutusta mutta en kertakaikkiaan keksi mitä työtä pystyisin fyysisesti tekemään. Tää tilanne on jotain ihan kamalaa. Mites muille? Tai no varmaan vaikuttaa myös se mistä syystä on tällä tuella.

En mäkään tiedä mitä työtä pystyisin tekemään ja kuntoutustuella oon, mutta työpaikkalääkäri on sitä mieltä että nyt en enää saa jatkaa sairastamista vaan on pakko palata töihin. Mulla on vakava masennus, ja siitä johtuen keskittymisen ja muistin häiriöitä. Mua ahdistaa ajatus siitä, että nyt pitäis pystyä palaamaan töihin, kun tiedän etten pysty. Ja ahdistaa sekin, että jos jään uudelleen saikulle, en saa mistään rahaa (lääkäri ei varmasti suostu kirjoittamaan mitään muuta diagnoosia sairauslomalle, ja tän diagnoosin palkalliset sairauslomapäivät on käytetty kauan sitten). En myöskään saa kuntoutustukea enää, kun lääkäri ei suostu sitä hakemaan. Että tosi kiva :( 

Tekis mieli vain kuolla, tuntuu ettei kukaan tajua mun olotilaa :( 

Itse olen työkokeilussa 3-4 kertaa viikossa 3-5 h jaksamisesta riippuen. Teen käsitöitä mummojen kanssa ja vedän keskusteluryhmää. Selässä hermovaurio ja työllistyminen haastavaa kun ei pysty istumaan tai seisomaan pitkään ja mitään ei saa nostella. Haluaisin löytää itselleni sopivan ammatin mutta terveys sulkee ovet monista kiinnostavista koulutuksista. Verven kautta sain tälläisen mahdollisuuden työkokeiluun. Kotona olin tulla hulluksi kun en saanut aikaani kulumaan ja koin itseni ihan turhaksi ja epäonnistuneeksi yksilöksi...

Minulla taas on lääkitys ja pelkään että sairauteni tulee takaisin jos menen työelämään lääkityksestä huolimatta.

Pystyn elämään arjessa suht koht hyvin lääkitykselläni vaihtelevasti mutta hommat hoituen silti ilman pelkoa sairaudestani. Olisi kivaa saada kuntoutustuki kavereita. Joitain on jo.

Mutta eihän kaveri voi koskaan olla liikaa kaveri kaverille tai saada liikaa kaveruutta. Joitain kuntoutustuki kavereita en halua ikinä kaveriksi.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen työkokeilussa 3-4 kertaa viikossa 3-5 h jaksamisesta riippuen. Teen käsitöitä mummojen kanssa ja vedän keskusteluryhmää. Selässä hermovaurio ja työllistyminen haastavaa kun ei pysty istumaan tai seisomaan pitkään ja mitään ei saa nostella. Haluaisin löytää itselleni sopivan ammatin mutta terveys sulkee ovet monista kiinnostavista koulutuksista. Verven kautta sain tälläisen mahdollisuuden työkokeiluun. Kotona olin tulla hulluksi kun en saanut aikaani kulumaan ja koin itseni ihan turhaksi ja epäonnistuneeksi yksilöksi...

Hmm. Mä voisin kans vetää keskusteluryhmää mummoille. Avustamaan en heitä pysty enkä käsitöitä pysty tekemään kun en pysty edes paperia leikkaamaan saksilla. Mitään oikeaa työtähän ei tuollainen sitten ole vaan on tuollaista "suojatyötä".

No olin vuosia ja nyt työkyvyttömyyseläkkeellä. On niin tylsää että teen henkistä kuolemaa. Sosiaalinen ahdistus, ei ystäviä, ei sukulaisia, ei rahaa. Käyn lenkillä ja kaupassa. Näin ollut jo vuosia. En ymmärrä mitä tässä kehittäisi. Elämä ei tunnu miltään, soljun päivät lävitse ja yritän olla kiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

No olin vuosia ja nyt työkyvyttömyyseläkkeellä. On niin tylsää että teen henkistä kuolemaa. Sosiaalinen ahdistus, ei ystäviä, ei sukulaisia, ei rahaa. Käyn lenkillä ja kaupassa. Näin ollut jo vuosia. En ymmärrä mitä tässä kehittäisi. Elämä ei tunnu miltään, soljun päivät lävitse ja yritän olla kiitollinen.

Olen minäkin kiitollinen siitä että edes saan kuntoutustukea. Se on kuitenkin rahallisesti parempi kuin olla työmarkkinatuella työkyvyttömänä, ilman toivoakaan työllistymisestä ikinä. Tuo tilanne olisi nimittäin pahin painajaiseni.

Uskon että rukoilemalla jumalaa me saadaan tukea elämäämme. Jumala ei auta väärin toimineita ihmisiä ja jumala ripustaa sellaiset, jumala ei tapa ihmistä varsinaisesti. Monet kuntoutustuella olevat ja olleet ovat jumalan ripustautumia ja jotkut jumalan suojeluksessa kuten susi lampaan turkissa. Oikeasti hyvä tuuriset ihmiset ovat päässeet työelämään tekemään töitä hyvällä menestyksellä alusta alkaen ja tällä osaamisella on eniten vaikutusta yhteiskuntaan ja kuntouttavien määrään, tämän takia tykkään aktiivimallista. On myös niitä jotka diilaavat lääkkeitään ja hyötyvät vain tuista kaikissa eri rakenteissa kuten aktiivimalliakin vihataan kuin sitä oltaisiin voitu käyttää yhteisölliseen suomeen ja siinä vaiheessa olisi tullut suomalainen aito mořaali esille niistä jotka ovat päässeet työelämän pariin hyvällä tuurilla alusta alkaen aktiivimallin ehtojen täyttäville. Yhteisöllisyys tulee juuritasolta ja sitä tarvitaan sieltä mistä ne juuret tulevat.

Mitä enemmän kansa tekee töitä niin sitä terveempi kansa. Terveys on järjen ja tasapainon perusta mitä et saa vaikka olisit kuinka rikas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No olin vuosia ja nyt työkyvyttömyyseläkkeellä. On niin tylsää että teen henkistä kuolemaa. Sosiaalinen ahdistus, ei ystäviä, ei sukulaisia, ei rahaa. Käyn lenkillä ja kaupassa. Näin ollut jo vuosia. En ymmärrä mitä tässä kehittäisi. Elämä ei tunnu miltään, soljun päivät lävitse ja yritän olla kiitollinen.

Olen minäkin kiitollinen siitä että edes saan kuntoutustukea. Se on kuitenkin rahallisesti parempi kuin olla työmarkkinatuella työkyvyttömänä, ilman toivoakaan työllistymisestä ikinä. Tuo tilanne olisi nimittäin pahin painajaiseni.

Minä näen painajaisia tuosta myös. Eihän ketään halua nähdä painajaisia joita minä olen nähnyt? Ei ketään selväjärkinen halua nähdä mitään niin ällöttävää, en halua että painajaiseni muistuu edes mieleeni.

Vierailija kirjoitti:

En mäkään tiedä mitä työtä pystyisin tekemään ja kuntoutustuella oon, mutta työpaikkalääkäri on sitä mieltä että nyt en enää saa jatkaa sairastamista vaan on pakko palata töihin. Mulla on vakava masennus, ja siitä johtuen keskittymisen ja muistin häiriöitä. Mua ahdistaa ajatus siitä, että nyt pitäis pystyä palaamaan töihin, kun tiedän etten pysty. Ja ahdistaa sekin, että jos jään uudelleen saikulle, en saa mistään rahaa (lääkäri ei varmasti suostu kirjoittamaan mitään muuta diagnoosia sairauslomalle, ja tän diagnoosin palkalliset sairauslomapäivät on käytetty kauan sitten). En myöskään saa kuntoutustukea enää, kun lääkäri ei suostu sitä hakemaan. Että tosi kiva :( 

Tekis mieli vain kuolla, tuntuu ettei kukaan tajua mun olotilaa :( 

Mulla ei ole edes työpaikkaa mihin palata edes teoriassa kun silloinen työnantaja pisti mut pihalle heti kun pystyi sen laillisesti tekemään. Jos saisinkin opiskeltua jonkun uuden tutkinnon niin saisinkohan koskaan töitä (olettaen että olisi olemassa ylipäätään sellainen ammatti että sitä työtä fyysisesti pystyisin tekemään).

Vierailija kirjoitti:

Itse olen työkokeilussa 3-4 kertaa viikossa 3-5 h jaksamisesta riippuen. Teen käsitöitä mummojen kanssa ja vedän keskusteluryhmää. Selässä hermovaurio ja työllistyminen haastavaa kun ei pysty istumaan tai seisomaan pitkään ja mitään ei saa nostella. Haluaisin löytää itselleni sopivan ammatin mutta terveys sulkee ovet monista kiinnostavista koulutuksista. Verven kautta sain tälläisen mahdollisuuden työkokeiluun. Kotona olin tulla hulluksi kun en saanut aikaani kulumaan ja koin itseni ihan turhaksi ja epäonnistuneeksi yksilöksi...

Mikä tässä tapauksessa on pitkään istumista tai seisomista, pystyisitkö tekemään toimistotöitä jos olisi sähköpöytä jonka avulla voisit vuorotella istumisen ja seisomisen välillä tiheästikin? T. sivustahuutelija :)

Itsellä lapsia mutta nekin jo isoja. Onko teillä muilla varaa koskaan mihinkään itsellenne tai matkaan?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Itsellä lapsia mutta nekin jo isoja. Onko teillä muilla varaa koskaan mihinkään itsellenne tai matkaan?

Ap

Toivottavasti. Ei ainakaan tähän mennessä ole kertynyt. Ei se kuntoutustuki mitään rahan lisäystä ole vaan systeemille enemmän tuottoa rahankierrosta....ainakin minulla näin toistaiseksi. Sitä paitsi sitä rahaa tarvitaan kuntouttamiseen. On hyvä jos voi säästää, en ole kade. Kiinalaiset säästävät, englantilaiset sanovat heitä tämän syystä mahdolliseksi supervaltioksi mutta kulta varannot eivät mene niin tasan englannin hävitetyn ihmiskunnan maailmankaikkeuden ja galaksin avaimen takia.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä lapsia mutta nekin jo isoja. Onko teillä muilla varaa koskaan mihinkään itsellenne tai matkaan?

Ap

Omat lapset on teinejä. On varaa matkaan tai johonkin muuhun koska olin säästänyt töissä ollessani ja mulla on puoliso joka on töissä (tosin palkka hänelläkin on pieni). Olen ollut aina hyvin säästäväinen ja ehdin olla kuitenkin vuosia töissä ennen kuin loukkaannuin ja menetin työkykyni. Jos säästöjä ei olisi ollut niin kyllä aika tiukilla olisin 😬.

Ap:lla kuntoutustuki vaan 1300€

Tosin puoliso käy töissä ja normipalkka hällä, lapset myös teinejä...

Ap

Vierailija kirjoitti:

En mäkään tiedä mitä työtä pystyisin tekemään ja kuntoutustuella oon, mutta työpaikkalääkäri on sitä mieltä että nyt en enää saa jatkaa sairastamista vaan on pakko palata töihin. Mulla on vakava masennus, ja siitä johtuen keskittymisen ja muistin häiriöitä. Mua ahdistaa ajatus siitä, että nyt pitäis pystyä palaamaan töihin, kun tiedän etten pysty. Ja ahdistaa sekin, että jos jään uudelleen saikulle, en saa mistään rahaa (lääkäri ei varmasti suostu kirjoittamaan mitään muuta diagnoosia sairauslomalle, ja tän diagnoosin palkalliset sairauslomapäivät on käytetty kauan sitten). En myöskään saa kuntoutustukea enää, kun lääkäri ei suostu sitä hakemaan. Että tosi kiva :( 

Tekis mieli vain kuolla, tuntuu ettei kukaan tajua mun olotilaa :( 

Onko sulta raudanpuute (ferritiini) tutkittu? Googlaa asia, aiheuttaa myös kuvaamiasi oireita, myös samanlaisia oireita kuin masennus ja kilpirauhasen vajaatoiminta.