Mies asiaa.. järjellä vai tunteella?

Oon seurustellut kaks vuotta ja nyt pidettiin kk mietintä tauko, kun suhde tuntui väljähtyneeltä. Tänä aikana oon käynyt työkaverini kanssa syömässä, keikalla, samoilemassa. Tän piti olla ihan puhdas kaverisuhde, mutta oon korviani myöten ihastunut, vaikka mies ei oo yhtään mun tyyppinen. Tai samantyyppinen mitä aikaisemmat miehet on olleet. Mitään seksuaalista ei oo tapahtunut. Ainoastaan ollaan halattu kerran. Ton miehen kanssa on ihan mielettömän hauskaa ja hyvä olla.

Mies kenen kanssa oon seurustellut haluaisi jatkaa suhdetta. Hän on todella huomaavainen mua kohtaan. Tekisi mitä vaan, että mulla ois kaikki hyvin. Tulee hyvin toimeen mun lasten ja sukulaisten kanssa. Mut ollaan ehkä liiankin samanlaisia ja elämästä on mulla hävinnyt vähän ilo. Tuntuu, että kaikki vkl tehdään samoja tuttuja, turvallisia juttuja ja tää suhde ei etene mihinkään suuntaan, vaan junnaa paikallaa..

Mun pitäis päättää, että uskonko järkeäni joka sanoo, että sulla on hyvä mies, joka on varmasti sulle uskollinen.
Vai annanko tunteen tehdä valinnan?
Auttakaa!