Lue keskustelun säännöt.
Vetoomus: ei metsästystä pesintäaikaan
13.09.2019 |
"Toukokuussa 2019 voimaan tulleen asetuksen mukaan vieraslajeihin kuuluvia eläimiä, kuten supikoiria, rämemajavia ja piisameita, voi metsästää pesintäaikaan. Tämä on merkittävä rikkomus eläinten hyvinvointia kohtaan. Aiempi lainsäädäntö kielsi myös yllä mainittujen eläinten tappamisen poikueaikaan turhan kärsimyksen välttämiseksi. Kiellon tarkoituksena oli "estää eläinten, erityisesti emästään riippuvaisten poikasten tarpeeton kärsimys pesintäaikana”.
On vaikea ymmärtää, miksi tästä periaatteesta haluttiin tinkiä. Pesintäaikaan tapahtuva metsästys johtaa lähes vääjäämättä siihen, että poikaset nääntyvät hitaasti ravinnon ja suojan puutteeseen. Nääntymiskuolema voi kestää lukuisia päiviä.
Oli metsästyksestä mitä mieltä tahansa, on erittäin tähdellistä pyrkiä estämään selvää kärsimystä. Me allekirjoittaneet vaadimme, että myös vieraslajien metsästys pesintäaikaan kielletään. Näin keskeisistä periaatteista ei ole varaa tinkiä."
Vetoomuksen voi allekirjoittaa ja jakaa tästä:
https://oikeuttaelaimille.fi/vetoomus-ei-metsastysta-pesintaaikaan
Kommentit (243)
Haitallisten vieraslajien leviäminen ei ole oikeutta eläimille. Ottakaa asioista selvää jos oikeasti välitätte eläimistä sekä luonnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi itseään luonnosuojelijoiksi kutsuvat tietävät niin vähän luonnosta?
Jo on hullut perustelut pitää lieventää sakkorangaistusta! Eipä paljon nämä tietyt tuomarit eläimiä arvosta.
"Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus antoi lievän sakkorangaistuksen syytetylle vuosi sitten syyskuussa.
Yli 70-vuotias mies ei ollut muun muassa päästänyt lypsylehmiä ainakaan viiteen vuoteen laitumelle, vaan ne oli kytketty parteen ahtaisiin ja likaisiin tiloihin.
Tilanne ei parantunut vuosien aikana eläinlääkärin määräyksistä huolimatta.
“Laiminlyöntien syynä on selvästi ollut se, ettei hän ole kyennyt luopumaan elämäntavastaan, johon hän on tottunut, vaikka hän ei ikääntymisen ja terveydentilan heikkenemisen myötä ole enää jaksanut tai pystynyt hoitamaan eläimiään asianmukaisesti. Näissä oloissa kohtuullista sakkorangaistusta on pidettävä riittävänä seuraamuksena.”
Samalla tavalla voisi vaatia, että lupiinia ei saa tuhota ennen kuin siemenet on pudonneet maahan.
Minä vaadin, että supikoirat lakkaavat metsästämästä riistalintujen munia pesintäaikaan. Ai, ei käy vai? No sitten supikoira on vapaata riistaa ympäri vuoden ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jo on hullut perustelut pitää lieventää sakkorangaistusta! Eipä paljon nämä tietyt tuomarit eläimiä arvosta.
"Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus antoi lievän sakkorangaistuksen syytetylle vuosi sitten syyskuussa.
Yli 70-vuotias mies ei ollut muun muassa päästänyt lypsylehmiä ainakaan viiteen vuoteen laitumelle, vaan ne oli kytketty parteen ahtaisiin ja likaisiin tiloihin.
Tilanne ei parantunut vuosien aikana eläinlääkärin määräyksistä huolimatta.
“Laiminlyöntien syynä on selvästi ollut se, ettei hän ole kyennyt luopumaan elämäntavastaan, johon hän on tottunut, vaikka hän ei ikääntymisen ja terveydentilan heikkenemisen myötä ole enää jaksanut tai pystynyt hoitamaan eläimiään asianmukaisesti. Näissä oloissa kohtuullista sakkorangaistusta on pidettävä riittävänä seuraamuksena.”
Joo, on sairasta touhua kyllä. Kommettisi piti varmaan tulla tuohon toiseen keskusteluun.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3553453/asiantuntija-elainsuojelurikoks…
Koirien ystävät! Supikoiran pennut muistuttavat hyvin paljon koiranpentuja...
Miksi toisilla on oikeus elää ja toisilla ei? Ei ole supikoirien vika, että ihminen on tuonut niitä Suomeen ja alkanut niitä tarhaamaan saadakseen turkistakkeja ja hupunreunuksia. Supikoiria on karannut turkistarhoilta paljon aiemmin luontoon myös ilman niitä muutamaa nuorta, jotka ovat tietämättömyyttään ja tyhmyyttään niitä vapauttaneet luontoon joskus 1990-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nälkiintyneiden pentujen tarina: Tätä ei saisi tapahtua
Pentujen viimeinen kutsu
Metsätien laidassa oltiin nähty supikoiran aivan pieniä pentuja. Kuljin seuraavana päivänä samaa tietä ja kuulin hentoja vihellyksiä, supikoiran vingahduksia. Katselin heinikkoa ja viimein näin nyrkinkokoisen pennun, joka kutsui emoaan. Ehkä askeleideni ääni oli saanut sen toivomaan, että emo oli viimein tulossa. Tien toiselta puolen kuului toinen, hento kutsu.
Poikaset olivat nyrkinkokoisia ja surkean näköisiä, uupuneita. Kuljin nopeasti lähimaaston läpi etsien niiden mahdollisia sisaruksia ja miettien kuumeisesti, mitä tehdä. Löysin vain kuolleita pentuja ja tajusin, että jos yksikään pelastuisi, oli toimittava heti. Juoksin takaisin kutsuja huutaneen pennun luo. Tulin paikalle liian myöhään. Se makasi nyt kyljellään, minua juuri tuijottaneet pienet silmät olivat lasiset. Sekin oli nääntynyt, lähtenyt tästä todellisuudesta. Ehkä kutsuhuudot olivat kuluttaneet sen pienen kehon viimeiset voimat.
Taustalla näkyi heiveröinen pesä, jonka pennut olivat itse kyhänneet heinikkoon ojan reunalle. Katsoin sisälle ja sielläkin nukkui kuoleman unta yksi kerälle kääriytynyt poikanen. Metrin päässä oli kaksi poikasta – yksi kuollut ja toinen niin läkähtynyt, että se hengitti enää pinnallisesti joitakin kertoja ennen kuin katosi jo lähteneiden sisarustensa mukaan. Metsässä oli hiljaista.
Syitä ja seurauksia
Suomeen kyhättiin keväällä kaiken järjen ja etiikan vastainen asetus, joka sallii supikoirien ja joidenkin muiden lajien tappamisen pesintäaikaan. Olin ollut yksi tuon lain vastustajista, sillä vaikka miten asiaa kääntäisi, ei yhdestä yksinkertaisesta totuudesta pääse mihinkään: eläimiä ei tapeta pesintäaikaan. Niitä ei tapeta silloin siksi, että jäljelle jäävät pentueet nääntyvät nälkään ja janoon päiväkausien ajan, kunnes viimein kuolevat. Pesintäaikaan tappaminen tarkoittaa sitä, että metsät ovat täynnä hitaasti ja kituliaasti kuolevia poikasia. Kun tätä ei huomioda, ollaan kadotettu jotakin äärimmäisen tärkeää omasta ihmisyydestä, moraalin perussäikeistä.
Olin hiljaa toivonut, että metsästäjät eivät olisi niin typeriä, että todella ryhtyisivät loukuttamiseen pentueaikana. Nyt omassa lähimetsässäni katsoin kuolleita poikasia ja tajusin: tätä on väistämättä kaikkialla. On erittäin mahdollista, että uuden asetuksen vuoksi jopa sadat tuhannet poikaset nääntyvät hitaasti, päivien ajan. Tajusin, että silläkin hetkellä on ympäri Suomea kitumiskuolemaa läpikäyviä koiraeläinten pentuja.
Kuvittelin edessäni olevien poikasten tarinan. Supikoirat ovat huolehtivaisia vanhempia ja molemmat hoitavat pentueita. Kun yksi käy etsimässä ruokaa, jää toinen pesälle. Oli varsin mahdollista, että ensimmäinen vanhemmista oli ravinnonhakumatkalla jäänyt loukkuun. Kun sitä ei kuulunut takaisin, oli toinen viimein jättänyt pesän ja lähtenyt etsimään ruokaa sekä kumppaniaan, kunnes se oli ehkä joutunut tuohon samaiseen tappovälineeseen. Pennut olivat jääneet yksin. Kutsuneet, vingahdelleet nälkäänsä, ihmetelleet, kaivanneet, ja viimein lähteneet pesästä ulos etsimään vanhempiaan. En löytänyt pesää lähimaastosta, joten ne olivat kulkeneet melko pitkään, yhtenä pienenä joukkona. Vikisseet kutsuhuutoja, etsineet emoa.
Laskin päivien määrää. Pennut olivat olleet yksin vähintään pari, ehkä jopa kolme tai neljä päivää, kunnes ne viimein olivat uupuneet ojan reunalle ja painautuneet heinikon pesään odottamaan sitä ihmettä, joka ei koskaan tulisi. Öiden kylmyys, sitten päivien kuumuus ilman turvaa, hoivaa tai sitä maitoa, jota ne tarvitsivat. Mietin myös vanhempien kohtaloa. Miltä tuntuu jäädä loukkuun, kun veri vetää takaisin pesälle? Miltä tuntuu olla jumissa metallihäkissä ehkä vuorokauden tai kaksi, kun kauempaa kuulee poikastensa kutsun voimatta mennä niiden luo?
”Kuka tekee tällaista?”, kaikui mielessäni ja kaikuu edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Supikoiria jää autojen alle koko ajan. Oli poikasia tai ei.
Koiraeläinten realiteetit
Supikoirat ovat hyvin sosiaalisia ja oppivaisia eläimiä; ne pysyvät pariuskollisina, hoivaavat pentujaan huolella ja kulkevat yhdessä pentujensa kanssa jopa vuoden. Eläinten mielten tutkimus on kertonut jo pitkään, että eläimet ovat tuntevia, tunteita muodostavia, mielellisiä olentoja, jotka kokevat kiintymystä, kaipausta ja hätää siinä, missä ihminenkin. Supikoirakin toivoo, kiintyy, hoivaa, kaipaa, kärsii.
Supikoirat ovat myös koirien sukulaisia, koiraeläimiä. Jos joku jättäisi koiranpentuja nääntymään nälkään, kirjoitettaisiin asiasta iltapäivälehtien kansissa. Paikalle hälytteisiin poliisi, tekijät tuomittaisiin julkisesti. Uusi asetus, joka mahdollistaa jopa satojen tuhansien toisen koiralajin pentujen hitaan nälkäkuoleman, on tästä näkökulmasta groteski, moraalinen kauhistus, irvokasta.
”Vieraslaji”, toteavat monet. Se, että ihminen on tuonut supikoiran tänne, ei kuitenkaan ole itse eläimen syy. Jotkut vihaavat näitä olentoja ja ympärille kehitetään fiktionaalista tarinaa siitä, että supikoirat olisivat tehokkaita saalistajia. Tuo tarina ei pidä paikkaansa. Joka ei halua tätä uskoa, voi vain vilkasta Wikipediaan: supikoira on hyvin kömpelö metsästäjä, joka ei saa juuri mitään kiinni. Se syö pääasiassa hiiriä, myyriä, matoja, etanoita, viljaa, marjoja, ja muita kasvikunnan antimia. Se on siten jopa hyödyllinen eläin niille, jotka eivät tahdo hiiriä, rottia tai etanoita tontilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moraalin alkeita
Oli supikoiran asemasta ja metsästyksestä muutoin mitä mieltä hyvänsä, yhden asian pitäisi olla selvä. Eläimiä ei rääkätä. Pesintäaikaan ei tapeta eläimiä, sillä se johtaa poikasten kituliaaseen, päiväkausia kestävään nääntymiseen. Pesintäaikaan tappaminen on lyhyesti ja yksinkertaisesti eläinrääkkäystä.
Löytämäni poikaset kuolleina.
Aiemmassa metsästysasetuksessa todettiin, että pesintäajan rauhoitus ”estää eläinten, erityisesti emästään riippuvaisten poikasten tarpeettoman kärsimyksen pesintäaikana”. Ilmeisesti vieraslajiasioista päättävä elin oli sitä mieltä, että tällainen inhimillisyys ei enää ole välttämätöntä. Uusi asetus onkin moraalisesti ruma. Eläin unohtui. On vaikea kuvitella, miten asetuksen säätäneet ihmiset nukkuvat kesäyönsä tietäen, että tuolla kaikkialla on asetuksen mahdollistamaa hiljaista kitumista, tuhansien ja taas tuhansien poikueiden nälkäkuolemaa. On vaikea ymmärtää, miten supikoirien loukuttajat nukkuvat yönsä.
Uuden asetuksen perusteissa todetaan, että pyyntitilanteessa havaitut poikaset olisi syytä tappaa. Supien loukuttaminen tarkoittaa kuitenkin, ettei poikasia havaita – ja niin eläimet jäävät kitumaan. Toisaalta maa- ja metsätalousministeriön perusteissa myös huomioidaan, että tavoitteena on pyynnin keskittäminen kevääseen, ennen poikasaikaa. Miksi siis pyytää pesintäaikaan? Eivätkö loukuttajat ja muuten supikoiria metsästävät voisi lopettaa tappamisen edes pentueajaksi? Laittaa loukut ja aseet pois siksi aikaa, kun pesässä on pieniä, jotka tarvitsevat vanhempiaan?
Jos loukutat, lopeta edes täksi ajaksi. Jos tunnet jonkun, joka metsästää pesintäaikaan, pyydä häntä lopettamaan.
Viimeinen katse
Anteeksi pennut, että tulin paikalle liian myöhään. Te olitte syntyneet maailmaan, joka on yhtä lailla teidän kuin ihmisenkin. Ette te tienneet mitään ”vieraslajeista”. Ihminen oli joskus tuonut teidän esivanhempanne uudelle alueelle, ja niin teidän omat vanhempanne koettivat selvitä ja hoitaa teitä, kuten jokaisen lajin oikeutena on. Te ette ansainneet kitumiskuolemaa. Te ette ansainneet jäädä orvoiksi, jotka nälkä sisuksia satuttaen kaipaavat ja etsivät turhaan emoaan.
Te huusitte vielä kerran, kutsuitte emoanne vielä yhdesti. Yksi teistä katsoi minua silmiin kuin kysyen, enkä tule sitä koskaan unohtamaan. Siihen kutsuun te kuolitte, viimeiseen hoivan pyyntöön, kuin rukoukseen.
Anteeksi ihmisen typeryyden puolesta, pienet. Tulkoon vielä parempi maailma, joka on hyvä myös teille.
Tositarinan lähde (sisältää myös kuvat kuolleista supikoiran pennuista)
https://hermithounds.com/2019/06/24/nalkiintyneiden-pentujen-tarina-tat…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi itseään luonnosuojelijoiksi kutsuvat tietävät niin vähän luonnosta?
Tiesitkö itse seuraavia asioita supikoirasta:
"Jotkut vihaavat näitä olentoja ja ympärille kehitetään fiktionaalista tarinaa siitä, että supikoirat olisivat tehokkaita saalistajia. Tuo tarina ei pidä paikkaansa. Joka ei halua tätä uskoa, voi vain vilkasta Wikipediaan: supikoira on hyvin kömpelö metsästäjä, joka ei saa juuri mitään kiinni. Se syö pääasiassa hiiriä, myyriä, matoja, etanoita, viljaa, marjoja, ja muita kasvikunnan antimia. Se on siten jopa hyödyllinen eläin niille, jotka eivät tahdo hiiriä, rottia tai etanoita tontilleen."
Vierailija kirjoitti:
Supikoiria jää autojen alle koko ajan. Oli poikasia tai ei.
Tuo on valitettavasti totta, mutta miksi kärsimystä pitää lisätä metsästämällä eläimiä niiden pesintäaikaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi itseään luonnosuojelijoiksi kutsuvat tietävät niin vähän luonnosta?
Tiesitkö itse seuraavia asioita supikoirasta:
"Jotkut vihaavat näitä olentoja ja ympärille kehitetään fiktionaalista tarinaa siitä, että supikoirat olisivat tehokkaita saalistajia. Tuo tarina ei pidä paikkaansa. Joka ei halua tätä uskoa, voi vain vilkasta Wikipediaan: supikoira on hyvin kömpelö metsästäjä, joka ei saa juuri mitään kiinni. Se syö pääasiassa hiiriä, myyriä, matoja, etanoita, viljaa, marjoja, ja muita kasvikunnan antimia. Se on siten jopa hyödyllinen eläin niille, jotka eivät tahdo hiiriä, rottia tai etanoita tontilleen."
Supi putsaa kaikki maassa olevien lintujen pesät. Syö heikot lajitoverinsa, jonka takia supi on myös hyvä syötti loukussa.
Olen tappanut eläissäni tuhansia supeja. Niistäkin noi 10 prosenttia on ollut kapisia.
Olen saanut palkkaakin luonnonsuojelijoilta supien ja minkkien tappamisesta. Supi on mm tuhonnut monta lintuluotoa/ saarta Itämerellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi itseään luonnosuojelijoiksi kutsuvat tietävät niin vähän luonnosta?
Tiesitkö itse seuraavia asioita supikoirasta:
"Jotkut vihaavat näitä olentoja ja ympärille kehitetään fiktionaalista tarinaa siitä, että supikoirat olisivat tehokkaita saalistajia. Tuo tarina ei pidä paikkaansa. Joka ei halua tätä uskoa, voi vain vilkasta Wikipediaan: supikoira on hyvin kömpelö metsästäjä, joka ei saa juuri mitään kiinni. Se syö pääasiassa hiiriä, myyriä, matoja, etanoita, viljaa, marjoja, ja muita kasvikunnan antimia. Se on siten jopa hyödyllinen eläin niille, jotka eivät tahdo hiiriä, rottia tai etanoita tontilleen."
Ja tuo ravinto on pois joltain muulta lajilta. Vaikka se ei suoranaisesti metsästäisi mitään lajia niin se pistää ahtaalle samaa ravintoa syöviä eliöitä.
Vierailija kirjoitti:
Minä vaadin, että supikoirat lakkaavat metsästämästä riistalintujen munia pesintäaikaan. Ai, ei käy vai? No sitten supikoira on vapaata riistaa ympäri vuoden ...
Sehän on täysin erilainen tilanne, kun supikoira syö kuoriutumattoman linnunmunan heti (tai linnunpoikasenkin saman tien) kuin se, että metsästäjä loukuttaa supikoiran pentujen vanhemmat pentujen ollessa pieniä. Pienet, avuttomat pennut kuolevat pesässä hitaasti janoon ja nälkään loukkuun jääneiden supikoiravanhempien kuullessa niiden tuskaiset avunhuudot. Vanhemmatkin joutuvat kitumaan loukussa yleensä pitkän aikaa.
P.S. Syötkö muuten itse esim. kananmunia?
Luuleeko nuo cityvihreät kenenkään kunnioittavan noita lakeja?
Supikoira on haitallinen vieraslaji. Sitä ei metsästetä, vaan se koitetaan hävittää. Supikoiran tappámiseen ei tarvita metsästyskorttia, vaan kuka tahansa voi tappáá supikoiran. Tietenkin hävitys täytyy tehdä mahdollisimman eettisesti, mutta on selvää ettei eläimen hävittäminen pesintäaikaan ole koskaan täysin eettistä.
https://www.riistainfo.fi/haitalliset-vieraslajit/
Tässä teille muistutus siitä miksi tarhaeläimiä ei pidä päästää vapaaksi luontoon. Se aiheuttaa lopulta valtavasti kärsimystä eläimille. Niin vapaaksi päästetyille eläimille kuin niille luontoon kuuluville eläimille jotka tästä kärsivät.
https://riista.fi/riistatalous/riistakannat/hoitosuunnitelmien-toimeenp…
Suomen riistakeskus lahjoittaa 50 euron lahjakortin pantasupikoiran pyytäjälle
https://riista.fi/wp-content/uploads/2018/02/esite_supikoira_100x210_ne…
Tämä sama koskee myös muita haitallisia vieraslajia.