Pitäisikö ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille?

Eriarvoisuus näkyy hyvin esim. siinä, että nuoremmilla lapsilla on omat huolella sisustetut huoneet, esikoisella sänky työhuoneessa, jossa mm. isäpuolen tietokone ja mappihylly, joihin poika ei saa koskea. Pojan omia tavaroita huoneessa on vähän, lähinnä sänky, vaatekaappi ja yksi pieni hyllykkö-laatikostoyhdistelmä. Poika ei päässyt haluamaansa harrastukseen, kun se kuulemma oli liian kallis ennenkuin minä lupasin maksaa kulut. Ja siltikin pojan kyyditseminen sinne tuntuu olevan liian vaikeaa.



Pojasta myös puhutaan hänen itsensäkin kuullen vähättelevään ja nöyryyttäväänkin sävyyn. Esimerkiksi äskettäin kertoivat (aikuis)vieraille suureen ääneen, kuinka pojalle oli käynyt yöllä pissavahinko ja voivottelivat, kuinka niin iso poika (8v) vielä kastelee sänkynsä. Tätäkin poika oli kuulemassa. Muutenkin hänen hankaluuttaan ja vikojaan päivitellään aina pojan itsensäkin kuullen. Viimeeksi isäpuoli myös ihmetteli kaikille, kuinka löysästi koulussa nykyään arvostellaan, kun poika oli saanut oikein hyvän todistuksen. Vakio kommentti on myös, että poika on aivan kuin isänsä (jossa ei siis ole mitään hyvää.)



Sisarelleni olen yrittänyt puhua asiasta moneltakin kantilta. En sitten tiedä, eikö hän suostu käsittämään, että tällainen kohtelu vahingoittaa lasta vai eikö hän vain välitä. Nuoremmat sisaruksetkin ovat jo hyvin käsittäneet arvoerot ja käyttävät aika häpeämättä hyväksi asetelmaa ja esimerkiksi syyttävät omista virheistään, vahingoistaan ja suoranaisista pahanteoistaan isoveljeä ja vanhemmat uskovat.



Ap

jos itsetunto murskataan tuolla tavoin, niin kyllä se vaan pilaa suuren osan lapsuutta ja antaa huonot eväät aikuisuuteen.

Sait paljon hyviä vinkkejä. Ehtisitkö itse olla aikuisena tämän pojan elämässä? Kerroit maksaneesi harrastuksen, se on kiva. Ehtisitkö pyytää ppoikaa teille kylään, vaikka vain syömään ja saunomaan, tai teette kauppareissun, luontoretken yms. Yksikin hyvä aikuissuhde voi oikeasti pelastaa pojan elämän!



TUo huonejuttu, jonka kerroit, oli aika karsea. Ja ne muut jutut. vaikuttaa tosiaan siltä, että poikaa kohdellaan huonosti.

Minullakin oli yhdessä asunnossamme " huone" isän toimistohuoneessa, missä oli sen mappeja ja kirjoja yms.! En ollut tosin avioerolapsi. Asuin biologisten vanhempieni kanssa. En ymmärrä miksi isäni vihasi minua niin paljon vaikka olin hirveän kiltti ja helppo, joka aina totteli kaikessa. Äitini alkoi vuosien mittaan halveksia minua enemmän ja enemmän isäni takia.



Tosi huvittavaa, että ihmiset täällä huolestuvat siitä jos sisko suuttuu??? Ettekö te tajua minkälaista helvettiä lapsi joutuu kokemaan? Onko se lapsi joku tavara ja sisko ihminen jonka suuttumista pitää pelätä.



Se lapsi on joskus aikuinen ja se on tosi vihainen! Fantasioin isäni tappamisesta. En tietenkään tee sitä. Osittain siitä syystä, koska se on laissa rangaistava rikos. Minulla on raivon tunteita, joita en oikein osaa käsitellä. Ehkä pitäis puhua jollekin terapeutille tai kaverille koska sisaruksista ei ole mitään apua vaikka olen erittäin hyvissä väleissä heidän kanssaan nykyään. T: 12

joka kuuntelee ja on läsnä. Se voi olla harrastusohjaaja, täti tai naapuri.

enemmän apua. Ja puhu myös pojan kanssa. Voit yrittää itse suosia poikaa muiden kustannuksella ja antaa hänen tuntea itsensä erityiseksi seurassasi.

Jospa puhuisit rehellisesti ja suoraan siskosi kanssa?

Kerro mitä mieltä olet ja mille sinusta tuntuu, kysy voisivatko harkita perheneuvolaa.

Jos siskosi ei tahdo olla äiti pojalle niin sitten on lastensuojeluasia ja sijoitusta (vaikka sukulaissijoitus ap: n luokse?) on mahdollinen.

Voisitko puhua siskosi kanssa? Jollain tavalla asiaan pitäisi puuttua, koska tuollainen pilaa lapsen elämän kokonaan. En tiedä on lastensuojeluviranomainen oikea osoite, mutta neuvolasta voisit kysyä.

Säälittäviä tapoja kohdella lapsia on perheessä jos toisessakin, eikä se ole lastensuojeluasia, vaikka puuttuminen hyvää voisi tehdäkin. Todennäköisestihän perheen vanhemmat ovat asiasta kanssasi toista mieltä. Auttaisiko, jos itse yrittäisit keskustella asiasta siskosi kanssa?

Ei tuollainen pilaa lapsen elämää kokonaan, itsetunnolle tosin tekee hallaa. Mua vaan vituttaa, että ihmisen pitäisi sitten loppuelämä kärsiä, jos on lapsena jotain kurjaa sattunut. Ihmisissä on voimaa, ja elämässä monia käänteitä, ihmisellä lukemattomia mahdollisuuksia paranemiseen.

Mä ap. suosittelisin kuten joku toinenkin, että puhu tuolle pojalle. Anna sinä hänelle niitä erityisyyden kokemuksia, jos sisaresi ei siihen pysty. Jo se voi pitää hänen itsetuntonsa kunnossa. Ja tietysti puhu ikätasolleen sopivalla tavalla, pienelle lapselle ei voi sanoa, että äitisi on epätasapuolinen paska, isommalle voi. Ja ihan oikeasti, älä koskaan vaan mene selittämään pojalle, että varmasti äiti yrittää olla tasapuolinen ja varmasti äiti rakastaa yhtä paljon kuin muita, se tuntuu vaan ihan tajuttoman typerälle lapsesta, jos hän itsekin tietää, että se ei ole totta. Ennemmin sanoo, että sinua on kohdellaan väärin, mutta vika ei ole sinussa.

Vierailija:

Voisitko puhua siskosi kanssa? Jollain tavalla asiaan pitäisi puuttua, koska tuollainen pilaa lapsen elämän kokonaan. En tiedä on lastensuojeluviranomainen oikea osoite, mutta neuvolasta voisit kysyä.

Voit hyvin tehdä ilmoituksen lastensuojeluviranomaisille (siskosi asuinpaikkakunnan sosiaalitoimistoon) ja jätät heidän ratkaistavakseen sen, tulisiko asiaan puuttua.

Itse voit puhua siskollesi ja yrittää olla tukihenkilönä esikoiselle. Tuollainen käytös esikoista kohtaan ennakoi ongelmia, todella vakavia ongelmia. Olen todella huolissani siskon lapsesi kehityksestä. T:lastensuojelussa työskentelevä

lle kaikki siskosi lapset -isästä huolimatta- ovat yhtä lailla sukua ja tärkeitä? Entä onko tällä esikoisella kummeja tai muita läheisiä aikuisia elämässään? Onko hän jo koulussa vai vasta päivähoidossa?

Itse aloittaisin keskustelemalla vakavasti siskoni (ja mahdollisesti samaan aikaan tai erikseen hänen miehensä) kanssa. Usein ulkopuoleinen perspektiivi voi -hienotunteiseti, ennalta hyvin suunnitellusti ja tarpeeksi hyvin esiteltynä/eriteltynä- avata silmiä kummasti. Joskus ihmiset vain elävät tunteittensa pyörteissä, eivätkä edes huomaa kuinka kaatavat vanhoja paskojaan syyttömien niskaan. Jos tämä ei ole tarpeeksi siskosi tapauksessa, ota mukaan muut mahdolliset " liittolaiset" , mummit, kummit ym. -Kukakohan muu voisi nähdä asian samalla tavalla kuin sinä? Lyöttäytykää yhteen ja kohdatkaa siskosi perhe isompana joukkona.

Ja jos tilanne on tosiaan liian paha selvitettäväksi suvun kesken, ota

yhteys paikkakuntasi PERHENEUVOLAAN tai vaikkapa esikoisen koulun koulupsykologiin. Perheneuvola ainakin auttaa kaiken ikäisten lasten perheitä ja läheisiä ja sieltä voit myös pyytää apua tai vaikka vaan neuvoa " anonyyminä" , ts. niin, ettei kukaan ilman haluasi puutu asioihin. Voit vaikka vaan soittaa puhelinaikana perheneuvojalle, selvittää tilanteen ja kysyä, miten voisit toimia...



Ihanaa, että on sinun kaltaisiasi ihmisiä, jotka jaksavat välittää ja puuttua. Ajattele, että sinä - ja ehkä vain sinä- saatat vaikuttaa suuresti siskonlapsesi elämänkulkuun. Älä nyt vain pese käsiäsi, vaan tee jotain.

Realismia juuri. Tässä yksi jonka elämän tuollainen kohtuuton käytös on pilannut. Enkä halua olla marttyyri, mutta riskit pitää tiedostaa. Jos kyseessä on luonteeltaan herkkä lapsi, voi koko elämä olla pilalla. Jos ei osaa solmia ihmissuhteita/säilyttää niitä, ei halua perhettä koska on itse elänyt huonossa perheessä jne. Kyllä ja terapiassa käyn edelleen. Joten jos et ole tuollaisessa tilanteessa koskaan elänyt, älä tule puhumaan realismista...

t. 4

Eli jos esikoinen sitä tai tätä, niin häneen suhtautuisi eri tavalla. Tai pakko toimia näin, kun poika on sellainen ja tällainen. Ja onhan esikoinen erilainen kuin nuoremmat sisaruksensa, eikä minusta vähiten siksi, että heiltä odotetaankin niin erilaista käytöstä ja kovasti isänsä näköinenkin kaiken huipuksi.



Muusta lähipiiristä osa näkee asian kuten minä, mutta eivät halua sekaantua perheen sisäisiin asioihin ja osa taas näkee asian kuten siskoni ja lankoni, poika vain on niin vaikea ja mahdoton.

He ovat nöyryyttäneet ilman fyysistä väkivaltaa, joten heitä ei ole voitu tuomita mistään rikoksesta. Opettajat, luokkatoverit ja jotkut sukulaiset kummastelivat suuresti vanhempieni käytöstä mutta eivät tehneet asialle mitään. Koen lapsuuteni erittäin traumaattisena ja se vaikeuttaa jokapäiväistä elämääni. Olen järjissäni ja hoidan ihmissuhteeni raha-asiani yms. muut asiat hyvin mutta kärsin neurooseista.



Jos joku olisi puuttunut tilanteeseeni, en voi sanoin kuvata kuinka olisin kiitollinen sille ihmiselle ja kuinka jumaloisin sitä ihmistä!!!

Miehen ja eksän lasta kohdellaan kuin peetä äitinsä luona. Isäpuoli vihaa, äidillekin lähinnä riippa. Isäpuoli joskus soittelee meille, että " haluaa kakarasta eroon ja tuo tavaroineen meille ihan just" . Äiti ei suostu, että lapsi asuisi meillä kokonaan vaan tätä pelleilyä jatketaan " äitimaineen" takia. Ottaa lapsen ja vie aina hoitoon sukulaisille. Joskus pitää kotona " rääkättävänä" . Tässä hyvä esimerkki isäpuolen touhuista: Lapset (mieheni poika 8v. ja pikkusisko (yhteinen) 4v.) olivat ulkona. Isäpuoli oli lähdössä kävelylenkille ja lapset halusivat mukaan. No, isäpuoli käski pojan hakea sisältä toiset hanskat ja sillä välin katosi pikkusiskon kanssa pihalta. Poika jäi yksin pihalle. Tai toinen tarina: Äiti ei ostanut synttärilahjaa, kun isäpuoli ei antanut. Lapsen synttärit vietettiin mummolla ja äiti tuli tyhjin käsin. Säälittävää kuunnella, kun lapsi selittää, kuinka äidin kaikki rahat meni kauppaan... No, kyllä siellä rahaa on kahteen hyvään autoon, omakotitaloon jne. Muttei edes Euron lahjaa viitsi ostaa.



Täytyy sanoa, etten minäkään sillä tavoin poikaa rakasta, mutta ehdottomasti meillä kohdellaan hyvin ja asianmukaisesti, ja toki pidän lapsesta kovasti. Viihtyy täällä paljon paremmin, kun tuntee olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi.

saisit siskosi vihat päällesi. Miksi et muka voisi löytää muuta ratkaisua tilanteeseen, samaa perhettä kun olet??

Nyt menet ja keskustelet ja kunnolla siskosi kanssa ja kerrot kuinka näet tämän esikoisen kärsivän(?). Ja toistat sen tarpeeksi usein ja kerrot myös jos ei muutosta tapahdu, alat toimia...

Ja sitten vasta ilmoitus jos eivät muuta kohteluaan... Musta olis reilua että annat siskollesi tiedoksi mitä ajattelet ja kuinka aiot toimia...

Siskosi suuttuu varmasti, mutta saapahan ajattelemisen aihetta...

Älä missään nimessä tee mitään ilmiantoja selän takana!

vuodesta toiseen, todellakin jättää jälkensä. Ja seuraukset voivat olla tosi pahat. Niin, että älkää vähätelkö yhtään asialla.



T; kokemusta on

Eikö lapsen hyvinvointi, psyykkinen ja fyysinen ole tärkeintä? Mun mielestä äidin mahdollinen vihastuminen on toisarvoinen asia. Miten pojan biologinen isä? Olisiko hänestä apua?

Jos olisin sinä niin todellakin etsisin muutaman artikkelin ja tutkimuksen siskollesi siitä miten psyykkinen kaltoinkohtelu lapseen vaikuttaa. Tekisin selväksi että aion rummuttaa asiaa jokapuolelle jollei hän kykene tarkastelemaan kantaansa ja katsomaan mikä hänen käytöksensä takana on. Ilmoittaisin ehdottomasti lastensuojeluun asiasta. Väkivalta ei suinkaan ole aina fyysistä.