Etsi uusi mies jos et....

Olisiko miespuolista (tai naispuolista) näkökulmaa kun en enää tajua miehen ajatusmaailmaa. Olen yrittänyt keskustella, mutta aina sama vastaus eikä päästä mihinkään.

Pitkä avioliitto ja useampi lähes täysi-ikäinen lapsi perheessä. Jos nykyään ilmaisen vastakkaisen mielipiteen tai tyytymättömyyden johonkin perheen asiaan hyvinkin asiallisesti, enkä hauku, niin miehen vastaus on aina sama eli "sun täytyy hankkia uusi mies itselles jos ei kelpaa" tai "sun täytyy lähteä muualle jos ei kelpaa". Enkä ole mikään jankkaaja tai vänkääjä luonteeltani.

Esimerkiksi olen pyytänyt, että harkitsisimme perheen yhteisen auton vaihtoa, koska nykyinen on jo kohtuullisen ajettu ja liian suuri meille. Vastaukseksi sain useaan kertaan mieheltä "jos sä haluat jonkin muun auton niin sun täytyy hankkia toinen mies joka sen ostaa, mä en autoa vaihda".

Mies on hakkunut ulkonäköäni hyvinkin rumasti (kuulemma pukeudun seksintappoaseisiin eli verkkareihin kotona). Olen pahoittanut mielen tosi pahasti ja miehen mielestä asiat pitää käsitellä aikuismaisesti ja "ja voit lähteä jos ei kestä" eli mun pitäisi ymmärtää että mies joskus päästää suustaan mitä sattuu.

Samoin, kun pahassa teini-iässä oleva teinityttäremme haukkuu minua ja on jäänyt tupakoinnista kiinni niin miehen mielestä en saa osoittaa suuttumusta millään tapaa lapselle vaan minun pitää keskustella kauniisti arjen asioista ja tehdä lapsen kanssa yhdessä läksyjä tai "voin lähteä jos ei kiinnosta".

Onko muiden perheissä tällaista? Mulla alkaa jo sumentumaan normaalin ja epänormaalin raja.