Neljänkympin kriisiin kuuluvat asiat
Millaisia asioita olette kokeneet noin 40-vuotiaana ns. ikäkriisissä? Mitä ajatuksia teillä muilla kuuluu tai kuului tuohon ikäkauteen? Olen itse varmaan tuossa kriisissä parhaillaan ja lähinnä kiinnostaa miten muut ovat kokeneet tän iän ja millaiset asiat pyörineet mielessä ? Itsellä mielessä yllättävän usein se, että lopulta ja suht nopeastikin tämä elämä on lopussa ja millä asioilla oikeastaan on merkitystä? Ja pitäisikö opiskella uutta tai minkä suunnan elämälle ottaa? Varmaan tyypillistä tässä nelikymppinen miettiä näitä asioita.
Kertokaa omia kokemuksia!
Kommentit (7)
Ajatus nyt tai ei koskaan (pian on myöhäistä) nousee esiin... liittyen töihin, kouluttautumiseen, ehkä ihmissuhteisiinkin. Ulkonäöllisesti pukkaa kriisiä, en halua muuttua vanhannnäköiseksi, en tod ole sinut sen asian kanssa. Kolmanneksi, tunnen entistä enemmän ärtymystä jos olen jossain asiassa "kynnysmattona", esim. teen kotona tai töissä toisten hommia.
Minusta ikäkriisi ei koskaan liity ikään vaan toteutumattomiin unelmiin ikään katsomatta. Riippuu sitten ihmisestä, millaiseksi nuorena kuvitteli elämänsä nelikymppisenä ja miten suuri kuilu siitä on todellisuuteen.
Periaatteessa joo, mutta koska eri iässä eri asiat ovat pinnalla, sitä voidaan sanoa tietyn iän ikäkriisiksi? Jossain kohtaa toteuttamattomills unelmilla ei ole enää niin paljon aikaa toteutua.
Minulla on tullut ulkonäkökriisi nelikymppisenä. Olen tajunnut, että on viime hetket alkaa laihduttamaan ja liikkumaan. Olen miettinyt hampaiden kruunuttamista ja mielessä välähtää ajatuksia kauneuskirurgiasta. Luomenkohotus, ja botox. Nämä toimenpiteet olisivat taistelua ajan merkkejä vastaan, en toivo isompia rintoja jne.
Kun lapsetkin on tehty, voisin huoletta laittaa kehooni täyteaineita. Olen hiukan skeptinen noiden terveellisyydestä ihon alla.
Vierailija kirjoitti:
Kuolemanpelkoni alkoivat tuolloin.
Minusta taas tuntuu, että vielä on paljon tehtävää ja koettavaa. Olen puolessavälissä elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolemanpelkoni alkoivat tuolloin.
Minusta taas tuntuu, että vielä on paljon tehtävää ja koettavaa. Olen puolessavälissä elämääni.
Sehän siinä juuri on, et voi tietää oletko vasta puolivälissä vaiko jo loppusuoralla. Loppu mennään tuurilla.
Kuolemanpelkoni alkoivat tuolloin.