Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En pääse exästä "eroon"
11.09.2019 |
Kaikki vinkit ja haukut otetaan vastaan koska itse olen selkärangaton surkimus ilman oman arvon tuntoa.
Erottiin exän kanssa jo yli puoli vuotta sitten, hän jätti. Suhde oli lyhyehkö ja tunne-elämältään melko epävakaa, rakkautta luulin riittävän mutta toisin kävi, miehellä taustalla vakavaa masennusta joka toi paljon ongelmia arkeeen. En koskaan ole saanut "kunnon" syytä eroon, mies ei vaan kuulemma enää nähnyt meitä yhdessä. Silti nykyhetkeen asti ollaan nähty lähes viikottain! Vietetään aikaa yhdessä, ollaan nämä päivät kuin ennenkin. Monta kertaa ollaan päätetty ettei olla enää missään tekemisissä, estetty toisemme kaikkialla mutta aina toinen sortuu jossain vaiheessa ja sen mukana toinenkin.
Mulla on ikävä häntä edelleen, välissä on ollut jos jonkinlaisia viritelmiä mutta mielessä on kuitenkin aina taustalla tämä exä. Hänkään ei kuulemma ole päässyt yhtään yli, ikävöi jos ei nähdä ja tiedän, ettei hänellä ole ollut eron jälkeen ketään. Välillä taas tuntuu että oikein keksimällä keksitään riitoja vuorotellen, ettei tarvitsisi olla missään väleissä mutta heti vihan väistyessä hakeudutaan toistemme luo. Eihän tässä ole mitään järkeä, ihan sairasta touhua! Molemmat kärsii vaan ja tuntuu, ettei päästä koskaan eteenpäin.
Miten tästä tilanteesta oikeen pääsee? Miten pysyä kovana ja takoa tyhmään päähän, että tästä ei ole kuin haittaa?
Kommentit (18)
Jos molemmilla on tunteita ja molemmat ovat vapaita, niin missä tässä on ongelma? Kokeilette seurustelua ja kyllä sitä sitten huomaa mikä on jutun juju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä tollasta pelkeilyä. Jono ollaan yhdessä tai ei.
Jatkakaa elämää.
Blokkaat somesta, laitat numeron mustalle listalle, et pidä yhteyttä. Et rakasta miestä, olet koukussa välittäjäaineryöppyihin.
Sinun pitää vaan kestää se erotuska. Ei se ole kivaa, että sattuu, mutta jos haluat päästä yli, ne tunteet on läpikäytävä. Exälle ei tarvitse mitään selitellä, et vaan vastaile enää viesteihin. Et sovi tapaamisia, et mene "viattomasti kahville", et mihinkään. Jos "sattumalta törmäätte" (oma exäni otti tavaksi kurvata autolla työpaikkani ohi aina kun tiesi minun työvuoroni loppuvan), kerrot että sinulla on menoa, et ehdi juttelemaan, kiitos hei.
Jos se suhde ei toimi, tai teidän tapauksessa ei tainnut edes koskaan oikein olla parisuhdetta, niin ei siitä nyt yhtäkkiä tule mitään suhdetta, ei vaikka kuinka yrittäisi väkisin rakentaa.
Eroaminen on paskaa, mutta käy se kärsimys läpi, koska muuten se kummittelee mielessäsi lopun elämää, etkä saa koskaan oikeata parisuhdetta.
Mies on niin masentunut, että ei siinä kunnossa olevan ihmisen kanssa voi elää tasapainoisessa parisuhteessa. Minä olen hänelle lähinnä taakka, vaikka kuinka koittaisin auttaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämällä sitä omaa elämää. Ei tuollaisia syitä, jne kannatta miettiä vaan keskittyä elämään sitä perusarkea töineen, harrastuksineen, ystävineen, jne. Tuo kaikki menee siellä taustalla omalla painollaan, kun vaan laitat ensin miehelle viestiä ensin, että haluat välimatkaa asiaan, etkä halua enää olla yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää vaan kestää se erotuska. Ei se ole kivaa, että sattuu, mutta jos haluat päästä yli, ne tunteet on läpikäytävä. Exälle ei tarvitse mitään selitellä, et vaan vastaile enää viesteihin. Et sovi tapaamisia, et mene "viattomasti kahville", et mihinkään. Jos "sattumalta törmäätte" (oma exäni otti tavaksi kurvata autolla työpaikkani ohi aina kun tiesi minun työvuoroni loppuvan), kerrot että sinulla on menoa, et ehdi juttelemaan, kiitos hei.
Jos se suhde ei toimi, tai teidän tapauksessa ei tainnut edes koskaan oikein olla parisuhdetta, niin ei siitä nyt yhtäkkiä tule mitään suhdetta, ei vaikka kuinka yrittäisi väkisin rakentaa.
Eroaminen on paskaa, mutta käy se kärsimys läpi, koska muuten se kummittelee mielessäsi lopun elämää, etkä saa koskaan oikeata parisuhdetta.
Hemmetti, kun tiedostaa asiat ja miten pitäisi toimia, mutta on niin typerä ettei sitten osaa toimia niin. Oltiin kyllä yhdessä vajaat pari vuotta muttei meillä koskaan mikään ihannesuhde ollut, aikamoista vuoristorataa koko matka. Eron jälkeen katkaistiin kyllä välit, vaihdoin numeron, poistin someyhteydet mieheen ym. Sattumalta nähtiin illanvietossa ja siinä vaiheessa selkäranka katkesi, alettiin taas "kaverina" satunnaisesti tapaamaan. Sen jälkeen välit menneet syystä jos toisesta useasti poikki, jossain vaiheessa vaan kun on sen erotuskan kokenut ja luulee päässeensä jo yli, niin se exältä tuleva ikävöintiviesti vaan porautuu jonnekin syvälle ja pönkittää jätetyn itsetuntoa, kun tietää ettei toinenkaan ole päässyt yli. Ja taas mennään. Ihan älytöntä meininkiä! Järjettömintä on se, että vaikka mies nyt haluaisikin palata takaisin yhteen, en siihen itse pystyisi kaiken jälkeen. Mielessäni on jotenkin kaunis juuttunut ajatus siitä, että ex olisi mieleltään terve ja meillä on kaunis yhteinen elämä.
Aikaisemmin parisuhteiden lopun käsittely on tapahtunut ihan "normaalin" käytännön mukaisesti: kun se loppuu, niin se loppuu, surraan aikansa ja elämä jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli mikä teillä muuttui kun"erositte"?
Vierailija kirjoitti:
Eli mikä teillä muuttui kun"erositte"?
Muutin omaan asuntoon, olen tapaillut muita miehiä, ei nähdä tai pidetä yhteyttä päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso netistä self helpiä läheisriippuvuuteen.
En ymmärrä miksette ole yhdessä jos molemmat välittää toisesta. Kyllä ne ongelmat selkeää jos on vain rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet miehelle selväksi, että joko olette yhdessä tai sitten ette ole missään yhteyksissä. Tuollainen ripustautuminen on läheisriippuvuutta eikä auta yhtään eron käsittelyssä. Todennäköisesti ex unohtaa sinut samantien jos/kun löytää toisen.
Mene vaikka vähäksi aikaa toiselle paikkakunnalle että saat etäisyyttä ja sitten kun palaat niin vastustat kiusausta. Sellaiseen tuttuun mukavaan yhdessäoloon voi jäädä koukkuun. Siitä voi ikävä kyllä seurata pahimmillaan se että jotenkin puolittaisella kiinnostuksella perustette perheen ja yhtäkkiä löydät itsesi ihmettelemästä että miksi olet viettänyt koko elämäsi ihmisen kanssa jota et rakasta ja joka ei rakasta sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vinkeistä!
Valitettavasti ei ole mitään mahdollisuutta lähteä toiselle paikkakunnalle: työt, opiskelupaikka, asunto ja läheiset täällä. Harmillisesti myös liikutaan sen verran samoissa ympyröissä, että tulee väkisinkin törmättyä jatkuvasti ja se ei todellakaan helpota tilannetta.
Ap
Mieti mistä jäät paitsi sillä, että annat itsesi jäädä häneen kiinni? En siis syyllistä, mutta esim. haluaisitko parisuhteen, jossa hankkia lapsia ja/tai tehdä muita asioita, joita et ehkä hänen kanssaan pysty tekemään? Oletko valmis luopumaan mahdollisuudesta näihin muihiin asioihin sen takia, että "hukkaat" aikaa hänen kanssaan? Löytyisikö tuolta motiivia oikeasti irrottautua, vaikka näennäisesti ei aktiivisia (ts. kun olette molemmat vapaita, vetovoimaa löytyy jne) syitä olekaan olla olematta täysin pois toistenne elämästä.
miksi edes kaipaat masentunutta miestä ja jos teillä oli niin vaikeaa ??
Nollakontakti.
Eli kaikki "linjat" kiinni/poikki. Ei mitään yhteydenottoja tai reagointia mihinkään. Aika auttaa.
Tai sitten päätätte että haluatte vielä yrittää ja yritätte täysillä.
Alue: Aihe vapaa
Vaihda numeroa ja jatkat omaa elämää.