Kuka muu ei vie mielellään lasta hoitoon, edes mummolaan?

tyttö 2,5v ja ollut kerran yöhoidossa, joskus päivisin muutama tunti. En koe sitä tärkeänä päästä ilman tyttöä mihinkään.

mutta pitemmän päälle saatatte tehdä hallaa tytölle. Tarkoitan, että hänestä tulee teitä kohtaan ihan hirveän riippuvainen, ja kohta häntä ei saa enää kukaan muu hoitaa.



Mitä sitten, kun tulee aika lähteä päivähoitoon? Tytölle tulee varmaan aika kovia sopeutumisvaikeuksia.



Kannattaa alkaa viedä lasta hoitoon silloin tällöin muutamaksi tunniksi tai vaikka peräti yökyläänkin, kun teillä on kerran luotettava hoitaja tarvittaessa. Huomaatte sitten, kuinka hyvää se tekee parisuhteellekin, kun saatte olla kahdestaan, vaikka lapsenne olisikin ihana ja helppo kullannuppu:)

Monesti jää äideiltä huomaamatta, että sillä omalla / miehen äidillä saattaa olla itse asiassa enemmän kokemusta lastenhoidosta...

eikä sitä pysty mitkään mummot arvaamaan kun kerran äidilläkin on vaikeuksia.... Tyytyväisenä on kyllä käynyt muutamia kertoja leikkimässä mummolassa n. 1,5h pätkiä, mutta ei mitään nukkumisia tms.

tehdään korvaamattom

Lapsi on 3 vuotta ja pääsee päiväkotiin ja on aivan innoissaan oman ikäisestäään seurasta. Se on niin lyhyt aika kun saa pitää lapset " itsellään" , pian ne kulkevat jo omia menojaan. Alle 3 vuotiaat pidän mielellään etupäässä omissa hoivissani.

Ja meillä siis mummu niin läheinen, että häntä tavataan muutenkin lähes päivittäin ja poika 2vee suurin piirtein työntää äidin ja isin ovesta ulos kun mummu tulee häntä kotiin hoitamaan. Jotenkin ikävä on aina kova ja poikaa hoitaakin joku muu vain viitisen kertaa vuodessa. Yleensä niin, että tuolloin mummu tulee meille yöksi ja me vanhemmat tapaamme ystäviämme tai vietämme iltaa kahdestaan. Yöllä tulemme kotiin ja aamulla kukon laulun aikaan olen jo pojan kanssa touhuamassa, vaikka kerrankin saisi nukkua;)



Mieheni on rajoittanut takertuvuuttani(joka varmaankin johtuu osittain siitä, että minut " pakotettiin" yhdeksi yöksi eroon koliikkivauvastani, jotta saisin nukuttua. Uni teki terää, mutta syyllisyys oli hirveä, eikö olekin hullua?) ja painostanut minua lempeästi viettämään joskus aikaa myös hänen ja ystäviemme kanssa ilman lasta. Ja hauskaa on aina ollut ja tehnyt terää tuulettua. Nyt kun poika jo isompi niin ei ole enää ihan niin vaikeata nuo illnvietot tmv. kun lapsi kuitenkin nukkuu lähes koko poissaoloaikani:)



Kyllä se tästä. Itse ymmärrän kasvatustiteiden maisterina että lapsi on hyvä totuttaa myös muiden läheisten aikuisten hoivaan. Ikinä kun ei tiedä jos vaikka vanhemmille sattuisi jotain. Hoidonkin aloittamisen kannalta muutos ei ole niin valtava jos joskus joku muukin vanhempien ohella hoitanut.

En vain käsitä miten ystäväni vaan rullaavat vauvansa toisilleen hoitoon ilman sen kummempia mietteitä.

Itselläni koko ajan pyörisi päässä, että mitäs jos vauva satuttaa itsensä ja alkaa itkeä, lohduttaako joku häntä, vai antaako vain itkeä " koska pitäähän vauvan tottua vähän kolhuihin" tms.



Itse siis en ole aina pienestä juoksemassa vauvan perässä kotona, mutta jotenkin se että joku muu päättäisi, että antaa vauvan nyt itkeä yksin tuntuisi pahalta.



Vain isovanhemmillaan on ollut muutamia tunteja hoidossa.

Yöksi voisin jättää vain siten, että joku tulisi meille, eikä vauvan tarvitsisi olla vieraassa paikassa.



Itse olin hyvin riippuvainen äidistäni hyvin pitkään, enkä aio päästää meillä tilannetta samanlaiseksi, mutta mielestäni ei vauvaa vielä tarvitse " totuttaa olemaan ilman vanhempiaan" , kuten joku minulle on sanonut.

Ei hyvä lapselle

Mä en kykenisi elämään noin. Musta on ihanaa jättää lapsi välillä hoitoon. On ollut yötäkin hoidossa useamman kerran (ehkä noin 5 kertaa) ja täyttää kohta vuoden. Juhliin on kivmepi mennä niin, ettei tarvitse ajatella lapsenhoitamista ja muutenkin välillä on kivaa, mennä vaikka vain kaupoille ihna yksinään. Musta on myös hyvä, että lapsella on useampi läheinen ihminen, jotka hän tuntee hyvin ja joihin näkyy luottavan. Ohjeistan myös aina aika tarkasti, jotta menee samalla lailla kuin itse tekisin ja mitään suurempia ongelmia ei ole ollut.

miten teidän parisuhteet voi?

Sinä, joka et koskaan vie lasta hoitoon paria tuntia pidemmäksi aikaa. Mitä jos sinä sairastuisit tai jopa kuolisit? Olisi tosi kamala paikka lapselle kun ei olisi vankkoja kiintymyssuhteita muihin kun sinuun. Tiedän tapauksen jossa pienen lapsen molemmat vanhemmat kuolivat . Onneksi lapsella oli turvalliset suhteet lähisukulaisiin. Ja vankka kiintymyssuhde ei muuten synny parin tunnin tutusteluissa. Eli lapsen etu on että hänellä myös muita tärkeitä aikuisia kuin sinä ja miehesi.

mutta vien silti, koska minusta on lapselle mieletön rikkaus, että hän oppii tajuamaan, että hänellä on elämässään paljon rakastavia, luotettavia aikuisia. Meillä on sikäli hyvä tilanne, että on kolme lasten kanssa taitavaa, erittäin luotettavaa isovanhempaa sekä kolme loistavaa kummia, jotka myös sukulaisia. Tämän lisäksi meillä on myös muutamia ystäväperheitä, johon voimme myös huoletta jättää pojan. Hoitopaikkoja siis riittää Yökylään en ole vielä päästänyt, mutta pisimmillään on ollut hoidossa n. 7 h ja joka kerta on kaikki mennyt hienosti. Vaikka joka kerta huolehdin, miten kaikki sujuu, samalla on tosi kiva hoitajalta jälkeenpäin kuulla, miten reipas poika on ollut sekä ennen kaikkea huomata, miten lapsi on vähitellen kiintynyt näihin hoitajiinsa. Lapseni edun nimissä pyrin siis rajoittamaan omaa omistushaluani. =)

Meillä käy kummatkin isovanhemmat lähes joka viikko kylässä ja lapset tuntevat mummot kuin omat taskunsa. Mielestäni tämä hoitoon vieminen on vaan joku nykyajan trendi, vaikka tosiasiassahan lapset kuuluu kotiin ja jos vanhemmat haluaa johonkin mennä illaksi, voi ne isovanhemmat pyytää kotiin hoitamaan lasta. Näin lapsi saa edes nukkua tutussa turvallisessa paikassa. Minä, aikuinen ihminen ja huono nukkuja, en itsekään saa unta vieraassa paikassa, miksi lapselta pitäisi sitä odottaa? Tuntuu että kovin monet ovat ylpeitä jos meidän Ville osaa nukkua hyvin mummolassa. Miksi pitäisi osata? En usko, että lapsesta tulee riippuvainen äidistä jos ei pääse muualle hoitoon. Perusturvallisuus luodaan kotona ja kun se on kunnossa, osaa lapsi olla myöhemmin myös muiden ihmisten kanssa.

Meillä poika hoidossa ehkä kerran joka toinen kuukausi ja toistaiseksi ei koskaan siksi, että olisimme isänsä kanssa " päässeet vapaalle" vaan pakollisten työ- tms. menojemme vuoksi. Ja yleensä hoitajat tulevat tietenkin meille kotiin. Ymmärrän näkökantasi, noin minäkin joskus ajattelin, mutta onhan se ihan eri asia läheisen suhteen kehittymisen kannalta, että lapsi on joskus " vieraiden" seurassa myös ilman vanhempia.



16

meillä ainakin mummo hyysää ja antaa herkkuja, ja yleensäkin tekee kaiken toisin kuin me, kaikissa perushoitotilanteissa! Vaikka siis olisimme ohjeet lapulle kirjoittaneet. Silloin tällöin tuskin on lapselle vaaraksi, mutta jos on jatkuvassa hoidossa tällaisessa paikassa missä kaikki tehdään toisin kuin kotona, en usko että se on lapselle hyväksi. Pieni lapsi tarvitsee tutut rutiinit ja rytmit ja niitä on myös hoidossa noudatettava. Kasvatustapoja on monenlaisia eikä kaikki sovi kaikille, vaikka minut olisi hyvin kasvatettu, sama metodi ei välttämättä tänä päivänä sovi minun lapselleni.

(+ mies mukaan lukien), mutta tuntuisi ihan absurdilta käyttämättä toisinaan lapsenhoitoapua vastaan.



Mulla vain ei kerta kaikkiaan tunnu yhtään missään, että lapsi tottuu muihinkin ihmisiin ja tapoihin.

Onkohan osoitus itse asiassa huonosta itsetunnosta jos ei voi luottaa kehenkään?



Lapselle on hyväksi oppia että asioita voidaan tehdä eri järjestyksessä ja eri lailla, mutta silti tarpeisiin vastataan ja on turvallinen olo.



Áhdistaako teitä hoitoakammoavia äitejä ajatus esikoulusta ja koulustakin, jonain päivänä pieni lapsenne viettää siellä suurimman osan aikaansa?

Koska mun mielestä lapset ovat aika fiksuja ja on vain myönteistä, että he osaavat jonkun verran joustaa. Ettei mene sellaiseen, että lapset on sellaisia metsäläisiä nurkkapatriootteja, jotka on niin tapauskollisia ettei mistään voi poiketa milliäkään ilman, että tulee järisyttäviä traumoja!



Tietysti pidän huolen siitä, että lastani hoitaa vain järkevä ihminen, mutta en katso olevani mikään " maapallon paras kasvattaja" ja ainoa oikeassa oleva ihminen!



Tehdäänhän päiväkodissakin monet asiat eri tavalla kuin kotona. Mites siinä sitten suu pannaan?