Lue keskustelun säännöt.
Miehen mt-ongelmat. Kuulostaako vakavalta?
10.09.2019 |
Tavattiin netissä ja vihdoin tavattiin. Mies on älykäs ja mukava, mutta on sairastanut nuoruudesta lähtien ahdistushäiriötä ja masennusta. Nyt hän on 40 v. Mies kertoi ettei pysty lähtemään kotoaan kovin kauas, eikä pysty matkustamaan julkisilla koska ei voi päättää matkan kulkua itse. Hän kulkeekin aina omalla autolla. Käytännössä hän on lähiseutunsa vanki, eikä ole siis koskaan matkustanut. Hänen lääkearsenaalinsa oli valtava noinkin nuoreksi mieheksi. Ylipainoa on kertynyt huomattavasti ja hän joutuu käyttämään öisin hengitysmaskia. Mies sanoo että on käynyt koko ikänsä terapiassa ja uskoo parantuvansa vielä. Itse rupesin kuitenkin miettimään että voiko tästä tulla mitään, että onko mies sittenkin liian sairas? Töissä hän pystyy käymään ja hoitaa asiansa moitteettomasti. Huumori on meillä hyvin samanlaista.
Kommentit (9)
Niin vaikea sanoa, mitä itse kukin suhteessa painottaa, mutta vähän samantapaisessa tilanteessa olevan miehen kanssa pitkään naimisissa olleena sanoisin, että voi tulla raskas reissu. Kyllä se meillä on vaikuttanut ihan kaikkeen. Eri tietenkin on, jos itse et kaipaa seuraa minnekään kodin ulkopuolelle tai et esim. harkitse lapsia. Jos itse tietäisin, kuinka vaikeaa elämämme on, en olisi tähän suhteeseen lähtenyt, vaikka sinänsä meidän keskinäinen suhde on aina ollut hyvä, eikä riitojakaan ole juuri ollut. On vain niin haasteellista, vaikka mieheni mitä mainioin tyyppi onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä merkki on se, että hän on kuitenkin toiveikas tulevaisuutensa suhteen. Kuinka paljon sinulle merkitsee matkustelu? Voisitko tehdä sitä yksin? En nyt heittäisi kirvestä kaivoon heti, mutta jatkaisin tapailua ja vasta sitten tekisin päätöksiä.
Jos hyväksyt sen, että miehestä et saa seuraa maailmanympärysmatkalle, suhteella on mahdollisuuksia. Miehen elämänpiiri tulee todennäköisesti aina olemaan pieni ja elämä kotipainotteista. Se ei välttämättä ole huono asia, jos itsekin olet kotihiiri. Tärkeää olisi myös kyetä hyväksymään se, että toinen ei ilkeyttään ole tekemättä joitain asioita. Ei siis kannata suuttua sairaalle sairauden oireista.
Niin, riippuu tietenkin siitäkin, mitä tulevaisuudelta odotat. Jos on toiveissa lapsi, niin en suosittele masentuneen kanssa tekemään, ihan oman jaksamisesi kannalta.
Olen mielenterveysongelmainen nainen ja kehotan miettimään tarkasti. Mene yhteen vain jos suhteenne on suurta rakkautta. Elämä on yllättävän lyhyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuntoutuja on vähän hassu sana, koska monet on kiintyneet juuri siihen turvalliseen ympäristöön, rutiineihin, ulkoaohjautuvuuteen. Eikä edes aio "kuntoutua" normaaliksi. Ei vaikka saisi vetoapua.
Aloin seurustelun mt-miehen kanssa, kun olin kriisissä ja niihin piireihin päädyin. Nyt kuitenkin haluaisin mennä eteenpäin, mutta tuo heppu on herkin ja kiltein mitä tiedän, ei sellaista löytyisi jos pitäisi etsiä. Lihaksikas ja turmeltumaton. Ja sairas.
Sydäntä vääntää, mitä nyt.
Vierailija kirjoitti:
Olen mielenterveysongelmainen nainen ja kehotan miettimään tarkasti. Mene yhteen vain jos suhteenne on suurta rakkautta. Elämä on yllättävän lyhyt.
Pohdin samaa. Minä myös sinä mt-ongelmaisena osapuolena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kysymys. Kannattaa ehkä tavata miestä vielä muutaman kerran, ennen kuin päätät. Sitten jos ei sen kummemmin ole alkanut synkkaamaan, sanot vain teidän olevan niin erilaisia ja haluavan eri asioita, ettei suhde toimisi. Miehen ongelmat eivät ole niin vakavia kuin esim. psykoottinen oireilu, mutta jos sinulla ei herää tunteita miestä kohtaan, kannattaako aloittaa suhdetta? Hän voi löytää ihan hyvin jonkun sellaisen naisen, jolla on vastaavia ongelmia itsellään ja jolle miehen ongelmien ei siten pitäisi olla este suhteelle.
Voi tulla olettaen, että sinussakin on puutteita. Keskittykää hyvään toisistanne, äläkää ripustautuko, hyvä tulee. Eikä tutustuminen/tapailu/seurustelu vielä niin iso sitoumus ole, etteikö voisi vielä muuttaa suunnitelmia jos alkaa tuntua pahalta. Huumori merkkaa jo paljon.