Lue keskustelun säännöt.
Ihmisiä ei vaan oikeasti kiinnosta miten muilla menee. Ei kukaan ole kiinnostunut yksinäisistä ihmisistä
10.09.2019 |
Mä olen yh-äiti ja välillä aika kovilla.
On oikeasti aika raakaa, miten perheelliset ihmiset, joilla on yhteisö ja puoliso tukena, eivät ymmärrä ollenkaan, miten rankkaa tämä elämä voi välillä olla. Ei tämä ole tosiaankaan ollut oma valinta. Lisäksi on tosi surullista lukea jatkuvasti kaikkialta, että yh-äidit sitä ja tätä ja yh-äitien ympärillä tuntuu olevan joku saastaisuuden leima - yh-äidit on esimerkiksi pariutumismarkkinoilla pohjasakkaa.
Toivottavasti te perheelliset joskus ymmärtäisitte, miten helppoa teidän elämä oikeasti loppujen lopuksi on. Toki perheellisilläkin on omat ongelmat, mutta kuitenkin: teillä on aina se puoliso tukena.
Kommentit (16)
Kuinka monen yksinäisen asioista ap on kiinnostunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen yksinäisen asioista ap on kiinnostunut?
Mä näkisin asian niin, että ne ihmiset, joilla menee hyvin, pitävät heikosita huolta eikä ne ihmiset, jotka ovat itsekin avun tarpeessa.
Minkä ihmeen takia juuri ykisnäisen yh-äidin pitäisi olla se auttaja? Suomessa on niin paljon yltäkylläisyyttä ja itsekkyyttä...
Vierailija kirjoitti:
Olithan sinäkin jossakin vaiheessa kai perheellinen?
Ero voi tulla perheellisellekin.
Etsi mukavia harrastuksia.
Kuten tiedät, perhe-elämä on kuluttavaa, ei sitä kovin usein jaksa tuttaviakaan tavata.
Niin voi tullakin. Ja silloin myös ne ihmiset tarvtisevat apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen yksinäisen asioista ap on kiinnostunut?
Mä näkisin asian niin, että ne ihmiset, joilla menee hyvin, pitävät heikosita huolta eikä ne ihmiset, jotka ovat itsekin avun tarpeessa.
Minkä ihmeen takia juuri ykisnäisen yh-äidin pitäisi olla se auttaja? Suomessa on niin paljon yltäkylläisyyttä ja itsekkyyttä...
Päätit siis keksiä tekosyitä sille, ettet tee kuten saarnaat. Huutista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen yksinäisen asioista ap on kiinnostunut?
Mä näkisin asian niin, että ne ihmiset, joilla menee hyvin, pitävät heikosita huolta eikä ne ihmiset, jotka ovat itsekin avun tarpeessa.
Minkä ihmeen takia juuri ykisnäisen yh-äidin pitäisi olla se auttaja? Suomessa on niin paljon yltäkylläisyyttä ja itsekkyyttä...
Päätit siis keksiä tekosyitä sille, ettet tee kuten saarnaat. Huutista!
Juuri tästä minä puhun. Tällaisia viisastelevia kyllä riittää, jotka aina tietää miten kuuluisi toimia ja tehdä. Mitään sympatiaa on turha odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luuletko, että täällä kovin monella on helppoa? Kaikki täällä enemmän tai vähemmän sätkivät jaksamisensa kanssa. Typerää kilpailla että kenellä menee huonoiten.
Varmasti sinulla on paljon rankempaa kuin monella muulla, mutta siinä ei valitus ja haukkuminen auta. Eikä roikkuminen sellaisissa ihmisissä joilta ei apua syystä tai toisesta tule. Hakeudu asioihin, jotka vievät sinua eteenpäin. Hanki vertaistukea, juttele netissä ja perusta yhteisö jossa yksinhuoltajat auttavat toisiaan. Lapset onneksi kasvavat ja jossain vaiheessa olet vapaa.
Käsittämätöntä kuvitella, että jos muut eivät ole samassa tilanteessa kuin sinä (yh-äiti), heillä olisi aina automaattisesti helpompaa ja enemmän aikaa ja resursseja auttaa muita? Missä se sun yhteisö nyt on, joka oli sulla kun olit ydinperheellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaista apua/seuraa toivoisit? Missä päin Suomea asut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen yksinäisen asioista ap on kiinnostunut?
Mä näkisin asian niin, että ne ihmiset, joilla menee hyvin, pitävät heikosita huolta eikä ne ihmiset, jotka ovat itsekin avun tarpeessa.
Minkä ihmeen takia juuri ykisnäisen yh-äidin pitäisi olla se auttaja? Suomessa on niin paljon yltäkylläisyyttä ja itsekkyyttä...
Kuvitteletko, että sellainen, jolla on hyvät tukiverkostot, olisi vain saamapuolella? Ei se niin mene. Tukiverkostot kyllä katoavat varsin vikkelään, jos et ole itse valmis olemaan tukena muille tukiverkostossasi oleville. Ssikoni on välillä hoitanut mun lapsiani, mutta vastavuoroisesti minä olen hoitanut hänen lapsiaan. Sama ystävieni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen myös yh, mutta tosin omasta valinnastani, kun ikää alkoi olla 40 ja piti tehdä päätös että vieläkö odottelen unelmien prinssiä (ja jään todennäköisesti lapsettomaksi) vai hankinko lapsen yksin.
En koe elämääni ollenkaan rankaksi. En, vaikkei minulla ole mitään tukiverkkoja, koska asun 250 km päässä esim. vanhemmistani ja suvustani. Enkä varsinkaan kapaa sitä että jotain kiinnostaisi miten mulla menee. Käytännön apua voisin jossain tilanteissa kaivata, lähinnä siis jos sairastuisin vakavammin tms, mutta en mitään kuuntelijaa tai yleisesti kiinnostunutta ihmistä.
Ja vielä vähemmän tunnistan mitään "saastaisuuden leimaa". Pariutua en halua, joten pariutumismarkkinat ei sinänsä ole minulle kiinnostava asia. Mutta esim. töissä it-alan työpaikalla sitä on lähinnä jotkut ihailleet että uskalsin tehdä sellaisen ratkaisun että hankkia lapsen nelikymppisenä yksin.
Sama pätee esim työttömiin, syrjäytyneisiin, sairaisiin jne (olen kaikkia edellä mainittuja joten tiedän) : ne keillä menee hyvin, halveksii ja ilkkuu niille keillä menee huonommin. Ei riitä, että ihmisellä on rahaa, ystäviä, perhettä sukulaisia, lapsia, kavereita, omaisuutta; ei voi nauttia elämästä ellei pääse vielä ilkkumaan huonompiosaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kaikilla perheellisillä ole tukiverkkoa eikä mitään yhteisöä. Olemme miehen kanssa molemmat aika huonoista perheistä/suvuista ja kummankaan vanhemmat eivät viitsi olla elämässämme mukana mitenkään muuten kuin murhetta tuomassa haukkumis/uhkailupuheluineen. Ispvanhempia eivät halua olla ollenkaan, suoraan sanoivat että ei kiinnosta hoitaa teidän kakaroita. Rahaa ovat vailla ja juopohtavia elämäntyyliltään. Stressiä ja ahdistusta tiedossa vain sieltä.
Mitään tukiverkkoa ei ole, suku on ilkeää ja kylmää, työn takia muutettu jonkun kerran eikä ole mitään naapuriverkostoa. Lastenhotoapua ei saada mistään ja kertaakaan ei olla 12 vuoteen pltu kahdenkeskisesti missään yön yli.
Ymmärrän täysin sen että yh:lla on vielä raskaampa kuin mulla. Mutta ei se perhe ole mikään kultainen onnela jossa laaja suku auttaa ja tukee ja välittää. Meidän laaja suku lähinnä puu-kot-taa selkään jos pystyy ja mistään välittämisestä ei ole tietoakaan.
Tsemppiä ap, koita verkostoitua toisten yhäreiden kanssa, usein apua saa parhaiten siltä jolla sama tilanne.
Vai että pohjasakkaa pariutumismarkkinoilla? Naisella ei voi yksinkertaisesti olla sellaisia ominaisuuksia, jotka jättäisivät hänet yksin pariutumismarkkinoilla. Olet silti monin verroin halutumpi kuin suurin osa sinkkumiehistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutustu toisiin yksinhuoltajiin. Missä lastesi isä on? Missä ystäväsi ja kaverisi? Minäkin olen yh, mutta en yksinäinen enkä koe yksinhuoltajuutta mitenkään rankkana. Oikeastaan jopa pidän siitä, että saan päättää kaikesta itse.
Vierailija kirjoitti:
Vai että pohjasakkaa pariutumismarkkinoilla? Naisella ei voi yksinkertaisesti olla sellaisia ominaisuuksia, jotka jättäisivät hänet yksin pariutumismarkkinoilla. Olet silti monin verroin halutumpi kuin suurin osa sinkkumiehistä.
Tämä, oikeasti suurinta pohjasakkaa on ne tavalliset sinkkumiehet. Ei kukaan edes osaa ajatella, että hekin mahdollisesti haluaisivat perustaa perheen ja parisuhteen jossakin vaiheessa. Ap:n tilanne voi näyttää pahalta, jos vertaa omaa tilannetta niihin nuorempiin lapsettomiin sinkkunaisiin. Mutta tämä vain osoittaa, kuinka etuoikeutetussa asemassa naiset ovat pariutumismarkkinoilla, ja he huomaavat sen vasta kun se on ( osaksi) menetetty.
Olithan sinäkin jossakin vaiheessa kai perheellinen?
Ero voi tulla perheellisellekin.
Etsi mukavia harrastuksia.
Kuten tiedät, perhe-elämä on kuluttavaa, ei sitä kovin usein jaksa tuttaviakaan tavata.