Lue keskustelun säännöt.
Mitä apua teininne on saanut mt-ongelmiin? Vertaistukea?
10.09.2019 |
14v. kärsinyt jo pidempään ahdistuksesta, masennuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Apua ei saa tai se on tosi vähissä. Nuorisopsykiatrian klinikalle nyt aikoja 2vk välein mutta teini ei saa niistä mitään irti, ei edes mene ilman minua. Kokeiltiin eri masennuslääkkeitä, sivuvaikutukset olivat niin rajut ettei pysty niitä käyttämään. Propralia sai, mutta ei hyötyä.
Alle 16v. terapia pitäisi hankkia kaupungin ostopalveluna, taitaa olla liian kallista kun lääkäri ei suostu. 16v alkaen Kela sitten tulee, siinä vaiheessa on jo 9lk ohi...
Nyt ei ole moneen viikkoon pystynyt menemään kouluun. Välillä käy, tehtävät tekee, kokeet myös, läpäisee ja saa hyviä numeroita. Ei pysty käymään syömässä ruokalassa, uni on huonoa jos tietää että on pakko mennä kouluun, blaah... Jotenkin niin loppu siihen, että mitään ei tehdä. Osastolle ei halua enkä näe siitäkään hyötyä, kun kotona voi kuitenkin taas hyvin. Täällä osastolla ollaan muutenkin vain päivisin.
Mitä ihmettä pitäisi tehdä?
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkään noita masennuslääkkeitä kokeiltiin? Millaisia oireita? Tuo Propral on tosiaan tässä tapauksessa aika turha, paitsi jos jännitykseen liittyy voimakkaita fyysisiä oireita.
Kuukausi ensin fluoksetiinia, heti ekasta tabletista alkoivat valtavat päänsäryt, sähköiskut päässä, nivel-ja lihaskivut, uniongelmat, sekavuus ajattelussa, pahoinvointi ym. Samaa kesti melkein kk vielä lopetuksen jälkeen. Ei pystynyt tuona aikana juuri ollenkaan nukkumaan.
Sitten 1kk essitalopram 5mg (!) annoksella ja aivan samat oireet. Oli pakko lopettaa, kun ei pystynyt tosiaan nukkumaan tai olemaan koulussa ollenkaan. Mitään hyötyjä ei ehtinyt kummastakaan tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hurjat sivuvaikutukset, ei ihme, ettei tee mieli käyttää. Itsellä essitalopraami 10 mg aiheutti vain parin päivän pahoinvoinnin.
Täällä tytöllä sama juttu, ahdistanut jo pitkään kouluun meno ja paljon poissaoloa sen takia. Aloitettiin juuri tuo essitalopram. Ootteko olleet perheneuvolaan yhteydessä jos siellä voisi käydä?
Itse aloitin Essitalopraamin teini-iässä ja toivon etten olis aloittanut. Sitä oli tosi vaikea purkaa, tunsin etten koskaan tuu pärjään ilman sitä (joku henkisen tason riippuvuus mut myös fyysinen koska viekkarit iski jos yritti lopettaa), mun seksielämä ei kehittyny normaalisti kun käytin sitä teini-iän ja aikuisuudessakin monta vuotta. Viekkareina sähköiskuja päässä ja mielialanvaihteluita ja vaikka ja mitä. Nykyään tajusin, etten mä oikeasti tota lääkettä ois koskaan tarvinnutkaan (ainakaan niin pitkäaikaisesti!), mutta lääkäri markkinoi sen mulle niin kuin masennus ois jotenki aiheuttanut jonkun aivokemioiden häiriön ja luulin aina olevani jotenkin viallinen, ja kyvytön itse ilman pillereitä tukena ratkoon mun ongelmia. Ei oo muuten mikään todellakaan mieto ja haitaton lääke, vaikka sitä paljon ihmiset syökin.
Vierailija kirjoitti:
Itse aloitin Essitalopraamin teini-iässä ja toivon etten olis aloittanut. Sitä oli tosi vaikea purkaa, tunsin etten koskaan tuu pärjään ilman sitä (joku henkisen tason riippuvuus mut myös fyysinen koska viekkarit iski jos yritti lopettaa), mun seksielämä ei kehittyny normaalisti kun käytin sitä teini-iän ja aikuisuudessakin monta vuotta. Viekkareina sähköiskuja päässä ja mielialanvaihteluita ja vaikka ja mitä. Nykyään tajusin, etten mä oikeasti tota lääkettä ois koskaan tarvinnutkaan (ainakaan niin pitkäaikaisesti!), mutta lääkäri markkinoi sen mulle niin kuin masennus ois jotenki aiheuttanut jonkun aivokemioiden häiriön ja luulin aina olevani jotenkin viallinen, ja kyvytön itse ilman pillereitä tukena ratkoon mun ongelmia. Ei oo muuten mikään todellakaan mieto ja haitaton lääke, vaikka sitä paljon ihmiset syökin.
Jos siis jollekin tuo pilleri sopii, niin eipä siinä mitään, jaoin vaan omat kokemukseni. Mutta on sitä muitakin keinoja oikeasti pärjätä niiden mt-ongelmien kanssa mut monesti sitä riittävää tukea ei vaan saa, vaan usein on ne pillerit mitä tungetaan heti nykypäivänä. Kun lopetin Essitalopraamin vuosien jälkeen joka oli yksi tuskien taival, oon tajunnu paljon elämästä, mitä en koskaan lääkityksen aikana todennut. Mm. sen, että sen sijaan että turruttaa ongelmia pillerillä, omien kaikenlaisten tunteiden kans on parempi oppia elään. Mulle teini-ikä oli tosi raskas, ja tuntuu, et nykyään ihmisten ongelmia, siis ihan luonnollisia elämään kuuluvia tunnetiloja ja ongelmia, liian herkästi lääkitään.
Kuinka pitkään noita masennuslääkkeitä kokeiltiin? Millaisia oireita? Tuo Propral on tosiaan tässä tapauksessa aika turha, paitsi jos jännitykseen liittyy voimakkaita fyysisiä oireita.