Vanhempien pitää ansaita lastensa rakkaus ja kunnioitus, mutta

Omituinen asettelu. Kun alusta saakka antaa lapselle rakkautta, turvaa ja normaaleja vuorovaikutustaitoja, niin lapsikin pyrkii tekemään kaikkensa rakaudesta vanhempiin. Ja vaikka lapsella olisi puutteita näissä, niin ne hullut pienet ihmisen alut pyrkivät siltikim tekemään kaikkensa, että saisi vanhemmiltaan huomiota. Negatiivisessakin huomiossa kyse on vain siitä, että haluaa läheisyyttä, hellyyttä ja turvallisuudentunteen.

Sit on tietty näitä uhmia ja teini-ikäisiä, joissa käytös muuttuu radikaalisti, mutta sekin tasoittuu suurimmalla osalla, kun jaksaa itse olla johdonmukaisesti se hyvä vanhempi. Ei näihin ole yhtä oikeaa vastausta, voi vaan tehdä parhaansa ja toivoa, että se kantaa aikuisuuteen.

Ehdottoman rakkauden vaatiminen on kohtuutonta; kyllä olen siä mieltä, että vanhempien on tavallaan "ansaittava" lastensa kunnioitus ja arvosus kuka ties tuo rakkauskin. Kaikki me saatamme toisinaan tehdä virheiä ja  ei niin viimeiseen asi punnittuja ja harkituja päätöksiä ja valintoja. Mutta niistä on vielä pikä matka siihen, että vanhempi toimii lasa kohaan yhttenään ai ainakin erinomaiisen usein lasa loukkaavasti ja satuttavasta vailla eriyistä yritystä ja pyrkimystä toimia ja käyttäytyä -  yksinkertaistaen- lasta kohtaan hyvin ai edes tyydytävästi. - Miksi tällöin lapsen tulisis arvostaa näin käytäyyvää vanhempaansa kohtaan? - Siksikö, että biologian uskottaisiin muodostavan lapselle jonkun immuniteetin (vastustuskyvyn) kaikkea vanhemman lasta kohtaan harjoittamaa loukkaavaa ja satutatvaa käytöstä vastaan(?),       

Ei se ole oikein tai väärin. Se vain on luonnonlaki.

Onneksi perheessäni rakkaus ei ole koskaan ollut kilpailtavissa oleva asia. Minua on rakastettu ehdoitta ja minä oon rakastanut omiani ehdoitta. 

Mitenkä se käytännössä edes tapahtuisi, se ansaitseminen? Miten te, jotka määrittelette lastenne tai vanhempienne arvon joidenkin kriteerien perusteella, asain ajattelette? Millä kriteereillä rakkaus ja kunnioitus ansaitaan?

Vierailija kirjoitti:

Onneksi perheessäni rakkaus ei ole koskaan ollut kilpailtavissa oleva asia. Minua on rakastettu ehdoitta ja minä oon rakastanut omiani ehdoitta. 

Mitenkä se käytännössä edes tapahtuisi, se ansaitseminen? Miten te, jotka määrittelette lastenne tai vanhempienne arvon joidenkin kriteerien perusteella, asain ajattelette? Millä kriteereillä rakkaus ja kunnioitus ansaitaan?

Onko alkkisvanhempi hyvä vanhempi? Onko tehnyt jotain ansaitakseen lapsensa rakkauden?

Vierailija kirjoitti:

Onneksi perheessäni rakkaus ei ole koskaan ollut kilpailtavissa oleva asia. Minua on rakastettu ehdoitta ja minä oon rakastanut omiani ehdoitta. 

Mitenkä se käytännössä edes tapahtuisi, se ansaitseminen? Miten te, jotka määrittelette lastenne tai vanhempienne arvon joidenkin kriteerien perusteella, asain ajattelette? Millä kriteereillä rakkaus ja kunnioitus ansaitaan?

No esim omat vanhempani ovat selvästi osoittaneet, että he on kivoja minulle vain silloin kun olen hyväntuulinen. Mitään itkua, pelkoa, ahdistusta jne ei saanut olla edes lapsena, niihin reagoitiin vetäytymällä tilanteesta tai käskemällä olemaan iloinen/hiljaa.

Aloitus on oudosti muotoiltu. Vanhempien kuuluisi rakastaa lastaan ehdoitta, koska se on lapsen terveen psyykkisen kehityksen edelllytys. Kaikki vanhemmat eivät tähän kuitenkaan valitettavasti pysty. Lapset yleensä rakastavat ja puolustavat huonojakin vanhempiaan todella pitkään. Mutta moraaliselta ja kehityspsykologiselta kannalta lapset eivät tosiaan ole lähtökohtaisesti velkaa vanhemmilleen rakkautta eivätkä kunnioitusta. Käytännössä he kuitenkin sitä lähes aina saavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi perheessäni rakkaus ei ole koskaan ollut kilpailtavissa oleva asia. Minua on rakastettu ehdoitta ja minä oon rakastanut omiani ehdoitta. 

Mitenkä se käytännössä edes tapahtuisi, se ansaitseminen? Miten te, jotka määrittelette lastenne tai vanhempienne arvon joidenkin kriteerien perusteella, asain ajattelette? Millä kriteereillä rakkaus ja kunnioitus ansaitaan?

Onko alkkisvanhempi hyvä vanhempi? Onko tehnyt jotain ansaitakseen lapsensa rakkauden?

Minun alkkisvanhempani rakasti minua lapsena tunteen tasolla ihan valtavasti ja halusi minulle hyvää. Jotenka minäkin opin häntä rakastamaan. Totta kai hänen alkoholismi oli valtavan kipeä asia ja teininä aika räjähdyksiä aiheuttavakin. Niin, tekikö hän mitä ANSAITAKSEEN rakkauteni? Jaa. No hän rakasti. Halusi lapsilleen kaikkea hyvää. En edelleenkään ymmärrä, mitä olisi pitänyt TEHDÄ ANSAITAAKSEEN rakkautta.