Te jotka olette iän myötä kyllästyneet bailaamiseen ja nautitte sen sijaan rauhasta ja luonnosta

Lopetin alkoholin juomisen kokonaan ja ymmärsin ettei krebaus tuo hirveästi sisältöä elämään eikä ryyppykaveruus ole syvällistä.

Minua kiinnostaa kaikki em. edelleen vaikka keski-ikäinen olenkin.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa kaikki em. edelleen vaikka keski-ikäinen olenkin.

Millä tavoin bailaat tai muuten vietät railakasta aikaa? Kuinka usein?

En ole koskaan välittänyt "bailaamisesta".

Yökerhot eivät koskaan kiinnostaneet mutta baarissa voin istua vieläkin. Näin nelikymppisenä on kiva kun saa olla rauhassa sielläkin :)

Minä ryyppään omassa rauhassa, mutten enää jaksa juosta baareissa tai juhlissa. Ei jaksa enää.

Perheen perustaminen. Itseensä tutustuminen. Luulin olevani ekstrovertimpi kuin mitä oikeasti olen. Känniset ihmiset ärsyttää yhä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa kaikki em. edelleen vaikka keski-ikäinen olenkin.

Millä tavoin bailaat tai muuten vietät railakasta aikaa? Kuinka usein?

Vietetään illanistujaisia kavereiden/kaveripariskuntien kesken tai lähdetään teatteriin, keikalle, syömään, pubiin, mitä näitä nyt on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa kaikki em. edelleen vaikka keski-ikäinen olenkin.

Millä tavoin bailaat tai muuten vietät railakasta aikaa? Kuinka usein?

Vietetään illanistujaisia kavereiden/kaveripariskuntien kesken tai lähdetään teatteriin, keikalle, syömään, pubiin, mitä näitä nyt on.

Mä olin juuri tuollainen kunnes lopetin alkoholin käytön ja kaikki muuttui.

Seurasin liian monta vuotta läheisen juomista ja sitä, miten se vaikutti hänen elämään ja ympärillä oleviin ihmisiin. Päätin, että itse en koske enää alkoholiin ja sitä myöten jäi biletyskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa kaikki em. edelleen vaikka keski-ikäinen olenkin.

Millä tavoin bailaat tai muuten vietät railakasta aikaa? Kuinka usein?

Vietetään illanistujaisia kavereiden/kaveripariskuntien kesken tai lähdetään teatteriin, keikalle, syömään, pubiin, mitä näitä nyt on.

Mä olin juuri tuollainen kunnes lopetin alkoholin käytön ja kaikki muuttui.

Joo-o. No onnea.

Minua alkoi kiinnostaa vasta nelikymppisenä. Nuorena olin ns. kirjatyttö, sellainen kotona viihtyvä, koiraani ulkoiluttava hiljainen tyttö. Jos joskus menin jonnekin bileisiin, minusta siellä oli lähinnä ahdistavaa: juovuksissa olevia ihmisiä, liikaa ihmisiä ja melua muutenkin, en viihtynyt yhtään. Joten koska bileet joiden piti olla hauskanpitoa oli mulle lähinnä äärimmäistä tylsyyttä, en sellaisissa käynyt. Paljon kivampaa minusta oli koti-ilta sohvalla kirjan kanssa koira vieressä lämmittämässä. 

Kun olin 37, mies jätti yllättäen nuoremman naisen takia. Siinä sitten jokusen vuoden ihmettelin että mitäs nyt elämällä teen. Lastakaan ei ollut tullut saatua, kun mies ei enää siihen halunnut, hänellä kun oli aiemmasta avioliitosta 2 lasta. Sinkkuna siinä sitten aikani toivuin erosta kotona rauhassa. Vähitellen kuitenkin alkoi minusta löytyä uusi puoli: bilehile. Ensin menin jonkun nettipalstan live-tapaamiseen baariin. Join siellä alkoholia oman mittapuuni mukaan paljon ja minulla oli hauskaa. Löysin noista tapaamisesta samalla suunnalla asuvan kaverin, joka kävi yökerhoissa ja baareissa säännöllisesti. Aloin käydä mukana. Tajusin aika pian, että tätä minä haluan nyt tässä vaiheessa elämältä. En kotona istumista, en mökkeilyä enkä luonnossa kävelyä, en lapsia enkä vakimiestä, vaan hauskanpitoa. Luulin aina nuorena olevani introvertti mutta en taidakaan oikein olla, se introverttiys oli vaan jotain mihin olin alistunut, koska estojeni takia minun oli vaikea olla luontevasti sosiaalinen. Nyt kun estot on pois, nautin sosiaalisuudesta täysillä.

Varmaan tämä asia tästä vielä muuttuu, en usko että eläkeiässä enää pörrään Helsingin yössä nykymalliin. Mutta niin kauan kuin tämä tuntuu hauskalta, niin jatkan. Nyt ikää 46.

En koskaan kokenut saavani mitään irti juhlimisesta ja jopa vihasin sitä, mutta menin kuitenkin porukan mukana. Jossain vaiheessa vaan tajusin ettei se ole millään tavalla pakollista ja lopetin. Kaveripiirin vaihtuminen vaikutti varmasti paljon asiaan.

Uusi kaveri totesi ettei hän lähde juomisjuttuihin, vaan käy mieluummin lenkillä luonnossa. Sitä on sitten tehty, ja huomasin että ihan kivaahan se onkin, bongailla kasveja ja eläimiä, no lähinnä lintuja.

Alkoi tulla niin kovia krapuloita. Samanikäisiä ryyppykavereita kuoli tai muutti jonnekin.

Sitä vaan tulee mitta täyteen.

Olkaa vaan muumioita. Minä bailaan ja niin kauan kuin vain henkeä piisaa. Ikä 50 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa kaikki em. edelleen vaikka keski-ikäinen olenkin.

Millä tavoin bailaat tai muuten vietät railakasta aikaa? Kuinka usein?

Vietetään illanistujaisia kavereiden/kaveripariskuntien kesken tai lähdetään teatteriin, keikalle, syömään, pubiin, mitä näitä nyt on.

Mä olin juuri tuollainen kunnes lopetin alkoholin käytön ja kaikki muuttui.

Joo-o. No onnea.

Outo kommentti

Vierailija kirjoitti:

Olkaa vaan muumioita. Minä bailaan ja niin kauan kuin vain henkeä piisaa. Ikä 50 v.

Minä ajattelin alkaa bailaamaan kun täytän 53v, silloin saan lapsen aikuiseksi.

Jossain vaiheessa loppui kiinnostus yhden yön suhteisiin ja muihin satunnaisiin baarista raahattuihin hoitoihin eli huomasin, että ihan mielelläni käyn vain bilettämässä ja tulen kotiin ja syön ja menen nukkumaan. Olin silloin 30+. Sen jälkeen ei vaan enää huvittanut edes se bilettämään lähteminen vaan jäin mieluummin kotiin ja söin ja join kotona viiniä. Ja kun otin koiran niin tuli lähdettyä ulos monta kertaa päivässä ja pitkistä lenkeistä metsässä tuli tapa.

Vierailija kirjoitti:

Olkaa vaan muumioita. Minä bailaan ja niin kauan kuin vain henkeä piisaa. Ikä 50 v.

Mäkin ajattelin ennen että jos ei bailaa on tylsää. No ei ole vaan on kivaa eri tavalla. Jokainen voi halutessaan korkata ja lähteä baariin.