Anoppi toivoo että hääpäivämme olisi sama kuin hänellä.

Eihän kukaan mitään hääpäivää omista. Siis päivämäärää. Jokaisena vuoden päivänä on kasoittain ihmisiä mennyt naimisiin joten en näe mitään creepyä tuossa kuten joku (oli se sitten ap tai joku muu) sanoi.

Ap kuulostaa ihmeelliseltä potentiaalisesta hääpäivän varaushullulta joka saa hepulit jos jatkossa yksikään sukulainen/tuttava kehtaa mennä naimisiin samana päivänä kuin hän on mennyt.

Seuraavaksi pitäisi varmaan ensimmäinen poika nimetä kuolleen miehen mukaan? Että voisi lapsen syntymää juhlia ilosena päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No hyi, näin tuoreena anoppina täytyy sanoa että aika karmiva ajatus. Ei hääpäivä ole sellainen mikä jaetaan toisen kanssa ja tuntuisi aika creepyltä jos sulhasen äiti haluaisi että hänen poikansa menee samana päivänä naimisiin kuin hän. Miten se miehen kuolema muuttaa sitä hääpäivän ihanuutta? Hänellä on ollut onni tavata mies johon on rakastunut, mennä tämän kanssa naimisiin ja lapsi(a)kin on siunaantunut. Eikö se riitä? Miksi siihen pitäisi sotkea oman pojan häät?

Varmaan sitten hääpäivänäkin anoppi tuppaisi teidän kahdenkeskiseen hääpäivän viettoon. Puistattava ajatus. Pitäköön anoppi oman hääpäivänsä ja muistelkoon ihanaa liittoaan silloin miehen haudalla. Ja pitäkää te oma hääpäivä jota juhlistatte vuosittain ilman että joku kuollut siinä kummittelee.

Ok ap. Tästä selvisikin aika tarkasti mikä sinua nyppii. Vaikutat lapselliselta.

Luetun ymmärtäminen? Ap tuskin on tuore anoppi, jos on vasta häitään suunnittelemassa.

🤦‍♀️😂😂😂

Oletko kuullut koskaan siitä että ketjun ap vastailee itselleen eri ihmisenä jotta saa positiivisia/omaa näkökantaansa tulevia kommentteja.

Vierailija kirjoitti:

Eihän kukaan mitään hääpäivää omista. Siis päivämäärää. Jokaisena vuoden päivänä on kasoittain ihmisiä mennyt naimisiin joten en näe mitään creepyä tuossa kuten joku (oli se sitten ap tai joku muu) sanoi.

Ap kuulostaa ihmeelliseltä potentiaalisesta hääpäivän varaushullulta joka saa hepulit jos jatkossa yksikään sukulainen/tuttava kehtaa mennä naimisiin samana päivänä kuin hän on mennyt.

Tietenkin jokaisena päivänä on mennyt paljon ihmisiä naimisiin. Mutta on se silti outoa anopilta toivoa, että uusi pari menee naimisiin juuri hänen hääpäivänään, koska hänen miehensä on kuollut. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta jopa yllättävän kiva ajatus 😊 Harkitsisin ehdottomasti. En oikein saa kiinni mistä ap on niin tuohtunut.

Se että anoppi kehtaa TOIVOA tuota on melkoinen red flag. Ensinnäkään kenenkään muun ei kuulu esittää mitään toiveita häiden suhteen kuin hääparin. Tämä kertoo anopin epäterveistä rajoista suhteessa poikaansa ja miniäänsä. Kukaan ei pitäisi normaalina esittää tuollaista toivetta ystävälleen. Tämä on aivan sama asia.

Toisekseen, ei pojan avioliiton kuulu olla mikään anopin rakkaustarinan uudelleenlämmittely. Ja kolmanneksi, entäs tuo, että anopille on mentävä kylään aina hänen hääpäivänään - siinä olisi sitten ap:n ja miehen hääpäiväohjelma anopin elinajaksi. Sano EI.

Anoppi: Ai kun kiva kun menette naimisiin kesäkuussa. Minä muistan meidän hääpäivän aina, se oli ihana kesäkuun ensimmäisellä viikolla, 4.6.. Ajatella, siitä on jo 32 vuotta. Olisihan se aika hauskaa, jos valitsisitte saman päivän. (naurahtaa huvittuneesti)

Miniä ajatuksissaan: Anoppi vaatii meitä valitsemaan saman hääpäivän kuin hänellä.

Ruotsin kuningasparilla ja Victorialla miehineen on sama hääpäivä. Muistatteko kuinka kunkku hääillallisilla antoi Silvialle ruusun ja mainitsi hääpäivästä.

Aika kätevää juhlia aina nelisin.

Sorry ap. Suurin osa vastaajista (muista kuin sinusta) ei näe tätä outona.

Olen itsekin leski, enkä voi käsittää miten anoppisi voi vedota niin itsekkäällä tavalla teidän hääpäiväänne.  Miten ihmeessä anoppi ei tokene apen kuolemasta ja arvosta omaa elämäänsä sekä hienoja muistojaan muutenkin? Minusta tuollaisen tunnetaakan ja odotuksien sälyttäminen muille on aika omituista, eikä anopin pitäisi nostattaa syyllisyyttä omassa pojassaan.Sehän tuosta vain seuraa, että kun joku on kuollut pitää sen kuoleman ympärillä pomppia kuin kyse olisi jostakin suurmiehen muistelemisesta. 

Pidä pääsi ja valitkaa hääpäivä, joka on teille mieluisa. JOs se sattuu olemaan tyyliin juhannusaatto niin kuin appivanhemmillasi, niin ok, mutta muuten on ihan sama miten häänsä jörjestää. Anoppi ei myöskään nyt muista, että osuuko edes oikea viikonpäivä juuri sille hänen toivomalleen päivälle.

Vierailija kirjoitti:

Sorry ap. Suurin osa vastaajista (muista kuin sinusta) ei näe tätä outona.

Ei, suurempi osa näkee anopin pipipäänä, eikä viitsi edes vastata. Nyt mä silti vastasin.

Onko se napanuora nyt kuitenkaan irti pojan ja äidin välillä? Kuulostaa vähän siltä, että on riski, ettei ole. Harkitse vielä tarkkaan sitä naimisiinmenoa! Kohta on mamman kanssa helvetti irti, kun saatte ekan lapsenlapsen ja alkaa pitää sitä ainoana elämänsisältönään ja juosta teillä tämän tästä sitä appiukon mukaan nimettyä rakkaan poikansa kloonina pitämäänsä lasta katsomassa. Nimim. kokemusta on...

Eka kertaa kuulen moisen toivomuksen. Mistähän se kumpuaa?

Mieheni halusi tietämättään saman hääpäivän meille, kun anopillaan (eli mun äidillä) on. Ei haittaa yhtään. Päivämäärä siinä missä mikä tahansa muukin. Emme vietä hääpäivää neljän kimpassa.

Meillä on jo kaksi lasta ja lasten toiset nimet tulee isoisovanhemmilta. Siihen anoppi ei puuttunut, eikä kummien valintaan.

Tajuan että hääpäivämäärä ei ole yksinoikeus, mutta pitääkö sen olla sama? Olen varma että jos appi eläisi, toivetta ei olisi esitetty. Sanoin ilkeyttäni miehelle että mennään apen kuolinpäivänä vihille, on sitten ratkiriemukkaat häät. Nyt on nuiva olo.

Valitsette sen päivän, mitä kumpikin haluatte. Tuskin haluatte anopin valitsemaa päivää.

Jos on pienikin riski, että yhteinen hääpäivä aiheuttaisi jotain "olisipa isäsi nyt täällä, 40 vuotta sitten meillä oli niin ihanaa, olisipa isä nähnyt tämän päivän" -jorinaa, vaatisin jonkun muun päivän.

Ei ole todellista? Ja miehelle sopisi? Eikä!

Vierailija kirjoitti:

Ruotsin kuningasparilla ja Victorialla miehineen on sama hääpäivä. Muistatteko kuinka kunkku hääillallisilla antoi Silvialle ruusun ja mainitsi hääpäivästä.

Aika kätevää juhlia aina nelisin.

En viettäisi hääpäivää omieni tai appivanhempien kanssa, ja tuskin hekään nuoren parin kanssa. Hääpäivä on avioparin oma kahdenkeskinen juhla, omat lapset kuuluvat siihen silloin kun ovat pieniä. Koko suvun kesken vietettävät kultahäät nyt ovat eri asia.