Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuulin, että kouluajan kiusaajani oli joutunut työpaikkakiusatuksi.
08.09.2019 |
Oli kuulemma irtisanoutunut työstään kiusaamisen vuoksi. Yksi yhteinen koulukaverimme (ystäväni) kertoi lukeneensa tästä kiusaajani fb:sta. Kiusaajani oli kirjoittanut kirjoituksen, jossa kertoo kasvaneensa vahvaksi kiusaamiskokemuksen vuoksi.
En oikein tiedä mitä tuosta ajatella. Karma is a bitch? Harmi hänellekin? Muistaako ollenkaan omaa kiusaamistaan? Osa minusta on hyvillään siitä, että on saanut kokea miltä kiusattuna olo tuntuu. Osa minusta on häpeissään siitä, että tunnen näin. Kun tiedän miten pahalle se tuntuu.
Kommentit (21)
Mä luulen että suurin osa näistä koulukiusaajista ei muista kiusaamistaan ollenkaan. Tai ainakin vähättelee osuuttaan, tyyliin ”se oli vaan sellasta leikkiä...”
Ihmisen on vaikea tunnustaa edes itselleen, että on tehnyt väärin. Saatika sitten muille.
Mua koulussa kiusannut tyttö on tänä päivänä oikein kunnon WT, valittelee FBssä rahan puutetta ja elämän surkeutta. (En ole hänen ystävänsä vaan tällä naisella on julkiset päivitykset). Olen vahingoniloinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin kanssa hyvilläni, että sai kokea saman, mitä teki itse muille. Ole sinäkin eikä siitä tarvitse huonoa omaatuntoa kärsiä. Hänhän sanoi itsekin, että kasvoi kokemuksen myötä. Ehkä siihen kasvuun liittyy sekin, että katsoo omaa aikaisempaa toimintaansa eri tavalla? Toivottavasti. Jos ei tuokaan herättänyt häntä miettimään, miten itse käyttäytyi muita kohtaan, niin sitä vähemmän potisin huonoa omaatuntoa siitä, että hän itse joutui kiusaamisen kohteeksi.
Ystäväni mainitsi tuosta kirjoituksesta, että kiusaajani ei ollut ainakaan maininnut mitään siitä, että hän on itsekin kohdellut muita huonosti ja katuu nyt tekojaan tms. Perusajatus oli, että hän on nyt selviytynyt voittajana tästä. Sääliä häntä kohtaan olisinkin ehkä voinut tuntea jos hän olisi selkeästi maininnut asiasta. Ehkä hän ei vaan itse tunne kiusanneensa? Tai ei halua tunnustaa sitä.
Ap
Silppu2 kirjoitti:
Jos ihminen joutuu kiusatuksi on kiusatussa aina vika
Anna nyt ihmeessä jotain esimerkkejä?
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen että suurin osa näistä koulukiusaajista ei muista kiusaamistaan ollenkaan. Tai ainakin vähättelee osuuttaan, tyyliin ”se oli vaan sellasta leikkiä...”
Ihmisen on vaikea tunnustaa edes itselleen, että on tehnyt väärin. Saatika sitten muille.
Mua koulussa kiusannut tyttö on tänä päivänä oikein kunnon WT, valittelee FBssä rahan puutetta ja elämän surkeutta. (En ole hänen ystävänsä vaan tällä naisella on julkiset päivitykset). Olen vahingoniloinen.
Juu, tuollainen olo minullakin on. Ettei hän voi myöntää edes itselleen olleensa myös itse se kiusaaja.
Karma on kostanut sinunkin kiusaajasi tapauksessa :)
Ap
Aijettä! Karma is a bitch. Sitä niittää, mitä kylvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kiusaaja jäi lapsettomaksi, vaikka kovasti halusi lasta. Oli sairaan myrkyllinen, ei mikään "hauska" kiusaaja, joka olisi läppää heittänyt ja edes yrittänyt näytellä vitsikästä.
Kuulin että keskenmenoja monta ja viimeinen (oli jo yli 40v.) päätyi kohtukuolemaan ihan viimeisen kuukauden aikana.
En mä silti osaa tästä mitenkään iloita enkä usko mihinkään karmaan. Mutta sanotaan näin, ettei se mitään myötätuntoakaan herättänyt.
Uskon, että jokaisen on tehtävä tiliä joskus tekemisistään. Fiksunkin ihmisen on vaikea ymmärtää oman käyttäytymisen vaikutuksen seurauksia. Siis tietämättään ja tahtomattaankin voi saada paljon pahaa aikaan.
Anteeksianto on myös ihan hyvä juttu vaikka vain oman hyvinvoinnin kannalta. Alemmuutta ei pidä kiusatun koskaan kokea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silppu2 kirjoitti:
Jos ihminen joutuu kiusatuksi on kiusatussa aina vika
Älä! Niinkö? 🙄
Vierailija kirjoitti:
Mun kiusaaja jäi lapsettomaksi, vaikka kovasti halusi lasta. Oli sairaan myrkyllinen, ei mikään "hauska" kiusaaja, joka olisi läppää heittänyt ja edes yrittänyt näytellä vitsikästä.
Kuulin että keskenmenoja monta ja viimeinen (oli jo yli 40v.) päätyi kohtukuolemaan ihan viimeisen kuukauden aikana.
En mä silti osaa tästä mitenkään iloita enkä usko mihinkään karmaan. Mutta sanotaan näin, ettei se mitään myötätuntoakaan herättänyt.
Tuosta asiasta ei kyllä pysty tuntemaan vahingoniloa :( Kamala kohtalo. Tiedätkö sinä yhtään tästä kiusaajastasi, että onko hän katunut tekojaan tai muuttunut ihmisenä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kiusaaja jäi lapsettomaksi, vaikka kovasti halusi lasta. Oli sairaan myrkyllinen, ei mikään "hauska" kiusaaja, joka olisi läppää heittänyt ja edes yrittänyt näytellä vitsikästä.
Kuulin että keskenmenoja monta ja viimeinen (oli jo yli 40v.) päätyi kohtukuolemaan ihan viimeisen kuukauden aikana.
En mä silti osaa tästä mitenkään iloita enkä usko mihinkään karmaan. Mutta sanotaan näin, ettei se mitään myötätuntoakaan herättänyt.
-luonto varmaan katto että tosta tyypistä ei oo äidiks..
Silppu2 kirjoitti:
Jos ihminen joutuu kiusatuksi on kiusatussa aina vika
Mutta mikä vika sinussa on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kiusasin yläasteella. 20 vuotta sitten. Tulin vaikeista oloista... isä alkoholisti ja näin jatkuvaa väkivaltaa kotona. Olin kotona täysin yksin ja olin masentunut. Kukaan ei minua edes huomannut ja tai kukaan ei ollut kiinnostunut koulunkäynnistäni. 5v vanha isosiskoni pilkkasi minua....
En tiedä miksi kiusasin, uskon, että voin niin pahoin. Toivoisin ihmisten avaavan myös silmiä, että hyvin usein nämä kiusaajat tarvitsevat itse apua. Monissa perheissä edelleen puhutaan liian vähän, eikä opeteta ihan perusasioita.
Olen itse pyytänyt anteeksi kiusaamistani. Enkä todellakaaan hyväksy kiusaamista. Itse olen omille lapsille todella paljon aiheesta puhunut ja siitä miten myös kiusaaja voi tarvita apua.
Miten hän kiusasi sinua?
Joskus ne joita on kiusattu ovat itse aloittaneet kiusaamisen, mutta muistavat vain toisen teot.
Minä en kiusannut ketään, mutta puolustin itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten hän kiusasi sinua?
Joskus ne joita on kiusattu ovat itse aloittaneet kiusaamisen, mutta muistavat vain toisen teot.
Minä en kiusannut ketään, mutta puolustin itseäni.
Nimitteli ja haukkui. Olin lapsena lihava - tai no, pullea, kun kuvia olen myöhemmin katsonut. En mikään kovin lihava, mutta kun en ollut laiha, niin sehän riitti. Muitakin (hänen jengiään) kiusasi minua, mutta hekin vain hänen läsnä ollessaan. En siis todellakaan puolustele muita kiusaajia, mutta hän oli se pääkiusaaja, joka sai muitakin mukaan. Ja todellakaan en itse aloittanut mitään enkä koskaan kiusannut ketään, joten turha yrittää kääntää minun syykseni. Nyt jo osaan itseäni puolustaa, silloin en osannut vaan vetäydyin vaan kuoreeni.
Ap
Amandeeri84 kirjoitti:
Itse kiusasin yläasteella. 20 vuotta sitten. Tulin vaikeista oloista... isä alkoholisti ja näin jatkuvaa väkivaltaa kotona. Olin kotona täysin yksin ja olin masentunut. Kukaan ei minua edes huomannut ja tai kukaan ei ollut kiinnostunut koulunkäynnistäni. 5v vanha isosiskoni pilkkasi minua....
En tiedä miksi kiusasin, uskon, että voin niin pahoin. Toivoisin ihmisten avaavan myös silmiä, että hyvin usein nämä kiusaajat tarvitsevat itse apua. Monissa perheissä edelleen puhutaan liian vähän, eikä opeteta ihan perusasioita.
Olen itse pyytänyt anteeksi kiusaamistani. Enkä todellakaaan hyväksy kiusaamista. Itse olen omille lapsille todella paljon aiheesta puhunut ja siitä miten myös kiusaaja voi tarvita apua.
Hyvä, että olet kasvanut niistä ajoista ja katkaissut kiusaamisen kierteen. Olen samaa mieltä, että pitää selvittää miksi kiusaaja kiusaa.
Musta on tullut ilkeä kiusaamisen myötä ja aika negatiivinen. Kyllä se kiusaaminen myrkyttää ihmisen tavalla tai toisella
Epistä, mun pääkiusaajista tuli menestyneitä: toinen on poliitikko ja toinen kovapalkkainen esimies. Minusta tuli työtön ja luultavasti kohta eläkkeelle joutuva mt-moniongelmainen. Toinen noista on hyvästä perheestä ja toisen vanhemmat oli väkivaltaisia alkoholisteja. Itse olen sitä mieltä että kiusaajilla on persoonallisuushäiriö. Ei normaali ihminen kykene tuollaisiin tekoihin. Toinen noistakin ä*mmistä pyysi minulta kerran kaupungilla törmätessämme anteeksi, mutta en usko hänen vilpittömyyteensä. Narsisti osaa hurmata ihmismassoja, mutta ei enää minua.
Kerran sanoin täällä, että luokallani ei ollut ketään, jota olis jatkuvasti kiusattu (varmasti jotain nahistelua saattoi olla, mutta ei niin, että se olis aina kohdistunut samaan tai että joku olisi aina ollut se selvästi häviävä osapuoli). Väitettiin, että se ei ole mahdollista. Niinkö?
Mitä olen täältä lukenut niin vaikuttaa siltä, että kiusaajat eivät edes muista kiusaamistilanteita tai niitä ihmisiä, jotka ovat edelleen vuosikymmenien jälkeen katkeria ja kärsivät lapsuuden traumoista. Miten näkemykset voivatkin erota niin paljon?
Alue: Aihe vapaa
Mä olisin kanssa hyvilläni, että sai kokea saman, mitä teki itse muille. Ole sinäkin eikä siitä tarvitse huonoa omaatuntoa kärsiä. Hänhän sanoi itsekin, että kasvoi kokemuksen myötä. Ehkä siihen kasvuun liittyy sekin, että katsoo omaa aikaisempaa toimintaansa eri tavalla? Toivottavasti. Jos ei tuokaan herättänyt häntä miettimään, miten itse käyttäytyi muita kohtaan, niin sitä vähemmän potisin huonoa omaatuntoa siitä, että hän itse joutui kiusaamisen kohteeksi.