Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eroamisen mahdottomuus
07.09.2019 |
Minä ja avopuolisoni ollaan viimeaikoina puhuttu eroamisesta. Ilmeisesti ollaan molemmat harkittu eroa jo useampaan otteeseen ja pidän sitä järkevänä vaihtoehtona, sillä en usko että sovimme toisillemme.
Silti, aina kun erosta on tullut ajankohtaista ja siitä ollaan puhuttu tosissaan, olen taistellut suhteen pitämisestä kynsin ja hampain. Miksi ihmeessä en voi päästää toisesta irti, jos kuitenkin suurimman osan aikaa koen sen olevan paras vaihtoehto meitä molempia ajatellen?
Olemme nyt menossa pariterapiaan. Saa nähdä miten käy. Toivon, että kaikki järjestyy, mutta pahoin pelkään että tuhlaamme vain aikaamme.
Kommentit (8)
Vähän sama täällä.. mä pelkään, että tekisin virheen. Olen rakastanut miestäni aidosti, hän on aivan ihannemies kaikin puolin. En vaan osaa olla hänen kanssaan ja olla onnellinen siitä,mitä mulla on.
Arki on täynnä ärsyttävää pikkuriitaa, ja ero tulee mieleen. Mutta ei sittenkään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastuun ottaminen omasta elämästä pelottaa. Jos teillä ei olisi sitä paskaa parisuhdetta siinä, niin mitäs sitten syyttäisitte tylsästä ja ikävästä elämästä? Onhan se kätevämpää, kun se selitys on siinä käden ulottuvilla.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Pelkoja?Pelkäät yksinolemista?Rahallisesti pärjäämistä?Sitä jos et löydä sopivampaa puolisoa?Tai että puolisosi löytää uuden?
Ainakin taloudellinen tilanne pelottaa minua. Lisäksi tuntuu mahdottomalta rakastaa ketään yhtä paljon kuin rakastan häntä ja siinä mielessä uuden puolison löytäminen voi tuntua mahdottomalta. Sattuu ajatella, että oma puoliso olisi jonkun muun kanssa...
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama täällä.. mä pelkään, että tekisin virheen. Olen rakastanut miestäni aidosti, hän on aivan ihannemies kaikin puolin. En vaan osaa olla hänen kanssaan ja olla onnellinen siitä,mitä mulla on.
Arki on täynnä ärsyttävää pikkuriitaa, ja ero tulee mieleen. Mutta ei sittenkään...
Vähän sama täällä! Rakastan miestäni palavasti ja pelkään tekeväni elämäni virheen, jos eroan. Mies kuitenkin kärsii vakavista mielenterveysongelmista ja niiden kanssa taistelu on ajoittain erittäin kuormittavaa. Toivon, että miehen olo helpottuu ja hän voi taas olla oma ihana itsensä 24/7, mutta se vaikuttaa kovin epätodennäköiseltä.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vastuun ottaminen omasta elämästä pelottaa. Jos teillä ei olisi sitä paskaa parisuhdetta siinä, niin mitäs sitten syyttäisitte tylsästä ja ikävästä elämästä? Onhan se kätevämpää, kun se selitys on siinä käden ulottuvilla.
En tunnista itseäni tästä, mutta toki kyseessä voi olla alitajunteinen juttu. En myöskään kuvailisi elämääni tylsäksi tai ikäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Love islantia on hyvä katsella kun kaikki hakevat jotain ihannekumppania ja sellaista ei ole olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkoja?Pelkäät yksinolemista?Rahallisesti pärjäämistä?Sitä jos et löydä sopivampaa puolisoa?Tai että puolisosi löytää uuden?
Ainakin taloudellinen tilanne pelottaa minua. Lisäksi tuntuu mahdottomalta rakastaa ketään yhtä paljon kuin rakastan häntä ja siinä mielessä uuden puolison löytäminen voi tuntua mahdottomalta. Sattuu ajatella, että oma puoliso olisi jonkun muun kanssa...
Ei tuo ole mitään rakkautta vaan läheisriippuvuutta.
Ei rakastava ihminen takerru kuin kuristajaviikuna.
Alue: Aihe vapaa
Pelkoja?Pelkäät yksinolemista?Rahallisesti pärjäämistä?Sitä jos et löydä sopivampaa puolisoa?Tai että puolisosi löytää uuden?