Lue keskustelun säännöt.
Voiko rakastaa ilman ruusunpunaisia laseja?
06.09.2019 |
Tätä olen tässä pohtinut. Yleensä sanotaan, että (erityisesti alussa) rakastunut näkee kumppaninsa täydellisenä ja upeimpana ihmisenä jossa kaikki on ihanaa.
Koen kyllä rakastavani kumppaniani enkä haluaisi häntä kehenkään vaihtaa. Välitän hänestä ja hän on juuri minulle sopiva epätäydellisyyksineen.
Ja ihastusvaiheessa toki ajattelin häntä todella paljon jne. mutta mitään varsinaista rakkauspilveä missä kaikki muu olisi menettänyt merkityksensä ei ole missään kohtaa tullut vaikka olemme olleet yhdessä nyt 2 vuotta ja tunteneet 3 vuotta. Kaikkialla sanotaan, että jos ei vaaleanpunaisia laseja ole alussa, suhde on tuhoontuomittu.
Mitä mieltä mammat, onko näin?
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Voi. Rakkaushan mitataan vasta sitten, kun on nähnyt kaiken raadollisuuden.
Eli tämän mukaan pitäisi odottaa että elämässä käy kaikkea kamalaa ja siitä pitää selviytyä yhdessä, ennen kuin voi sanoa että rakastaa? tai että tietää toisen rakastavan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi. Rakkaushan mitataan vasta sitten, kun on nähnyt kaiken raadollisuuden.
Eli tämän mukaan pitäisi odottaa että elämässä käy kaikkea kamalaa ja siitä pitää selviytyä yhdessä, ennen kuin voi sanoa että rakastaa? tai että tietää toisen rakastavan?
En tarkoittanut kamalaa tapahtuvaksi, vaan näkee myös toisen huonot puolet. Ja silti rakastaa.
Pitää rakastaa järjellä. Ruusupunaiset lasit nimensä mukaan värittävät todellisuuden, vaikka juurikin siihen todellisuuteen pitäisi rakastua.
Milloin minkään väriset lasit saati niiden puute on estänyt rakkautta?
Ei kukaan voi sanoa, että "suhde on tuhoontuomittu", jos ei alussa ole vaalenapunaisia laseja, aika moni suhde toimii vaikkei ole missään vaiheessa edes sitä rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruusunpunaiset lasit tarkoittavat vain sitä, että siinä hullaantumisvaiheessa myös ne ei niin kivat piirteet näyttävät mukavammilta kuin on. Sellainen ihminen joka katsoo juurikin noitten lasien läpi ei myöskään kuuntele vaikka päässä soisi mitkä hälytyskellot. Hyvin , hyvin harva ihminen myöskään alussa näyttää itsestään niitä huonoja puolia, vaan kun yritetään miellyttää toista mahdollisimman paljon, jää ne omat ei niin mukavat piirteet näyttämättä. Väistämättä nämä tulee kyllä viimeistään siinä vaiheessa näkyviin kun normaali arki astuu kuvioihin. Kukaan ei jaksa teeskennellä vuosikausia.
Hyvin harva ihminen myöskään kykenee alun huumassa ajattelemaan nimenomaan järjellä, vaikka se olisikin suotavaa.
Vierailija kirjoitti:
Ruusunpunaiset lasit tarkoittavat vain sitä, että siinä hullaantumisvaiheessa myös ne ei niin kivat piirteet näyttävät mukavammilta kuin on. Sellainen ihminen joka katsoo juurikin noitten lasien läpi ei myöskään kuuntele vaikka päässä soisi mitkä hälytyskellot. Hyvin , hyvin harva ihminen myöskään alussa näyttää itsestään niitä huonoja puolia, vaan kun yritetään miellyttää toista mahdollisimman paljon, jää ne omat ei niin mukavat piirteet näyttämättä. Väistämättä nämä tulee kyllä viimeistään siinä vaiheessa näkyviin kun normaali arki astuu kuvioihin. Kukaan ei jaksa teeskennellä vuosikausia.
Hyvin harva ihminen myöskään kykenee alun huumassa ajattelemaan nimenomaan järjellä, vaikka se olisikin suotavaa.
Tätä mä tässä vähän hain. Et kun hullaantumisvaiheessa kaikki näyttää ja tuntuu niin mukavalta ja täydelliseltä. Mutta kun sellasta ei ole tullut. En ole missään kohtaa ajatellut, että tämä on maailman komein mies, kaikilta ominaisuuksiltaan minulle täydellinen ja upein vaihtoehto. Mies on minulle hyvä ja juuri minulle sopiva, mutta olen alusta asti kiinnittänyt huomioni myös niihin ns. huonoihin tai ärsyttäviin piirteisiin tai ominaisuuksiin. Ja hyväksynyt ne, sillä ajattelen että jos etsii kaikin tavoin täydellisyyttä, saa etsiä ikuisuuden tai elää jatkuvasti pettyneenä. Tiedän, millaisia "puutteita" miehessä on mutta lopulta sillä ei ole väliä koska ne "puutteet" koen tärkeysjärjestyksessä alemmas kuin ne mitä hänestä löytyy. Vai onko tämä juuri sitä vaaleanpunaista hattaraa huomaamattani?
Kaikki ystäväni ovat aina kertoneet, miten heidän kumppaninsa on vastaantullessaan vain vetänyt täysin maton jalkojen alta ja että "se oli sitten menoa" ja ystävät ovat olleet kumppanistaan aivan hullaantuneita ja luetelleet pelkkiä ihania ominaisuuksia kumppanistaan. Itse taas koen että kumppanini ei ole saanut minua ihan sekaisin ja nyt mietin että onko tämä sitten rakkautta ollenkaan ilman hullaantumisvaihetta. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Milloin minkään väriset lasit saati niiden puute on estänyt rakkautta?
Ei ikinä. Mutta joita lasit häiritsevät, pysykööt he yksin.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan voi sanoa, että "suhde on tuhoontuomittu", jos ei alussa ole vaalenapunaisia laseja, aika moni suhde toimii vaikkei ole missään vaiheessa edes sitä rakkautta.
Jos sanon että suhde toimii, niin tarkoitan juuri sitä, että siinä on sitä rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut mun miehen kanssa yhdessä viisi vuotta ja voin ihan myöntää, että olen edelleen häneen yhtä toivottoman umpirakastunut kuin silloin alussa. Mun sydän tuntuu pompahtavan rinnasta ulos, kun hän kertoo rakastavansa mua:)
Joillain ne ruusunpunaiset lasit pysyvät päässä koko suhteen ajan. Ovat juuri niitä, jotka eivä halua jättää väkivaltaista (fyysinen, henkinen, taloudellinen yms) kumppaniaan, koska onhan se muuna aikana niin mukava ja rakastettava. Sitten kun tulevat jätetyksi tippuvat ne lasit viimein päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en koskaan hullaantunut miehestäni, päinvastoin. Miehen läsnäollessa on sellainen tyyni, rauhallinen olo ja melkein kaikki stressi katoaa heti. Tätä on jatkunut ihan ensitapaamisesta lähtien. En silti koe, että suhteemme olisi mitenkään tuomittu, koska en ole koskaan saanut perhosia vatsaan miehestä.
Minä en ole koskaan tavannut ihmistä, jota pitäisin täydellisenä ja jossa en näkisi mitään huonoja puolia.
En siis ole kokenut ilmiötä ”vaaleanpunaiset lasit”.
Tästä huolimatta olen hullaantunut useammastakin miehestä ja ollut syvästi rakastunutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan tavannut ihmistä, jota pitäisin täydellisenä ja jossa en näkisi mitään huonoja puolia.
En siis ole kokenut ilmiötä ”vaaleanpunaiset lasit”.
Tästä huolimatta olen hullaantunut useammastakin miehestä ja ollut syvästi rakastunutkin.
Niin ja siis olen ollut monesti perhoset vatsassa, aivan todella rakastunut.
Ei se silti sitä tarkoita, etteikö kykenisi realistiseen tarkasteluun.
Asiat eivät ole mustavalkoisia.
Voi. Rakkaushan mitataan vasta sitten, kun on nähnyt kaiken raadollisuuden.