Miten ulkonäkökeskeiset pystyvät hyväksymään oman vammaisen lapsen?

Veikkaan, että he kuitenkin suhtautuvat vammaiseen lapseen tai onnettomuuden aiheuttamiin ulkonäkömuutoksiin eri tavalla. En tiedä, olenko itse ulkonäkökeskeinen - kyllä minulle oma ulkonäkö ja oma tyyli on tärkeitä, mutta en silti mieti samanlaisia asioita esim. lasteni kohdalla. Ja kumppanin ulkonäkö merkkaa myös paljon - vääränlainen ulkonäkö on vaan turn off. Kuitenkin ajattelen eri tavoin esim. siitä, jos jonkun ulkonäkö on "mennyt pilalle" vaikka onnettomuudessa. Minulle merkitsee eniten juuri se, mihin ihminen itse voi vaikuttaa - tyyli, olemus, paino... Esim. kumppanin ylipaino olisi ehdoton ei, mutta ei minua ystävien ja kavereiden liikakilot haittaa. Ja vaikka olen itse tarkka siitä, miten pukeudun, annan lasten pukeutua ihan omalla tavallaan.

Silloin nostavat lapsensa jalustalle ja hehkuttavat kuinka maailman paras heidän lapsensa on miltei kaikessa.

Vähän niinkuin Timo ta mikkosen lapset.

Timon eläessä haukuttiin julkisissa medioissa kaikki muut lyttyyn, kun oma porukka oli niin priimaa.

Sitten kun tuli sairauksia, kuolema ja lapset paljastui kehareiksi, heitä hehkutetaan silti kuinka valloittavat maailman bisneksessä ja musiikkimaailmassa.

Mun täytyy myöntää, että en ole ikinä ajatellut, että vammaisuus olisi ulkonäköongelma. Aapeen täytyy olla ulkonäkökeskeinen, kun tulee tuollaista edes ajatelleeksi.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että he kuitenkin suhtautuvat vammaiseen lapseen tai onnettomuuden aiheuttamiin ulkonäkömuutoksiin eri tavalla. En tiedä, olenko itse ulkonäkökeskeinen - kyllä minulle oma ulkonäkö ja oma tyyli on tärkeitä, mutta en silti mieti samanlaisia asioita esim. lasteni kohdalla. Ja kumppanin ulkonäkö merkkaa myös paljon - vääränlainen ulkonäkö on vaan turn off. Kuitenkin ajattelen eri tavoin esim. siitä, jos jonkun ulkonäkö on "mennyt pilalle" vaikka onnettomuudessa. Minulle merkitsee eniten juuri se, mihin ihminen itse voi vaikuttaa - tyyli, olemus, paino... Esim. kumppanin ylipaino olisi ehdoton ei, mutta ei minua ystävien ja kavereiden liikakilot haittaa. Ja vaikka olen itse tarkka siitä, miten pukeudun, annan lasten pukeutua ihan omalla tavallaan.

Mutta vaikka heille oman lapsen ulkonäkö olisikin eri asia, he voisivat myös ajatella sitä, että ne haukkumansakin ihmiset ovat tietoisia ja tuntevia ihmisiä tai että hekin ovat jonkun lapsia, jos se näkökulma on samastuttavampi.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että he kuitenkin suhtautuvat vammaiseen lapseen tai onnettomuuden aiheuttamiin ulkonäkömuutoksiin eri tavalla.

Mutta miten he suhtautuvat muiden suhtautumiseen? Eikö heitä pelota, että ulkopuoliset puhuvat jatkuvasti selän takana pahaa samalla tavalla kuin he itse ruotivat muiden ulkonäköä?

up

Faith kirjoitti:

Mutta vaikka heille oman lapsen ulkonäkö olisikin eri asia, he voisivat myös ajatella sitä, että ne haukkumansakin ihmiset ovat tietoisia ja tuntevia ihmisiä tai että hekin ovat jonkun lapsia, jos se näkökulma on samastuttavampi.

Olen tuo, jonka tekstiin vastasit... en tiennyt, että ketjussa oli kyse ihmisistä, jotka haukkuvat muiden ulkonäköä. Se on tietenkin täysin epäasiallista, enkä itse sellaista puolusta tai harrastakaan. Sori, en ehkä tajunnut, jos aloituksella viitattiin johonkin tiettyyn ihmiseen/tapaukseen/ohjelmaan - en katso tosi-tv:tä enkä ole perillä julkkisten asioista. Taisin vastata siis vähän aiheen vierestä, pahoittelen.