Kun sisarukset yhtäkkiä lakkaavat ottamasta yhteyttä

Tuota kutsutaan kasvamiseksi. Silloin elämään jää ne tyypit, joiden kanssa ollaan samalla aatopituudella, eikä pidetä yhteyttä vain koska on joku fyysinen siden esim. sukulaisuus, koulukaveruus, jne...

En ole pitänyt sisarukseeni yhteyttä muutamaan vuoteen. En voi hyväksyä joitain asioita mitä hän on tehnyt muita ihmisiä kohtaan, mutta ei kiinnosta myöskään ottaa avoimesti yhteen siitä, joten saa vain olla.

Minä sekosin päästäni ja siihen jäi sisarussuhteet. Siskon lapselle synttärilahja ollut kaapissa nelisen vuotta.

Monesti ne sisarukset jää kun tulee oma perhe ja ns. oma elämä.

Viimeistään kun vanhemmat ovat kuolleet.

Sisaruussuhde on vähän sellainen asia joka on sidottu tiettyyn elämänvaiheeseen ja senkään suhteen motiivit ei auttamatta täyty sinne hautaan asti, kun se oma elämä alkaa muodostua ja tosiaan enemmän aletaan valitsemaan millaisten ihmisten kanssa halutaan olla. 

En tiedä miten on sinun tapauksessasi, mutta yhteydenpidon väheneminen sukulaisiin syynä on monesti se, ettei ole juurikaan mitään yhteistä. Jos välit ovat periaatteessa hyvät, niin voi johtua vaikka siitä, että toisilla on lapsia ja yhdellä ei, jolloin elämäntilanne yhdistää yhteyttä pitäviä. Myöhemmin tilanne voi muuttuakin.

Mutta omalla kohdalla yhteydenpidon väheneminen johtui siitä, että lopetin sen hyväksymisen, että sukulaisuuden varjolla voi käyttäytyä huonosti. Ajan myötä sellaiset epäterveet suhteet vain karsiutuvat pois ihan käytännön syistä. 

Minulla ja siskollani on vähemmän yhteistä kuin minulla ja veljellä. Veljeen tulee pidettyä yhteyttä, mutta ei niinkään siskoon, kun silloin pitäisi ikään kuin tikusta keksiä asiaa.

up

Tee wa-ryhmä, niin voitte siellä keskustella kaikkien kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

up

Voi voi. Eikö täälläkään ketään syöksynyt saa ta nal li ses ti syyllistäen sisarustesi kimppuun kuinka he silkkaa pahuuttaa kiusaa virheetöntä ja täydellistä siskoaan?

Tuota kutsutaan elämäksi. Ihmisuhteita tulee ja menee.

Olet sairas.

Tai sitten se on aina ollut noin mutta sinä aloit vasta nyt hahmottaamaan, että sinä olet ollut se aktiivisempi toimija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

up

Voi voi. Eikö täälläkään ketään syöksynyt saa ta nal li ses ti syyllistäen sisarustesi kimppuun kuinka he silkkaa pahuuttaa kiusaa virheetöntä ja täydellistä siskoaan?

Tuota kutsutaan elämäksi. Ihmisuhteita tulee ja menee.

Olet sairas.

Kiitos huomiosta.

Sisarukselta voi suoraan kysyä, miksei hänestä ikinä kuulu mitään. Eli voi vihjata, että tämä itsekin joskus voisi soittaa tms. Jotkut ovat vain huomaamattaan tottuneet siihen, että toinen aina ottaa yhteyden. 

Mitä he on sanonut kun olet tästä heidän kanssa puhunut?

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten se on aina ollut noin mutta sinä aloit vasta nyt hahmottaamaan, että sinä olet ollut se aktiivisempi toimija.

Tähän minä ainakin vähän aikaa sitten havahduin, että se olin aina minä joka otti yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä he on sanonut kun olet tästä heidän kanssa puhunut?

En ole puhunut tästä heille mitään. Lakkasin myös itse ottamasta yhteyttä ja nyt on yli puoli vuotta mennyt.

Vanhempien kautta on selvinnyt, että nämä sisarukset pitävät toisiinsa yhteyttä viikottain.

Minulle he eivät soita.

up

Jos sinut on jätetty sivuun, niin se saattaapi johtua vaikka ihan sinusta itsestäsi. Oletko ajatellut ttätä mahdollisuutta? Eli olisitkin syypää asiaan ja välien viilenemiseen.

Meillä on siskoni kanssa mennyt aina periaatteessa ihan kivasti, mutta vasta nyt aikuisena huomasin, että siskon mielestä kaikki meidän asiat kuuluvat hänellekin. Jos minä en niitä kerro, niin hän soittaa vanhemmille ja utelee sieltä. Sen jälkeen hän ruotii asiat miehensä ja ystäviensä kanssa ja sain kerrankin kuulla hänen ystävältään jossakin lastenjuhlissa niin henkilökohtaisen kysymyksen, että karvat nousivat heti pystyyn. Vain siskoni oli sen voinut hänelle kertoa, mitään muuta mahdollisuutta ei ollut. En voi sietää sellaista utelua ja päätin, että olemme väkeissä ja juttelemme, mutta vaikka minulta tulee paljon tarinaa, niin siinä on todella vähän asiaa.

Näin on siis paras. Sisko ei ole enää tervetullut kotiini ja minä en heille kylään viitsi mennä perheeni kanssa. Laitamme viestejä silloin tällöin ja juttelemme puhelimessa joskus, se riittää. Ihan sama mitä sisko ajattelee, se on hänen oma vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä he on sanonut kun olet tästä heidän kanssa puhunut?

En ole puhunut tästä heille mitään. Lakkasin myös itse ottamasta yhteyttä ja nyt on yli puoli vuotta mennyt.

Vanhempien kautta on selvinnyt, että nämä sisarukset pitävät toisiinsa yhteyttä viikottain.

Minulle he eivät soita.

Ehkä se on heille parempi, että et ole kuvioissa mukana. He ovat asiasta varmaan ihan tyytyväisiä ja kokevat, että nyt on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Jos sinut on jätetty sivuun, niin se saattaapi johtua vaikka ihan sinusta itsestäsi. Oletko ajatellut ttätä mahdollisuutta? Eli olisitkin syypää asiaan ja välien viilenemiseen.

Meillä on siskoni kanssa mennyt aina periaatteessa ihan kivasti, mutta vasta nyt aikuisena huomasin, että siskon mielestä kaikki meidän asiat kuuluvat hänellekin. Jos minä en niitä kerro, niin hän soittaa vanhemmille ja utelee sieltä. Sen jälkeen hän ruotii asiat miehensä ja ystäviensä kanssa ja sain kerrankin kuulla hänen ystävältään jossakin lastenjuhlissa niin henkilökohtaisen kysymyksen, että karvat nousivat heti pystyyn. Vain siskoni oli sen voinut hänelle kertoa, mitään muuta mahdollisuutta ei ollut. En voi sietää sellaista utelua ja päätin, että olemme väkeissä ja juttelemme, mutta vaikka minulta tulee paljon tarinaa, niin siinä on todella vähän asiaa.

Näin on siis paras. Sisko ei ole enää tervetullut kotiini ja minä en heille kylään viitsi mennä perheeni kanssa. Laitamme viestejä silloin tällöin ja juttelemme puhelimessa joskus, se riittää. Ihan sama mitä sisko ajattelee, se on hänen oma vika.

En koskaan kertonut sisarusteni asioita muille. En edes miehelleni kuin osan. Niin, ehkä syy on minussa, en vain keksi mikä. En koskaan haukkunut heitä ja kaikki sujui aina ihan hyvässä hengessä. En ole ilkeä luonteeltani. Enkä paskanpuhuja.