Koulujen urheilukilpailut vapaaehtoiseksi.

Jospa tehdään koulustakin vapaaehtoista. Oleillaan vaan.

Ruvetaan n e e kereiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, mitenkäs niille se liikunnan numero keksitään todistukseen, jos liikunta on vain pelkkää leikkiä? Saako kympin se, joka ottaa mukaan piilosille arimmatkin luokkakaverit? Vai se joka juoksee yli 3000m cooperin testissä?

Se joka tekee molemmat. Eli tsemppaaminen ja joukkuelajeissa pystyminen pelaamaan kaikkien kanssa vaikuttaa numeroon. Tämä siis on fakta.

Mutta se cooperin testihän on ihan selvää kilpailua, joka on ap:n mukaan aivan kauheaa? Eli jos ei järjestetä mitään, millä mitata tuloksia (lue: kilpailu), niin miten niitä suorituksia sitten arvioidaan? Kyllä siinä käsitöissäkin joku arvostelee ne tuotokset, ja vertaa luokan yleiseen tasoon. Sillä perusteella määräytyy numero todistukseen. Jokainen matematiikan koekin on kilpailu, vaikka tuloksia ei ehkä laitetakkaan julkisesti esille koulun seinälle.

Tehdäänkö kouluissa oikeasti vielä cooperintestejä? Sen pointtia kyseenalaistettiin jo 90-luvulla, kun omissa urheilulajeissaan huiput eivät päässeet lähellekään 3000 metriä. 

Cooperin suurin ongelma on siinä, että sen tulos paranee harjoittelemalla cooperia.

Pahoitteluni, jos käyntin näin jälkeenjäänyttä testiä esimerkkinäni. Juokseeko ne enää mitään matkaa? Heittääkö keihästä, työntävätkö kuulaa, hyppäävätkö korkeutta tai pituutta, jne? Kait ne jotain vielä harrastaa, joissa on joku mitattava tulos? Vai onko liikuntatunnit pelkkää hippaa ja polttopalloa?

Osaan vain kertoa oman lapseni koulusta. Heillä on joka lajista teoriaa, jossa oikeasti opetetaan lajia. Sen jälkeen lajia tehdään tunneilla eri määriä. Pallopelejä enemmän ja golfin jää kokeiluun. Lajeina on kaikkia mahdollisia. Esim.golf, lacrosse, yleisurheilu, ultimate, uinti, yleisurheilu, jääkiekko, kaunoluistelu, suash, sulkapallo, tennis, jooga, pilates, punttisali yms yms.

Liikuntatunneilla opetetaan ja toivotaan, että lapsi löytää oman lajinsa.

Ja nyt sitten kertokaapa, miksi liikunnasta edes pitäisi antaa numero? Käsittääkseni koululiikunnan päätavoite on innostaa lapsia liikkumaan monipuolisesti, tutustamaan eri lajeihin ja löytämään ne omat lajit. Eli innostaa terveysliikuntaan, ei se ole mitään valmennusta huippu-urheiluun. Ja koululiikunta on ikävä kyllä edelleen se liikkumisinnon tappaja nro 1. Itselläni meni aikoinaan yli 10 koululiikunnan loppumisen jälkeen löytää liikunnan ilo. Ja se lähti ihan eri lajeista mitä koulussa oli opetettu, koska niitä kaikkia kohtaan oli syntynyt syvä vastenmielisyys. Vannoin, etten ikinä hiihdä, en ikinä käy uimahallissa, en ikinä juokse. Aloitin joogasta ja siitä sitten tuli mukaan lumikenkäily, pilates ja kuntosali. Lasten myötä hiihtokin. Nykyään myös uin ja juoksen. Olenkin näin viisikymppisenä hyvässä kunnossa ja ahkera liikkuja, koululiikunnasta huolimatta. Ikävä kyllä lapseni eivät juurikaan liiku, kiitos koululiikunnan. 

Koululiikunta on kyllä erinomainen tapa tappaa lapsen kiinnostus liikkumiseen.

KIAKKOA PRKkL!!!

Arviointi kriteerit: arvosanan 8 kriteeri

"fyysisten ominaisuuksien arviointi, ylläpito ja kehittäminen

-osaa arvioida fyysisiä ominaisuuksiaan

-harjoittaa voimaa, nopeutta, liikkuvuutta, kestävyyttä"

Kilpailu tuskin on välttämätöntä tai pakollista tuon tavoitteen saavuttamiseksi, mutta voi olla hankalaa päästä tavoitteeseen jos ei osaa käyttää mitään testejä tai mittareita jolla arvioida omia fyysisiä ominaisuuksia tai niiden kehittymistä.

Minä taas nautin koulussa liikunnasta ja inhosin kieliä. Menen nykyään heti lukkoon, jos pitää puhua englantia tai ruotsia. Italian olen opiskellut työväenopistossa ja puhun sitä mielelläni.

Vierailija kirjoitti:

Arviointi kriteerit: arvosanan 8 kriteeri

"fyysisten ominaisuuksien arviointi, ylläpito ja kehittäminen

-osaa arvioida fyysisiä ominaisuuksiaan

-harjoittaa voimaa, nopeutta, liikkuvuutta, kestävyyttä"

Kilpailu tuskin on välttämätöntä tai pakollista tuon tavoitteen saavuttamiseksi, mutta voi olla hankalaa päästä tavoitteeseen jos ei osaa käyttää mitään testejä tai mittareita jolla arvioida omia fyysisiä ominaisuuksia tai niiden kehittymistä.

:D Olin kansainvälisen tason urheilija eräässä vaativassa lajissa, ja hiukan väsynyt jatkuvasta treenaamisesta. Tästä kiitoksena liikunnanopettaja pamautti minulle kutosen päättötodistukseen. 

Se oli pakko tuoda näytille valmentajallekin. Vaikka ihan vitsinä toin sen, valmentaja meinasi mennä kouluun raivoamaan "sille sa*tanan patukkaa imevälle k*näniskaiselle tusinamaisterille". Patukka oli tässä tapauksessa tupakka, jonka ketjupolttamisesta liikunnanopettajamme oli kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arviointi kriteerit: arvosanan 8 kriteeri

"fyysisten ominaisuuksien arviointi, ylläpito ja kehittäminen

-osaa arvioida fyysisiä ominaisuuksiaan

-harjoittaa voimaa, nopeutta, liikkuvuutta, kestävyyttä"

Kilpailu tuskin on välttämätöntä tai pakollista tuon tavoitteen saavuttamiseksi, mutta voi olla hankalaa päästä tavoitteeseen jos ei osaa käyttää mitään testejä tai mittareita jolla arvioida omia fyysisiä ominaisuuksia tai niiden kehittymistä.

:D Olin kansainvälisen tason urheilija eräässä vaativassa lajissa, ja hiukan väsynyt jatkuvasta treenaamisesta. Tästä kiitoksena liikunnanopettaja pamautti minulle kutosen päättötodistukseen. 

Se oli pakko tuoda näytille valmentajallekin. Vaikka ihan vitsinä toin sen, valmentaja meinasi mennä kouluun raivoamaan "sille sa*tanan patukkaa imevälle k*näniskaiselle tusinamaisterille". Patukka oli tässä tapauksessa tupakka, jonka ketjupolttamisesta liikunnanopettajamme oli kuulu.

Tämähän olisi ollut "kiva" ylläri, jos olisi halunnut vaikka urheilulukioon.

Minä olin aina se, joka otettiin joukkueeseen tyyliin viimeistä edellisenä mutta ei siitä mitään traumoja jäänyt. Oli näet tuo päänuppi sitten vastaavasti paremmassa kunnossa. Eikä tarvitse bussilla ajella nytkään, toisin kuin moni kouluaikojen koviksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arviointi kriteerit: arvosanan 8 kriteeri

"fyysisten ominaisuuksien arviointi, ylläpito ja kehittäminen

-osaa arvioida fyysisiä ominaisuuksiaan

-harjoittaa voimaa, nopeutta, liikkuvuutta, kestävyyttä"

Kilpailu tuskin on välttämätöntä tai pakollista tuon tavoitteen saavuttamiseksi, mutta voi olla hankalaa päästä tavoitteeseen jos ei osaa käyttää mitään testejä tai mittareita jolla arvioida omia fyysisiä ominaisuuksia tai niiden kehittymistä.

:D Olin kansainvälisen tason urheilija eräässä vaativassa lajissa, ja hiukan väsynyt jatkuvasta treenaamisesta. Tästä kiitoksena liikunnanopettaja pamautti minulle kutosen päättötodistukseen. 

Se oli pakko tuoda näytille valmentajallekin. Vaikka ihan vitsinä toin sen, valmentaja meinasi mennä kouluun raivoamaan "sille sa*tanan patukkaa imevälle k*näniskaiselle tusinamaisterille". Patukka oli tässä tapauksessa tupakka, jonka ketjupolttamisesta liikunnanopettajamme oli kuulu.

Tämähän olisi ollut "kiva" ylläri, jos olisi halunnut vaikka urheilulukioon.

Älä muuta sano. Lienee sanomattakin selvää, että en hakenut urheilulukioon.

Mitä tässä tarkoitetaan urheilukipailuilla? Omana kouluaikana ainut pakollinen kilpailu oli hiihtokilpailu kerran vuodessa, lisäksi oli yleisurheilukilpailut, mutta niihin opettaja valitsi osallistujat parhaiden joukosta kun lajeja kokeiltiin, eikä silloinkaan ollut pakko osallistua.