Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Vanhemmat, jotka eivät koskaan kehu lapsiaan, mutta muita sitäkin enemmän - miksi?

Vierailija
03.09.2019 |

Mikä on ideana niillä vanhemmilla, jotka eivät kehu lapsiaan aiheesta? En tarkoita mitään "turhasta kehumista", siis sellaista että kehutaan jokaista lapsen sanomista, tekemistä ja kötöstystä, vaan jos lapsi vaikkapa on oikeasti saanut koulussa hyvän numeron jostakin kokeesta tai osaa piirtää erityisen hyvin.

Miksi ei voi vain kehaista, että oletpa hyvä matematiikassa vaan on sanottava, että veljentyttö se saakin aina kiitettäviä sekä matematiikasta että englannista? Tai piirustuksesta, että kaikkihan ne nyt osaa piirtää, minä vasta hyvin piirsinkin kouluaikana että mitä tuosta nyt vouhottamaan.

Mitä ideaa on verrata omaa lasta toisiin, samalla vähätellen hänen onnistumisensa ja osaamisensa? Miksi nimenomaan omaa lasta ei voi kehua, kun kuitenkin sukulaisten sun muiden työkavereiden lapsia kyllä kehutaan vertaillessa ihan ongelmitta?

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
03.09.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koskaan en ole törmännyt tuollaisiin vanhempiin.

Vierailija
2/10 |
03.09.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Takavuosina tuollainen oli hyvinkin tavallista. Lasten olisi pitänyt olla hyviä koulussa ja osata kaikenlaista urheilusta lauluun, mutta koskaan ei kehuttu ettei vaan ala luulemaan liikoja ja ylpisty. Tottakai aina löytyi joku toinen, joka sai aina kymppejä, jotta ei vaan kuvitellut että ysi puoli kokeista olisi jotenkin hyvä numero. Ja jos oli urheiluharrastuksessa hyvä, ei siitäkään kannattanut sen enempää intoilla, koska jotkuthan oikein kilpaurheilivat.

Jos koenumerot olivatkin huonoja, samanlainen suhtautuminen oli siihenkin. Periaatteessa oli aivan sama, oliko koulussa tai missä tahansa, hyvä, koska kehuja ei saanut vaan vähättelyä. Jos oli huono, vähäteltiin siksi että oli huono ja vaadittiin, että pitää olla parempi ja jos oli hyvä, siksi että joku toinen jossakin on parempi. Stipendin ja hymypoika/tyttöpatsaan saajat olivatkin peruskoulussa jotakin ihmeellistä, joihin vertailu oli erityisen suosittua, vaikka stipendejä ja hymypoika/tyttöpatsaita jaettiin lähinnä sen perusteella, kuka ja mistä perheestä oli eikä sen perusteella, mitä osasi tai miten käyttäytyi.

Sitä en tiedä, mikä tuossa oli ajatuksena ja tarkoituksena.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
03.09.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

"ettei vaan ala luulemaan liikoja ja ylpisty"

Tämä. Kamalinta koskaan jos lapsi ajattelee olevansa hyvä jossakin, jossa on hyvä. Paljon parempi, että hän alisuorittaa eikä hyödynnä taitoaan. Lapsellehan voi tulla vaikka hyvä itsetunto jos sitä kehutaan ja sellainen ei käy.

Vierailija
4/10 |
03.09.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Todennäköisesti vanhemmat eivät itse olleet erityisen hyviä ainakaan samassa asiassa, missä lapsi. Jonkinlaista kateutta tai tarvetta vähätellä lasta, koska tämä on "parempi" kuin vanhempansa.

Kyseinen lannistava ja autoritäärinen kasvatustyyli oli vielä 80-luvullakin yleinen. Ei saanut kehua itseään, ei saanut sanoa osaavansa tai olevansa hyvä. Samaan kasvatustyyliin kuului se, että jos vanhemmat sanoivat jotakin, sitä ei kyseenalaistettu oli se kuinka älytöntä tahansa. Perusteluksi riitti "koska minä sanon". Omia mielipiteitä sai olla vasta kun oli muuttanut omilleen jne.

Onko nykyinenkään sen parempi kun lapset päättävät, vanhemmat neuvottelevat lasten kanssa ja kaikesta kehutaan vaikka ei olisi syytäkään. Työpaikoilla nämä nuoret sitten ottavat itseensä asiallisesta palautteesta, koska huonosti tehtykin on siihen asti ollut aina kritiikittä upeaa ja mahtavaa.

Vierailija
5/10 |
03.09.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun äiti on tuollainen. Lapsena se satutti, mutta nyt lähinnä säälittää. Leuhkii mulle kuinka kaikilla muilla menee hyvin ja on hienoa, sitten katsoo mua merkitsevästi. Hah, ei tunnu missään enään ja olen oikeasti menestynyt elämässäni. Joskus kyllä mietin, että olenko juuri tuon kasvatuksen takia pärjännyt melko hyvin, sisukkaaksi tullut kun on dissattu kotona? Oliko äidillä sittenkin hyvä tarkoitus?

Vierailija
6/10 |
03.09.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Mitä muutkin ajattelevat" kuuluu samaan kasvatustyyliin. Siinä sitten häpeiltiin urakalla eikä kukaan oikein uskaltanut tehdä mitään, ettei "muut ajattele". Tai et kai tuollaista mekkoa laita, näkyy pattipolvet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
03.09.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun äidilläni oli aina tapana kehua kavereitteni ulkonäköä jo ihan pienestä lapsesta. ''Voi kun se Jenni on niin kaunis!'' ''Sillä Lauralla on niin nätit hiukset, mikset sinäkin voi pitää niin?'' ''Kylläpä Nooralla onkin kauniit silmät!'' Joo ei siinä mitään että kehuu, jos olisi joskus minuakin kehunut. En saanut muuta kuin arvostelevia katseita häneltä. Mielestäni jälkeenpäin ajatellen tuossa oli jotain todella kieroa ja se sai minut pitämään itseäni rumana.

Vierailija
8/10 |
03.09.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juu, tämmöstä oli minunkin lapsuus niin pitkälle kuin muistan, ei koskaan kehuttu vaan aina etsittiin virheet, nyt olen viisikymppinen, oma yli seitsemänkymppinen isäni on ruvennut muistelemaan lapsuuttanu tyyliin, sinäkin olit semmoinen "paska lapsena, ettei ihme että lapsillasi on ongelmia". Itsellään on oma elämä menny töissä nuoruudesta vanhuuteen. Nyt arvostelee meitä, kun ei sinustakaan mitään tullut. Lapsena en mitään tukea saanut mihinkään, kävi isä vaan töissä ja toteutti itseään harrastuksissa. Ottaa aivoon koko tyyppi. Viime puhelu oli taas semmonen katastrofi, muisteli lapsuuteni ja nuoruuteni asioita negatiiviseen sävyyn, kun olisin tarvinnut tukea nykyiseen elämän tilanteeseeni. Ainut mistä on kehunut on se, etten ole rahaa häneltä ikinä ruinannut, vaan olen raha asiat hoitanut. Nyt loppu puhelut pitkäksi aikaa..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
03.09.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

"Mitä muutkin ajattelevat" kuuluu samaan kasvatustyyliin. Siinä sitten häpeiltiin urakalla eikä kukaan oikein uskaltanut tehdä mitään, ettei "muut ajattele". Tai et kai tuollaista mekkoa laita, näkyy pattipolvet.

Näin. Tämä yleistä ja minä häpeän jopa muiden mokia tämän kasvatuksen takia. Ettei vaan naapurit näe tai kuule, kamalaa.

Vierailija
10/10 |
03.09.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ennen oli paljon sellaista, että lapsilta vaadittiin ja edellytettiin koulussa hyviä arvosanoja ja opiskelua peruskoulun jälkeen, mutta suuri osa vanhemmista ei olleet millään tavalla kiinnostuneita koulunkäynnistä. Ei käyty vanhempainilloissa, ei osallistuttu mihinkään, ei neuvottu koulutehtävissä, vaan oletettiin että koulun opetus riittää ja jos ei sillä saa kymppejä aineesta kuin aineesta, on vain laiska. No, olivat koulupäivätkin pitempiä kuin nykyään eikä ollut mitään iltapäiväkerhoja ja välipalojakaan koulun puolesta.