Lue keskustelun säännöt.
Ikuisuuskysymys: Voiko exän kanssa olla ystäviä? (Mies ja tämän ex)
03.09.2019 |
"Käräytin" miehen exän miehen luolta viikonloppuna ja vasta nyt alan olla rauhoittunut asiasta.
Mies oli sopinut tapaavansa mummonsa lauantaina ja minut sunnuntaina. Päätin kumminkin mennä miehen luo jo lauantai-iltana, jottei suannuntaina olisi mitään kiirettä minnekkään. Kun avasin oven niin ensimmäisenä näen siellä miehen exän. Mies vaan moikkaa iloisesti ja sanoi että Minna*(exänsä) tuli viettämään iltaa. Miehen aikaisemmista puheista päätellen Minna* oli henkisesti väkivaltainen suhteessa ja vaihtoi lopulta miestä lennosta. Erosta on kumminkin aikaa jo vuosia, joten ovat voineet sopia riitansa.
Kaikesta huolimatta yritin olla ystävällinen ja normaali. Siinä vaiheessa kun Minna vahingossa (tai "vahingossa") lipsautti olleen yötä miehen luona jo pari viikkoa sitten kaatui kuppini nurin. Sanoin miehelle, että lähden kotiin ja pitäkööt hauskan sunnuntain Minnan kanssa. Mies tietysti tästä hätääntyi ja yritti hieroa sopua tyyliin "EIkö me voitaisi päästä tästä yli?", johon minä suutuksissani "Sinä olet se, joka ei ole päässyt yli!" ja pasikasin oven kiinni lähtiessäni.
Nyt ei miehestä ole kuulunut pariin päivään mitään ja oma ylpeys ei anna periksi ottaa yhteyttä. Lisäksi hieman hävettää, jos mies ja Minna ovat tosiaan olleet vain kaveripohjalta illanvietossa. Tähän viittaa miehen välinpitämättömyys asian suhteen, ei yrittänyt peitellä tai selitellä exänsä olemassaoloa. Mutta onhan se epäilyttävää olla vaan kaksin.
En oikein tiedä miten edetä asian kanssa. Odotanko siihen asti että mies ottaa yhteyttä vai käynkö vaan hakemassa miehen luolta kamani, tai jotain muuta? Mies on oikein kultainen ja mukava, mutta tämä tapahtuma teki kyllä loven luottamukseen.
Kommentit (27)
Hmm. Otsikon tasolla vastaan että kyllä voi, riippuen eroista. Vaikka kukaan existä I ei ole ystävä niin 2/3 kanssa voin olla tekemisissä ja olla hyvä päivän tuttu.
Sitten "vuodatukseen". Kun sinulle ei oltu kerrottu asiasta etukäteen niin asiassa ei ole puhtaat jauhot pussissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että sellainen jatko ketjulle, jossa pohdittiin, voivatko mies ja nainen olla vain ystäviä. Lisättiin tarinaan heille yhteinen historia. Nyt aloitetaan alusta samoilla kommenteilla kuinka he "taatusti panevat" jne.
Itse kuulun siihen koulukuntaan, joka menettää totaalisesti seksuaalisen kiinnostuksen eksään sen jälkeen, kun on erottu. Kun viimeisintä eksää ajattelen, niin lähinnä ihmetyttää, että olen koskaan voinut kokea hänet haluttavaksi. Maantieteellisyyttä etäisyyttä on satoja kilometrejä, joten emme enää näe toisiamme edes sattumalta, FB:ssä olemme ystäviä mutta emme juuri edes vaihda kuulumisia. Mutta eron jälkeen ennen hänen muuttoaan kävimme vielä mm. syömässä yhdessä. En ihan oikeasti olisi voinut kuvitellakaan näkeväni häntä enää haluttavana miehenä.
Mutta kannattaa tottakai nyt lietsoa taas mustasukkaisuutta ja ahdistusta.
Hyvät sinulle
AP
No. Voihan olla juu kaveripohjalta, mutta mun päässä silti kello soi. Se että tapahtuu ilman et mies kertoo sulle et hänellä on noinkin tiivis ystävyys vielä ei oo ihan ok. Edes silloin kun yhteisiä lapsia. Mun tuttini luotti just tuollaisessa tilanreessa ja kas kummaa palasi mies ja ex yhteen. Minä olen lasteni isän kanssa ystävä, en mikään sydänystävä siltikään. Eikä todelkakaan vietetä yhteistä aikaa ilman nykyisiä kumppaneita, korkeintaan kahvilassa piipahdetaan lasten kanssa. Nyxillä on aina ykköspaikka ja sitä puolin ja toisin kunnioitamme. Ja ylipäätään tapaamme vain koska on lapset
Minun exäni oli henkisesti väkivaltainen ja vaihtoi minut lennosta toiseen. Se vaihtokaan ei ollut neutraali, vaan sisälsi paljon henkisen väkivallan piirteitä minun siinä, miten minua arvosteltiin. En ikinä voisi olla exän kanssa ystävä. En ole enää katkera, mutta ilman muuta suojelen itseäni ihmiseltä, joka voi äkkiä iskeä selän takana. Outoa olisi, jos en sitä tekisi, vaan kerjäisin verta nenästäni vieläkin.
Eli tästä näkökulmasta ap:n tarina kuulostaa entistä oudommalta. Tiedän itse, miksi henkinen väkivalta on mahdollista: suhteessa on positiivinen koukku, joka hyvittää huonot kokemukset ja väkivalta unohtuu hetkeksi, kunnes joutuu kohteeksi. Eli mies saa nyt sitä samaa positiivista asiaa (vaikka ihailua tms), mikä ylläpiti suhdetta.
Hmm no voin vastata vain omasta puolestani, että kyllä, olemme exäni kanssa ystäviä. Jos hänellä olisi uusi nainen, hän voisi juurikin epäillä minun ja exäni välejä, koska voisin olla ihan hyvin käymässä exän luona kun uusi nainen pamahtaisi paikalle.
Ymmärtäisin naisen suuttuvan, jos mies ei olisi kertonut meidän olevan edelleen väleissä ja ystäviä, mutta yrittäisin vakuuttaa, että ystäviä vaan ollaan. Asiaan vaikuttaa sekin, että meillä on yhteisiä lapsia, ja siksi kyläillään puolin ja toisin. Mies enemmän meillä, koska lapset ovat suurimman osan ajasta minun luonani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0/5. Eksät on syystäkin eksiä, eikä illanviettoja tai yöreissuja eksien kanssa oikeasti tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Hmm no voin vastata vain omasta puolestani, että kyllä, olemme exäni kanssa ystäviä. Jos hänellä olisi uusi nainen, hän voisi juurikin epäillä minun ja exäni välejä, koska voisin olla ihan hyvin käymässä exän luona kun uusi nainen pamahtaisi paikalle.
Ymmärtäisin naisen suuttuvan, jos mies ei olisi kertonut meidän olevan edelleen väleissä ja ystäviä, mutta yrittäisin vakuuttaa, että ystäviä vaan ollaan. Asiaan vaikuttaa sekin, että meillä on yhteisiä lapsia, ja siksi kyläillään puolin ja toisin. Mies enemmän meillä, koska lapset ovat suurimman osan ajasta minun luonani.
Miksi h***ssä erositte, jos voitte olla ystäviä? Jos suhteessa on ystävyyteen vaadittavia elementtejä, niin sen saa myös toimimaan.
Niin väärin lapsia kohtaan. Niin väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oletetaan että avaus olisikin totta, niin ilman muuta mies vaihtoon.
Kellään ei ole lapsia, joten nekään ei voi olla tähän ystävyyteen syynä. Lapsien takia voisin tällaisen ymmärtää.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kait exän kanssa voi ystävä olla, mutta yhteisiä öitä ei pitäisi olla varsinkaan jos on uusia kumppaneitakin jo kuvioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm no voin vastata vain omasta puolestani, että kyllä, olemme exäni kanssa ystäviä. Jos hänellä olisi uusi nainen, hän voisi juurikin epäillä minun ja exäni välejä, koska voisin olla ihan hyvin käymässä exän luona kun uusi nainen pamahtaisi paikalle.
Ymmärtäisin naisen suuttuvan, jos mies ei olisi kertonut meidän olevan edelleen väleissä ja ystäviä, mutta yrittäisin vakuuttaa, että ystäviä vaan ollaan. Asiaan vaikuttaa sekin, että meillä on yhteisiä lapsia, ja siksi kyläillään puolin ja toisin. Mies enemmän meillä, koska lapset ovat suurimman osan ajasta minun luonani.Miksi h***ssä erositte, jos voitte olla ystäviä? Jos suhteessa on ystävyyteen vaadittavia elementtejä, niin sen saa myös toimimaan.
Niin väärin lapsia kohtaan. Niin väärin.
Onhan se väärin lapsia kohtaan, että isä ja äiti eivät riitele ja taistele vielä eron jälkeenkin, ja riepota lapsia siinä pelissä pelinappuloina. Eiku mitä..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm no voin vastata vain omasta puolestani, että kyllä, olemme exäni kanssa ystäviä. Jos hänellä olisi uusi nainen, hän voisi juurikin epäillä minun ja exäni välejä, koska voisin olla ihan hyvin käymässä exän luona kun uusi nainen pamahtaisi paikalle.
Ymmärtäisin naisen suuttuvan, jos mies ei olisi kertonut meidän olevan edelleen väleissä ja ystäviä, mutta yrittäisin vakuuttaa, että ystäviä vaan ollaan. Asiaan vaikuttaa sekin, että meillä on yhteisiä lapsia, ja siksi kyläillään puolin ja toisin. Mies enemmän meillä, koska lapset ovat suurimman osan ajasta minun luonani.Miksi h***ssä erositte, jos voitte olla ystäviä? Jos suhteessa on ystävyyteen vaadittavia elementtejä, niin sen saa myös toimimaan.
Niin väärin lapsia kohtaan. Niin väärin.
Onhan se väärin lapsia kohtaan, että isä ja äiti eivät riitele ja taistele vielä eron jälkeenkin, ja riepota lapsia siinä pelissä pelinappuloina. Eiku mitä..?
Missä kohtaa puhuin eron jälkeisestä ajasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm no voin vastata vain omasta puolestani, että kyllä, olemme exäni kanssa ystäviä. Jos hänellä olisi uusi nainen, hän voisi juurikin epäillä minun ja exäni välejä, koska voisin olla ihan hyvin käymässä exän luona kun uusi nainen pamahtaisi paikalle.
Ymmärtäisin naisen suuttuvan, jos mies ei olisi kertonut meidän olevan edelleen väleissä ja ystäviä, mutta yrittäisin vakuuttaa, että ystäviä vaan ollaan. Asiaan vaikuttaa sekin, että meillä on yhteisiä lapsia, ja siksi kyläillään puolin ja toisin. Mies enemmän meillä, koska lapset ovat suurimman osan ajasta minun luonani.Miksi h***ssä erositte, jos voitte olla ystäviä? Jos suhteessa on ystävyyteen vaadittavia elementtejä, niin sen saa myös toimimaan.
Niin väärin lapsia kohtaan. Niin väärin.
Onhan se väärin lapsia kohtaan, että isä ja äiti eivät riitele ja taistele vielä eron jälkeenkin, ja riepota lapsia siinä pelissä pelinappuloina. Eiku mitä..?
Missä kohtaa puhuin eron jälkeisestä ajasta?
"Miksi h***ssä erositte, jos voitte olla ystäviä? Jos suhteessa on ystävyyteen vaadittavia elementtejä, niin sen saa myös toimimaan.
Niin väärin lapsia kohtaan. Niin väärin.
Tuossa noin. Sanot, että väärin lapsia kohtaan, kun voidaan exän kanssa olla ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm no voin vastata vain omasta puolestani, että kyllä, olemme exäni kanssa ystäviä. Jos hänellä olisi uusi nainen, hän voisi juurikin epäillä minun ja exäni välejä, koska voisin olla ihan hyvin käymässä exän luona kun uusi nainen pamahtaisi paikalle.
Ymmärtäisin naisen suuttuvan, jos mies ei olisi kertonut meidän olevan edelleen väleissä ja ystäviä, mutta yrittäisin vakuuttaa, että ystäviä vaan ollaan. Asiaan vaikuttaa sekin, että meillä on yhteisiä lapsia, ja siksi kyläillään puolin ja toisin. Mies enemmän meillä, koska lapset ovat suurimman osan ajasta minun luonani.Miksi h***ssä erositte, jos voitte olla ystäviä? Jos suhteessa on ystävyyteen vaadittavia elementtejä, niin sen saa myös toimimaan.
Niin väärin lapsia kohtaan. Niin väärin.
Onhan se väärin lapsia kohtaan, että isä ja äiti eivät riitele ja taistele vielä eron jälkeenkin, ja riepota lapsia siinä pelissä pelinappuloina. Eiku mitä..?
Missä kohtaa puhuin eron jälkeisestä ajasta?
"Miksi h***ssä erositte, jos voitte olla ystäviä? Jos suhteessa on ystävyyteen vaadittavia elementtejä, niin sen saa myös toimimaan.
Niin väärin lapsia kohtaan. Niin väärin.
Tuossa noin. Sanot, että väärin lapsia kohtaan, kun voidaan exän kanssa olla ystäviä.
Menkää muualle tappelemaan
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm no voin vastata vain omasta puolestani, että kyllä, olemme exäni kanssa ystäviä. Jos hänellä olisi uusi nainen, hän voisi juurikin epäillä minun ja exäni välejä, koska voisin olla ihan hyvin käymässä exän luona kun uusi nainen pamahtaisi paikalle.
Ymmärtäisin naisen suuttuvan, jos mies ei olisi kertonut meidän olevan edelleen väleissä ja ystäviä, mutta yrittäisin vakuuttaa, että ystäviä vaan ollaan. Asiaan vaikuttaa sekin, että meillä on yhteisiä lapsia, ja siksi kyläillään puolin ja toisin. Mies enemmän meillä, koska lapset ovat suurimman osan ajasta minun luonani.Miksi h***ssä erositte, jos voitte olla ystäviä? Jos suhteessa on ystävyyteen vaadittavia elementtejä, niin sen saa myös toimimaan.
Niin väärin lapsia kohtaan. Niin väärin.
Onhan se väärin lapsia kohtaan, että isä ja äiti eivät riitele ja taistele vielä eron jälkeenkin, ja riepota lapsia siinä pelissä pelinappuloina. Eiku mitä..?
Missä kohtaa puhuin eron jälkeisestä ajasta?
"Miksi h***ssä erositte, jos voitte olla ystäviä? Jos suhteessa on ystävyyteen vaadittavia elementtejä, niin sen saa myös toimimaan.
Niin väärin lapsia kohtaan. Niin väärin.
Tuossa noin. Sanot, että väärin lapsia kohtaan, kun voidaan exän kanssa olla ystäviä.
”Miksi EROSITTE, jos voitte olla ystäviä”.
Riidat johtuvat yleensä riitelytaitojen puutteista - Ja vuorovaikutustaitoja voi kehittää. Paljon vaikeampaa on kehittää parisuhdetta, jossa ei ole mitään yhteistä - eikä tällaiset ihmiset eivät pysy ystävinä, koska ei ole mitään yhteistä. Vaikeaa on myös kehittää henkisesti väkivaltaista parisuhdetta, koska väkivaltainen harvoin näkee osuuttaan - eikä ystävyyskään onnistu, koska väkivalta on läsnä myös eron jälkeen.
Ystävyys on parasta, mitä kahden ihmisen välillä voi olla, koska se nojautuu luottamukselle. Sen päälle on hyvä rakentaa. Toinen asia sitten on se, ettei ole vetovoimaa, mutta sekään ei päde teidän tapauksessa, ettei sitä olisi, koska olette alun alkaenkin päätyneet yhteen.
Joo, vetovoima voi loppua, ja yleensä se hiipuukin ajan myötä. Mutta jos on lapsia, niin sen vuoksi erominen on lasten takia väärin.
Vierailija kirjoitti:
Minun exäni oli henkisesti väkivaltainen ja vaihtoi minut lennosta toiseen. Se vaihtokaan ei ollut neutraali, vaan sisälsi paljon henkisen väkivallan piirteitä minun siinä, miten minua arvosteltiin. En ikinä voisi olla exän kanssa ystävä. En ole enää katkera, mutta ilman muuta suojelen itseäni ihmiseltä, joka voi äkkiä iskeä selän takana. Outoa olisi, jos en sitä tekisi, vaan kerjäisin verta nenästäni vieläkin.
Eli tästä näkökulmasta ap:n tarina kuulostaa entistä oudommalta. Tiedän itse, miksi henkinen väkivalta on mahdollista: suhteessa on positiivinen koukku, joka hyvittää huonot kokemukset ja väkivalta unohtuu hetkeksi, kunnes joutuu kohteeksi. Eli mies saa nyt sitä samaa positiivista asiaa (vaikka ihailua tms), mikä ylläpiti suhdetta.
Tämä puheena oleva mies ei ole se väkivaltainen. Tietenkään yksikään täysillä käyvä ihminen ei pidä elämässään tyyppiä joka on ollut henkisesti väkivaltainen suhteessa, koska toisin kuin fyysinen väkivalta niin henkinen väkivalta jatkuu lopun ikää näillä ihmisillä jos tekemissä on. Traumabondaaminen ja Tukholmasyndroomat sitten erikseen. Sairaita kuvioita kaikki, johon ei tervepäinen ala eikä suostu.
Apn tapauksessa mies käyttäytyy oudosti ja epäilyttävästi.
Normaalisti kyllä eksän kans voi olla ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun exäni oli henkisesti väkivaltainen ja vaihtoi minut lennosta toiseen. Se vaihtokaan ei ollut neutraali, vaan sisälsi paljon henkisen väkivallan piirteitä minun siinä, miten minua arvosteltiin. En ikinä voisi olla exän kanssa ystävä. En ole enää katkera, mutta ilman muuta suojelen itseäni ihmiseltä, joka voi äkkiä iskeä selän takana. Outoa olisi, jos en sitä tekisi, vaan kerjäisin verta nenästäni vieläkin.
Eli tästä näkökulmasta ap:n tarina kuulostaa entistä oudommalta. Tiedän itse, miksi henkinen väkivalta on mahdollista: suhteessa on positiivinen koukku, joka hyvittää huonot kokemukset ja väkivalta unohtuu hetkeksi, kunnes joutuu kohteeksi. Eli mies saa nyt sitä samaa positiivista asiaa (vaikka ihailua tms), mikä ylläpiti suhdetta.
Tämä puheena oleva mies ei ole se väkivaltainen. Tietenkään yksikään täysillä käyvä ihminen ei pidä elämässään tyyppiä joka on ollut henkisesti väkivaltainen suhteessa, koska toisin kuin fyysinen väkivalta niin henkinen väkivalta jatkuu lopun ikää näillä ihmisillä jos tekemissä on. Traumabondaaminen ja Tukholmasyndroomat sitten erikseen. Sairaita kuvioita kaikki, johon ei tervepäinen ala eikä suostu.
Olihan puheena olevan miehen ex ollut väkivaltainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm no voin vastata vain omasta puolestani, että kyllä, olemme exäni kanssa ystäviä. Jos hänellä olisi uusi nainen, hän voisi juurikin epäillä minun ja exäni välejä, koska voisin olla ihan hyvin käymässä exän luona kun uusi nainen pamahtaisi paikalle.
Ymmärtäisin naisen suuttuvan, jos mies ei olisi kertonut meidän olevan edelleen väleissä ja ystäviä, mutta yrittäisin vakuuttaa, että ystäviä vaan ollaan. Asiaan vaikuttaa sekin, että meillä on yhteisiä lapsia, ja siksi kyläillään puolin ja toisin. Mies enemmän meillä, koska lapset ovat suurimman osan ajasta minun luonani.Miksi h***ssä erositte, jos voitte olla ystäviä? Jos suhteessa on ystävyyteen vaadittavia elementtejä, niin sen saa myös toimimaan.
Niin väärin lapsia kohtaan. Niin väärin.
Onhan se väärin lapsia kohtaan, että isä ja äiti eivät riitele ja taistele vielä eron jälkeenkin, ja riepota lapsia siinä pelissä pelinappuloina. Eiku mitä..?
Missä kohtaa puhuin eron jälkeisestä ajasta?
"Miksi h***ssä erositte, jos voitte olla ystäviä? Jos suhteessa on ystävyyteen vaadittavia elementtejä, niin sen saa myös toimimaan.
Niin väärin lapsia kohtaan. Niin väärin.
Tuossa noin. Sanot, että väärin lapsia kohtaan, kun voidaan exän kanssa olla ystäviä.
”Miksi EROSITTE, jos voitte olla ystäviä”.
Riidat johtuvat yleensä riitelytaitojen puutteista - Ja vuorovaikutustaitoja voi kehittää. Paljon vaikeampaa on kehittää parisuhdetta, jossa ei ole mitään yhteistä - eikä tällaiset ihmiset eivät pysy ystävinä, koska ei ole mitään yhteistä. Vaikeaa on myös kehittää henkisesti väkivaltaista parisuhdetta, koska väkivaltainen harvoin näkee osuuttaan - eikä ystävyyskään onnistu, koska väkivalta on läsnä myös eron jälkeen.
Ystävyys on parasta, mitä kahden ihmisen välillä voi olla, koska se nojautuu luottamukselle. Sen päälle on hyvä rakentaa. Toinen asia sitten on se, ettei ole vetovoimaa, mutta sekään ei päde teidän tapauksessa, ettei sitä olisi, koska olette alun alkaenkin päätyneet yhteen.
Joo, vetovoima voi loppua, ja yleensä se hiipuukin ajan myötä. Mutta jos on lapsia, niin sen vuoksi erominen on lasten takia väärin.
Niin, vai olisiko kuitenkin niin, että pystymme olemaan ystäviä juuri siitä syystä, ettemme asu enää saman katon alla, emmekä lasten kanssa joudu enää pomppimaan miehen pillin mukaan? Mies on hyvä tyyppi kaverina, mutta puolisona liian mustasukkainen ja läheisriippuvainen.
Onko Suomessa niin vähän entisiä pariskuntia, joissa osapuolet voivat olla paremmissa väleissä eron jälkeen kuin yhdessä ollessa, että tätä pitää nuin ihmetellä ja katsoa mustavalkoisten lasien läpi?
Lasten kannalta sitten muuten maailman paras päätös, että suotta siellä lapsia surkuttelet.
Että sellainen jatko ketjulle, jossa pohdittiin, voivatko mies ja nainen olla vain ystäviä. Lisättiin tarinaan heille yhteinen historia. Nyt aloitetaan alusta samoilla kommenteilla kuinka he "taatusti panevat" jne.
Itse kuulun siihen koulukuntaan, joka menettää totaalisesti seksuaalisen kiinnostuksen eksään sen jälkeen, kun on erottu. Kun viimeisintä eksää ajattelen, niin lähinnä ihmetyttää, että olen koskaan voinut kokea hänet haluttavaksi. Maantieteellisyyttä etäisyyttä on satoja kilometrejä, joten emme enää näe toisiamme edes sattumalta, FB:ssä olemme ystäviä mutta emme juuri edes vaihda kuulumisia. Mutta eron jälkeen ennen hänen muuttoaan kävimme vielä mm. syömässä yhdessä. En ihan oikeasti olisi voinut kuvitellakaan näkeväni häntä enää haluttavana miehenä.
Mutta kannattaa tottakai nyt lietsoa taas mustasukkaisuutta ja ahdistusta.