Te jotka löysitte kumppanin vanhemmalla iällä
Otsikolla nyt yritän tavoitella sitä, että ensimmäinen kumppani olisi löytynyt jossain siellä reilut parikymppisenä. Ihan sama vaikka kuusikymppisenä.
Miten tai mistä oikein löysitte sen kumppanin, ja olitteko jo vaipuneet epätoivoon sen suhteen, että koskaan tulette ketään löytämään? Oliko kumppanikin kokematon asioiden suhteen, vai oliko jo suhteita tms. takana? Jos kumppani oli jo kokeneempi, niin miten se vaikutti teihin? Tuliko tiettyä riittämättömyydentunnetta tai paineita suoriutua? Kerroitteko edes, että se kumppani on ensimmäinen?
Olisi ihan kiva kuulla kertomuksia näiltä ns. "epänormaaleilta" ihmisiltä siitä, että millaista on löytää se ensimmäinen kumppani paljon myöhemmin kuin on yleisen mielipiteen mukaan normaalia?
Itseäni ei tietenkään asia kiinnosta yhtään, mutta ajattelin, että jotakuta muuta saattaisi kiinnostaa...
Terveisin Naispelko26
Kommentit (4)
Mun ex oli 32, kun alettiin olla yhdessä, ja olin hänen ensimmäinen tyttöystävä, hän ei todellakaan ollut minun ensimmäinen.
En voi sanoa että se olisi mitenkään poikennut muista suhteistani. Hän oli ihana. Lopetin suhteen, koska hän ei halunnut lapsia ja minä halusin.
Hän tapasi ehkä vuoden sisällä nykyisen vaimonsa, ja he ovat olleet nyt 25 vuotta onnellisesti lapsettomina yhdessä.
Haastattelin nykyistä miestäni erästä tutkimusta varten, ja siitä se sitten lähti. Olen kertonut, että hän on ensimmäinen, mutta välillä hän on kysellyt että onko se oikeasti totta.
Koetanpahan nostaa. Josko vaikka joku omistuisten otusten kerhoon kuuluva onnistuttaisiin tavoittamaan.
Terveisin Naispelko26